TUPAKOINTI on yhä ahtaammalla. Uusin siirto tupakanvastaisessa hivutustaistelussa ovat brändittömät kammoaskit.
Hiljattain myös Ranska ja Britannia ottivat käyttöön kaikin puolin tylyttävät savukerasiat, jotka ovat joka merkillä samanlaiset. Enää eivät marlborot, camelit ja luckystriket saa erottua toisistaan logoillaan ja muilla graafisilla kikoillaan. Merkin nimi lukee rasiassa, mutta kaikilla samassa muodossa.
Armeijanvihreissä pakkauksissa varoitustekstit ja järkyttävät kuvat tupakkasairauksista pistävät entistä räikeämmin silmään. Se näyttää tehoavan aivan tutkitusti, kertoo tieteellinen Cochrane-katsaus aiheesta.
ENIMMÄT todisteet on saatu Australiasta, joka pakotti ensimmäisenä maailmassa savukkeet vakiomallisiin rasioihin vuonna 2012.
Uudistuksen ansiosta tupakointi väheni Australiassa puoli prosenttiyksikköä yhdessä vuodessa. Suomen aikuisväestössä tämä tarkoittaisi samassa ajassa kuutisen tuhatta tupakoitsijaa vähemmän.
Myös tupakoinnin lopetusyritykset lisääntyivät Autraliassa, samoin kuin soitot lopettamisessa auttavaan puhelinpalveluun.
Vakioaskit vaikuttavat tutkimusten mukaan jopa savukkeiden makuun. Tupakka maistuu niistä pahemmalta ja heikkolaatuisemmalta kuin brändin mukaisesta pakkauksesta.
SUOMESSA ja Euroopan unionissa yleensä brändittömiin pakkauksiin ei ole vielä siirrytty. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Antero Heloma arvelee, että ne voivat tulla Suomeenkin, kun tupakkatuotediretiiviä tai tupakkalakia seuraavan kerran uudistetaan.
”Niitä ei vielä ole kovin monessa maassa, mutta ne ovat ehkä leviämässä”, Heloma arvioi.
Mahdollisimman vastenmielinen pakkaus on viimeisin luku tupakan vastaisen kamppailun pitkässä historiassa.
Hiljattain myös Ranska ja Britannia ottivat käyttöön kaikin puolin tylyttävät savukerasiat, jotka ovat joka merkillä samanlaiset. Enää eivät marlborot, camelit ja luckystriket saa erottua toisistaan logoillaan ja muilla graafisilla kikoillaan. Merkin nimi lukee rasiassa, mutta kaikilla samassa muodossa.
Armeijanvihreissä pakkauksissa varoitustekstit ja järkyttävät kuvat tupakkasairauksista pistävät entistä räikeämmin silmään. Se näyttää tehoavan aivan tutkitusti, kertoo tieteellinen Cochrane-katsaus aiheesta.
ENIMMÄT todisteet on saatu Australiasta, joka pakotti ensimmäisenä maailmassa savukkeet vakiomallisiin rasioihin vuonna 2012.
Uudistuksen ansiosta tupakointi väheni Australiassa puoli prosenttiyksikköä yhdessä vuodessa. Suomen aikuisväestössä tämä tarkoittaisi samassa ajassa kuutisen tuhatta tupakoitsijaa vähemmän.
Myös tupakoinnin lopetusyritykset lisääntyivät Autraliassa, samoin kuin soitot lopettamisessa auttavaan puhelinpalveluun.
Vakioaskit vaikuttavat tutkimusten mukaan jopa savukkeiden makuun. Tupakka maistuu niistä pahemmalta ja heikkolaatuisemmalta kuin brändin mukaisesta pakkauksesta.
SUOMESSA ja Euroopan unionissa yleensä brändittömiin pakkauksiin ei ole vielä siirrytty. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Antero Heloma arvelee, että ne voivat tulla Suomeenkin, kun tupakkatuotediretiiviä tai tupakkalakia seuraavan kerran uudistetaan.
”Niitä ei vielä ole kovin monessa maassa, mutta ne ovat ehkä leviämässä”, Heloma arvioi.
Mahdollisimman vastenmielinen pakkaus on viimeisin luku tupakan vastaisen kamppailun pitkässä historiassa.
Alkuun mainonta kiellettin ja Marlboro-mies häädettiin katukuvasta. Nyt meillä on varoitustekstit ja järkyttävät kuvat, piilotetut tupakkahyllyt, savuttomat työpaikat ja ravintolat sekä alati kallistuva hinta.
Eri puolilla maailmaa on ideoitu nippu muitakin, vain toteuttamistaan odottavia hillintätoimia. Tällainen on esimerkiksi henkilökohtainen tupakkakortti, jossa olisi ostokatto. Jotkut ovat halunneet keskittää myynnin apteekkeihin. Yksi idea olisi nostaa tupakan happamuutta, jolloin savun vetäminen keuhkoihin olisi epämiellyttävämpää.
SAARROS tiukkenee mutta lopullinen isku viipyy. Miksei saman tien kielletä koko touhua?
”Menemme siihen suuntaan, että tupakointi ei kuuluisi enää jokapäiväiseen elämään. Kieltolakia kukaan ei varmaan halua. Ne ovat aina epäonnistuneet”, Heloma sanoo.
Kieltolaki merkitsisi Heloman mukaan sitä, että tupakan salakuljetus ja salakauppa kasvaisivat. Silloin tupakasta ei voisi periä verojakaan.
KIELTOLAKIKIN maailmalta silti löytyy. Pieni Bhutanin kuningaskunta Himalajalla kielsi tupakan myynnin 2004. Maa tunnetaan myös siitä, että se mittaa bruttokansantuotteen sijasta onnellisuuskansantuotetta.
Bhutanissa tupakan salakuljetus ja pimeä kauppa lisääntyivät, kuten saattoi odottaa. Silti myös tupakointi ilmeisesti väheni.
Kieltolain vaikutuksia avioineen, vuonna 2011 ilmestyneen raportinmukaan bhutanilaiset tupakoivat mahdollisesti vähiten koko maailmassa. Tupakoitsijoiden osuus on vain 2,8 prosenttia. Tosin varsinaista vähenemistä ei voi luvuilla osoittaa, koska tiedot tupakoinnin yleisyydestä puuttuvat kieltoa edeltäviltä vuosilta.
USEIMMAT maat tyytyvät täyskieltoa pienempiin toimiin. Käynnissä on eri puolilla maailmaa loppupeli, joka tähtää savuttomaan tulevaisuuteen. Se on suomalaisenkin tupakkapolitiikan tavoite.
”Savuton Suomi 2030 -ohjelma tähtää siihen, että alle viisi prosenttia tupakoisi. Taso olisi jo niin alhaalla, että tupakointi ei olisi enää mitenkään tavanomaista”, Heloma sanoo.
Viimeisimpien tietojen mukaan vajaat 13 prosenttia suomalaisista aikuisista polttaa päivittäin.
NOUSEVA hinta harventaa luultavasti tupakoijien joukkoa entisestään. Hallitus näet kohottaa tupakkaveroa joka vuosi koko hallituskauden ajan.
”Kun kaikki korotukset otetaan huomioon, tupakka-askin hinta nousee neljässä vuodessa runsaat kaksi euroa. Se on aika paljon ja vaikuttaa varmasti tupakan kulutukseen”, Heloma sanoo.
Hinnankorotuksessakin käytetään vähittäistä hivutusta. Nopea yhtäkkinen iso nosto ei Heloman mukaan toimi samoista syistä kuin ei kieltolakikaan toimi.
”Ruotsissa ja Kandassa yritettiin lähes kaksinkertaistaa hintaa kertaheitolla, mutta molemmissa maissa uudistus jouduttiin perumaan. Sekä laillinen että laiton tuonti lisääntyivät”, Heloma sanoo.
ENEMMISTÖ ihmisistä tukee tupakoinnin loppumiseen tähtääviä toimia useimpien tutkimusten mukaan. Osa tupakoitsijoistakin hyväksyy sen, että heidän tavastaan tehdään vähä vähältä loppu.
”Toisten mielestä rajoitukset auttavat heitä lopettamaan. Toiset taas ovat sitä mieltä, että ne ovat törkeää holhousta eivätkä he apua tarvitse, jos haluavat lopettaa”, selittää tupakointia tutkinut yliopistonlehtori Anu Katainen Tampereen yliopistosta.
Tupakoinnissa luokkajako on voimakas. Korkeasti koulutetut polttavat selvästi harvemmin kuin matalamman koulutuksen hankkineet.
Erot alkavat jo kouluiässä. Ammattikoululaisista tupakoi lähes joka kolmas, lukiolaisista vain noin joka kahdeskymmenes.
Tupakoinnin sosiaalinen leimautuminen vie sekin kohti savutonta Suomea ainakin keskiluokan osalta.
”Jos ajattelet, että tupakointi ei kuulu habitukseesi, pyrit lopettamaan sen tai et koskaan aloitakaan. Kyllä ihmiset miettivät tällaisia asioita”, Katainen kertoo.
KOULUTUSRYHMIEN eroa tupakoinnissa on usein selitetty tietojen erolla: kun koulutetut tietävät enemmän terveysriskeistä, he osaavat pysyä erossa pahasta tavasta. Katainen ei usko, että ihmiset ovat pelkästään näin rationaalisia.
”Kyllä statusasiatkin painavat. Terveyden ylläpito on itsessään jo oman statuksen ylläpitoa. On monia tapoja tällä hetkellä esittää hyvää ja kunnollista keskiluokkaista ihmistä, eikä siihen missään tapauksessa kuulu tupakointi.”
Vaikka loppupeli on meneillään, tupakointi tuskin koskaan häviää maan päältä. Näin ainakin Katainen uskoo.
”Varmaan joskus päästään asteelle, jolloin kieltolaki ei aiheuta enemmän haittoja kuin hyötyä. Luulen, että siinäkin vaiheessa on jokin tupakoijien alaryhmä. Polttelu vain tapahtuu piilossa ja marginaalissa.”
Eri puolilla maailmaa on ideoitu nippu muitakin, vain toteuttamistaan odottavia hillintätoimia. Tällainen on esimerkiksi henkilökohtainen tupakkakortti, jossa olisi ostokatto. Jotkut ovat halunneet keskittää myynnin apteekkeihin. Yksi idea olisi nostaa tupakan happamuutta, jolloin savun vetäminen keuhkoihin olisi epämiellyttävämpää.
SAARROS tiukkenee mutta lopullinen isku viipyy. Miksei saman tien kielletä koko touhua?
”Menemme siihen suuntaan, että tupakointi ei kuuluisi enää jokapäiväiseen elämään. Kieltolakia kukaan ei varmaan halua. Ne ovat aina epäonnistuneet”, Heloma sanoo.
Kieltolaki merkitsisi Heloman mukaan sitä, että tupakan salakuljetus ja salakauppa kasvaisivat. Silloin tupakasta ei voisi periä verojakaan.
KIELTOLAKIKIN maailmalta silti löytyy. Pieni Bhutanin kuningaskunta Himalajalla kielsi tupakan myynnin 2004. Maa tunnetaan myös siitä, että se mittaa bruttokansantuotteen sijasta onnellisuuskansantuotetta.
Bhutanissa tupakan salakuljetus ja pimeä kauppa lisääntyivät, kuten saattoi odottaa. Silti myös tupakointi ilmeisesti väheni.
Kieltolain vaikutuksia avioineen, vuonna 2011 ilmestyneen raportinmukaan bhutanilaiset tupakoivat mahdollisesti vähiten koko maailmassa. Tupakoitsijoiden osuus on vain 2,8 prosenttia. Tosin varsinaista vähenemistä ei voi luvuilla osoittaa, koska tiedot tupakoinnin yleisyydestä puuttuvat kieltoa edeltäviltä vuosilta.
USEIMMAT maat tyytyvät täyskieltoa pienempiin toimiin. Käynnissä on eri puolilla maailmaa loppupeli, joka tähtää savuttomaan tulevaisuuteen. Se on suomalaisenkin tupakkapolitiikan tavoite.
”Savuton Suomi 2030 -ohjelma tähtää siihen, että alle viisi prosenttia tupakoisi. Taso olisi jo niin alhaalla, että tupakointi ei olisi enää mitenkään tavanomaista”, Heloma sanoo.
Viimeisimpien tietojen mukaan vajaat 13 prosenttia suomalaisista aikuisista polttaa päivittäin.
NOUSEVA hinta harventaa luultavasti tupakoijien joukkoa entisestään. Hallitus näet kohottaa tupakkaveroa joka vuosi koko hallituskauden ajan.
”Kun kaikki korotukset otetaan huomioon, tupakka-askin hinta nousee neljässä vuodessa runsaat kaksi euroa. Se on aika paljon ja vaikuttaa varmasti tupakan kulutukseen”, Heloma sanoo.
Hinnankorotuksessakin käytetään vähittäistä hivutusta. Nopea yhtäkkinen iso nosto ei Heloman mukaan toimi samoista syistä kuin ei kieltolakikaan toimi.
”Ruotsissa ja Kandassa yritettiin lähes kaksinkertaistaa hintaa kertaheitolla, mutta molemmissa maissa uudistus jouduttiin perumaan. Sekä laillinen että laiton tuonti lisääntyivät”, Heloma sanoo.
ENEMMISTÖ ihmisistä tukee tupakoinnin loppumiseen tähtääviä toimia useimpien tutkimusten mukaan. Osa tupakoitsijoistakin hyväksyy sen, että heidän tavastaan tehdään vähä vähältä loppu.
”Toisten mielestä rajoitukset auttavat heitä lopettamaan. Toiset taas ovat sitä mieltä, että ne ovat törkeää holhousta eivätkä he apua tarvitse, jos haluavat lopettaa”, selittää tupakointia tutkinut yliopistonlehtori Anu Katainen Tampereen yliopistosta.
Tupakoinnissa luokkajako on voimakas. Korkeasti koulutetut polttavat selvästi harvemmin kuin matalamman koulutuksen hankkineet.
Erot alkavat jo kouluiässä. Ammattikoululaisista tupakoi lähes joka kolmas, lukiolaisista vain noin joka kahdeskymmenes.
Tupakoinnin sosiaalinen leimautuminen vie sekin kohti savutonta Suomea ainakin keskiluokan osalta.
”Jos ajattelet, että tupakointi ei kuulu habitukseesi, pyrit lopettamaan sen tai et koskaan aloitakaan. Kyllä ihmiset miettivät tällaisia asioita”, Katainen kertoo.
KOULUTUSRYHMIEN eroa tupakoinnissa on usein selitetty tietojen erolla: kun koulutetut tietävät enemmän terveysriskeistä, he osaavat pysyä erossa pahasta tavasta. Katainen ei usko, että ihmiset ovat pelkästään näin rationaalisia.
”Kyllä statusasiatkin painavat. Terveyden ylläpito on itsessään jo oman statuksen ylläpitoa. On monia tapoja tällä hetkellä esittää hyvää ja kunnollista keskiluokkaista ihmistä, eikä siihen missään tapauksessa kuulu tupakointi.”
Vaikka loppupeli on meneillään, tupakointi tuskin koskaan häviää maan päältä. Näin ainakin Katainen uskoo.
”Varmaan joskus päästään asteelle, jolloin kieltolaki ei aiheuta enemmän haittoja kuin hyötyä. Luulen, että siinäkin vaiheessa on jokin tupakoijien alaryhmä. Polttelu vain tapahtuu piilossa ja marginaalissa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti