Vielä eilen illalla ajattelin, että tänään sunnuntaina18.06.2017 en tee yhtään mitään. Aamulla katseltuani sopivanpilvistä ja -tuulista ilmaa totesin vaimolleni: "Nyt saattaisi kala syödä!" Kohta olin tonttimme takakulmauksessa matoja tonkimassa ja ajelin kesäautollamme Hahtisaareen.
Olin päättänyt myös nostaa katiskat maalle "levähtämään". Miksi? Siksi, että ne alkoivat rytmittää > pakkorytmittää liikaa minun elämääni. Minulle tuli pakkomielle, että ne on käytävä vähintään joka toinen päivä kokemassa.
Ajoin veneellä Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja nostin katiskat veneeseen. Katiskoissa oli muutama savustuskokoinen ahven ja runsaan yhden kilon hauki.
Ajoin mökkirantaan ja vein katiskat kolhoosiveneemme päälle. Suljin suuaukot kelluntakohoilla. Toivottavasti linnut eivät uteliasuuttaan tunkeudu sisään...
Ajoin takaisin Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja ankkuroiduin mukavantuntuiseen aallokkoon. Yksi jigionki ja pilkki veteen.
Tuskin oli saanut onget veteen niin tuttu seuralainen ilmestyi veneen läheisyyteen > lokki.
Niitä tuli useampikin siinä vaiheessa, kun heittelin pikkuahvenia niiden syötäviksi. Kaikkia eivät ehtineet ottaa vedestä. Olisi pitänyt leikellä paloiksi...
Sain pilkillä särjen. Pää pois, maha auki, sisälmykset pois > lokeille ja suomut pois. Leikkelin sen kohtisuoraan selkärangan suuntaisesti vajaan 10 millimetrin suikaleiksi ja vielä suikale keskeltä poikki. Syntyi erinomaisia isojen ahventen makupaloja, jos niitä sattusi olemaan lähettyvillä.
Kyllä oli, sillä tuskin olin saanut pilkin veteen niin siihen iski yli puolen kilon körmyniska. Se oli hotkaissut särjenpalan ja kolmihaaraisen koukun niin syvälle, että tarvittiin Fiskarsin kalanperkaussakset hätiin.
Tällä kerralla ajattelin - sitä ei varmaan olisi tapahtunut takavuosina - nyt riittää, vaikka syönti saattaisi olla hyväkin.
Nyt riittää, tarkoittaa, että ämpäri oli täynnä ahvenia jo entuudestaan katiskoista. Ennen istuin ongella lähes uupumukseen saakka ja jaoin kaloja tutuille kuin aamulehtiä. Nyt olen päättänyt kalastaa lähinnä omiksi tarpeiksi, se riittää...
Heittelin särjenpalat uskolliselle seuraajalleni > lokille.
Voi olla, että kesällä em. päätöksestäni kukaties pokkeankin, sen aika näyttää.
Tänään saamani kalat ovat pakastimessa - kaikki hyvin. Että tällainen lepopäivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti