Hmmmmm - niinpä - mielenkiintoinen ja syvällinen teksti - ei kahta sanaa...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Sanna Ukkola: Sinut haudataan kohta
Elämän ainutlaatuisuus kirkastuu vasta, kun tajuaa, että joku päivä se loppuu, pohtii Sanna Ukkola blogikirjoituksessaan.
Petteri Sopanen / Yle
“Sinä äärettömän lyhyenä aikana, jonka vietämme pölyhiukkasen kokoisella planeetallamme, me suremme sitä ja pöyhkeilemme tätä, eikä meistä sen jälkeen kuulu enää koskaan mitään.” Yuval Noah Harari, Homo Deus
Ystävästäni Zoesta tuli yliopiston jälkeen buddhalainen nunna. Vierailin hänen luonaan buddhalaisessa luostarissa Manchesterissä ja osallistuin meditaatioharjoitukseen, jossa mietimme omia hautajaisiamme.
Kuka tulisi hautajaisiimme, mitä siellä puhuttaisiin, millaisia lauluja laulettaisiin – millaisia kukkia haudalle laskettaisiin. Harjoitus oli ahdistava ja pelottava – olin tuolloin vasta parikymppinen.
Kuolema saavuttaa lopulta meidät kaikki.
Olen nähnyt kuolleen ihmisen vain pari kertaa elämässäni. Ystäväni kuoli liian nuorena ja sain mennä katsomaan häntä ennen kuin hänet vietiin pois silmistä ruumishuoneen uumeniin.
Hän näytti aivan nukkuvalta itseltään – näytti melkein siltä kuin hän voisi hetkenä minä hyvänsä avata silmänsä ja virnistää tuttuun tapaansa. Mutta kuolema oli ottanut hänen ruumiinsa valtaansa lopullisesti, en enää koskaan kuulisi hänen puhettaan, emme nauraisi samoille vitseille emmekä kävisi vierailulla läheisessä kaupungissa aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Tuntui uskomattomalta ajatella, että yhtenä hetkenä hän oli vielä ollut vieressäni lämpimänä ja elävänä – ja nyt hän makasi siinä liikkumattomana ja kylmänä.
Nyt vanhempana mietin välillä omaa kuolemaani. Mitä minusta jää sen jälkeen, kun aika jättää, toivottavasti vasta kymmenien vuosien päästä? Ei välttämättä yhtään mitään – vain muistot läheisten ihmisten mielissä – ja nekin pyyhkiytyvät unholaan heidän jätettyään tämän maailman.
Ei ole mitään käsikirjoitusta, jossa näyttelisin jonkinlaista roolia. Elämälläni ei ole merkitystä eikä onnellista loppua – tulen lopulta menettämään kaiken, mikä on ollut minulle tärkeää ja kaiken, mitä rakastan. Niin tulet sinäkin ja jokainen meistä. Kuolema saavuttaa lopulta meidät kaikki.
Katson usein katuvilinää. Kaikki nämä ihmiset ovat sadan vuoden päästä kuolleita ja makaavat maan alla – ja kaduilla kävelevät seuraavat sukupolvet. Kadulla tallaavien aatteet ja ideat vaipuvat historiaan, ja ehkä niihin suhtaudutaan sadan vuoden päästä yhtä pöyristyneellä kauhulla kuin me suhtaudumme nyt vaikkapa noitavainoihin tai siihen, että naiset eivät saaneet äänestää. Se on evoluutiota, elämän kiertokulkua.
Tilalle tulevat uudet aatteet ja uudet ideat, jotka nekin lopulta haudataan yhä uudempien aatteiden alle.
Mitä tekisit toisin, jos tietäisit kuolevasi ensi viikolla?
Vaikka kuoleman ajattelu on ahdistavaa, en kuitenkaan halua päästää siitä irti. Lopulta jokainen meistä päätyy kuoleman valtakuntaan, ja sen hahmottaminen on osa ihmisyyttä.
Sillä päivät ovat rajalliset. Joku päivä sinäkin vedät viimeisen henkäyksesi ja päädyt lappu varpaassa ruumishuoneelle.
Miten sinä eläisit, jos tietäisit, että sinulla olisi enää muutama vuosi jäljellä? Mitä tekisit toisin, jos tietäisit kuolevasi ensi viikolla?
Jos hahmottaa elämän rajallisuuden, ymmärtää paremmin sen, että elämä ei ole sarja ikäviä vitsauksia, jotka on laadittu juuri sinun kiusaksesi. Se että sinä olet elossa ja luet tätä tekstiä juuri nyt, johtuu käsittämättömän monesta yhteensattumasta, aina evoluution aamuhämärästä tähän päivään. Se on ihme.
Miksi et olisi kiitollinen juuri tästä hetkestä, tästä ainutlaatuisesta päivästä? Miksi mietit, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat etkä keskity elämään juuri sellaista elämää kuin itse haluat elää? Miksi tuhlaisit aikaa joutavanpäiväiseen kinasteluun twitterissä ja pikkuasioiden murehtimiseen, kun voisit viettää saman ajan rakkaimpien ihmistesi kanssa? Miksi et olisi ystävällinen?
Sillä vaikka päivät ovat pitkiä, vuodet ovat lyhyitä – ja elämä kiitää ohitse hetkessä. Älä tuhlaa sitä hetkeä.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen toimittaja ja Sannikka & Ukkolan juontaja, joka tykkää makaroonilaatikosta ja maailman katselemisesta vähän vinosti.
Sannikka & Ukkola perjantaisin Yle TV1 ja Yle Areena. Perjantaina 1.3. klo 20.00 haastattelussa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut Tapio Suominen sekä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti