Aamulla perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme merenjäälle lähtöä, koska ilma oli mitä parhain. Tosin aika tuulinen.
Ajelimme Kemin sisäsatamaan, ulkoilijoita ei ollut montakaan liikkeellä. Siirryimme jäälle todeten latujen kunnon repsahtaneen, kevät tekee tosissaan tuloaan.
Emme alunperin aikoneet mennä Selkäsaareen, mutta käveltyämme hetken jäällä kysyin vaimoltani:"Ajatteletko samaa kuin minä?" "Kyllä." hän sanoi ja niinpä me suuntasimme matkamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn.
Näimme etäällä tutun moottorikelkan liikkeellä. Lähemmäksi rantaa päästyämme moottorikelkka - Tommi ja Katariina - tulivat takaisin mökiltään. Olivat menossa vielä reen hakemaan, tavaran kuskaus näytti olevan menossa...
Pääsimme rantaan, vähin jouduimme reittiä hakemaan, sillä paikkapaikoin oli jo jään päällä vettä.
Kipusimme ylös rinnettä. Opettelimme taas kerran hangen päällä kävelemistä, välillä humpsahdimme syvälle hankeen.
Mökillä oli kaikki kunnossa. Lapioin ns. sinisen terassin tyhjäksi vähäisistä lumista. Se oli aikaisemmin jo kahteen kertaan puhdistettu.
Istuimme hetken auringossa. Jänis kävi meitä ihmettelemässä ja korppi rääkäisi jossain kaukana. Tuli suhisi kuusten latvoissa. Oli mukava hetki...
Isolle pihaterassille lapion vain lapionlevyisen uran.
Paluumatkalla täytyi reittiä valita entistä tarkemmin, sillä aurinko oli edelleen pehmittänyt hangen pintaa. Pinnan alla oli paikka paikoin vettä. Tosin jäätä lienee vielä ainakin puolisen metriä melkein joka paikassa.
Mukava kävelyretki, kotiin tullessamme käväisimme uteliaisuuttamme Mansikkanokalla Lumilinna-alueella. Siellä oli aika hiljaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti