Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 4 ...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Eräs opettajista - siirryttyään yksityisen yrityksen palvelukseen välittömästi opiskelun päätyttyä - ei suostunut maksamaan kuntayhtymältä saamaansa peruspalkkaa takaisin.
Lähti käyntiin pitkäkestoinen oikeusprosessi, jonka lopputulosta en edes tiedä... 

Kuntayhtymän päätöksentekoprosessi iski välittömästi > opiskelun aikainen avustus lopetettiin. Lienee tarpeetonta kysyä, kuka oli ensimmäinen "kärsijä"...

Kuntapolitiikka/kuntayhtymäpolitiikka näytti voimansa.
___________________________________________________________________

Emme päässeet kiinni Imatraan. Ehkä tuo koko ajan päällä ollut järjestösota oli myös osasyynä. Asia heijastui kiistatta myös henkilösuhteisiin.

Imatralla olon aikana hankin AHO:ssa (Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto) ammattikoulunopettajan pedagogisen pätevyyden. Olin siellä oppilasyhdistyksen puheenjohtaja. 
Oli lievää vääntöä jatkuvasti opetukseen liittyvissä asioissa. Rehtorina oli Markus Sauri, jonka tavaramerkki oli eräänlainen "kävelevä pedagogiikka" > hän käveli koko ajan opettaessaan, mikäli vielä oikein muistan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hänen poikansa Pekka Sauri on Helsingin johtavia virkamiehiä nykyään. 

Tutkielmani: Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa)  aiheutti "parranpärinää" - kohtuuttomastikin.

Siihen maailman aikaan AOI ry:n puheenjohtajana oli autoalan insinööri, ammattiaineiden opettaja Seppo Helakorpi Rovaniemeltä. Hän oli kiinnostunut tiimiopetuksesta ja sen lanseeraamisesta ammattikouluihin. Seppo muutti perheensä kanssa myöhäisemmässä vaiheessa Hämeenlinnaan ja jatkoi opiskelujaan. Kirjoitti kirjoja ammattikoulupedagogiikasta...

Lappeenrannan ammarttikouluun tuli paperilinjalle ammattiaineiden opettajan virka hakuun. Hain sitä ja tulin valituksi. Muutimme Lappeenrantaan vuonna 1979. Samalla tutustuin Suomen suurimpaan porvariin.

Oppilaitoksen rehtorina oli Samuli Porvari, lähes kaksimetrinen "hujoppi", mielenkiintoinen persoona. Tulin mielestäni hyvin juttuun hänen kanssaan.

Lappeenrannassa Oy Kaukas Ab, nykyisin UPM tulivat tutuiksi...

Oikeastaan muutimme Taipalsaaren kunnan puolelle Saimaanharjulle ostettuamme sieltä persoonallisen omakotitalon. Imatran osakehuoneisto oli sitä ennen saatu myydyksi.

Edellä mainitusta omakotitalosta ja sen ympäristön tuunaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Meillä oli kesärenki - Matti Pietarila - Lappeenrannan ammattikoulun silloinen englanninkielenopettaja, syntyisin Pudasjärveltä. Olihan se mielenkiintoista aikaa. Kävimme Matin kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluja - myöhemmin täällä Kemissäkin hänen lomareissullaan pistäytyessä.

Rakensin Saimaanharjulle tontin ympärille ensimmäisen elementtirakenteisen puuaidan. Arvelenpa, että se on vieläkin pystyssä.
Pojat menivät pieneen Rehulan peruskouluun, kyläkouluun. Parina kesänä nautimme Saimaalla soutelusta paikalliselta veneenvalmistajalta ostamallamme lasikuituveneellä. Kyseinen vene tuotiin myöhemmin Kemiin. Se palveli monena meillä ja vielä myytyämmekin sen... 
Todettakoon pienenä yksityikohtana, että se varastettiin Kemin Kalkkinokalta kolme kertaa, mutta aina se löytyi jostakin > kaupungista Möllärin möljältä maihin nostettuna, Laitakarista ja Kraaselin läettyviltä. 
Viimeisellä kerralla peräpää vioittuneena, se paikattiin Laurilan Asennus Oy:ltä ostetulla lasikuitumatolla ja hatsilla+kiihdyttimellä.

Olin tutustunut kemiläisiin ammattikoulunopettajiin osallistuessani aktiivisesti AOI ry:n opintopäiviin ja paperiteollisuuden opettajien koulutustilaisuuksiin vuosien saatossa.

Sain kuulla eräällä paperiteollisuuden opettajien kesäkurssilla, että Kemin ammattikouluun tulee paperilinjan ammattiaineiden opettajan virka hakuun.
"Sanansaattajana" oli hyvin tuntemani työnopettaja Eino Eikka Pukari, josta tuli myöhemmin lähin työtoverini Kemissä.

Olin siis opettajana myös Lappeenrannan ammattikoulussa pari vuotta, josta hain ja tulin valituksi takaisin Kemiin kaiken kaikkiaan noin kolmentoista vuoden etelänkeikan jälkeen.

Minulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa opintoja Teknillisessä korkeakoulussa 1970-luvun puolessavälissä, mutta opettajaura edelleen kiinnosti ja leivän syrjässä kiinni pysyminen painoivat vaakakupissa siihen aikaan enemmän. 

Arvelen, että nyt tekisin toisin, jos aikaratasta voisi kääntää nelisenkymmentä vuotta taaksepäin.

Olin Imatralla olon aikana tullut valituksi Kemiallisen ja mekaanisen puunjalostusteollisuuden ammattien keskustoimikuntaan varajäseneksi 1.6.1977-31.5.1981. Keskustoimikunnan puheenjohtajana oli Enso-Gutzeit Oy:n teollisuusammattikoulun rehtori Esko Lehtinen. Eskoa nimiteltiin Lento-Lehtiseksi, sillä hän oli erittäin aktiivinen lentoharrastaja.
Osallistuin aika moneen kokoukseen Helsingissä, erinomaisia ja asiallisia kokouksia.

Muutimme Saimaanharjulta takaisin Kemiin heinäkuussa vuonna 1981. Muuttokuormamme toi paluukuormana kemiläinen kuorma-autoilija Juhani Järvelä. Saimaanharjulla talomme edustalla hän ihmetteli, miten näin kauniista ympäristöstä joku voi muuttaa Kemiin...

Olimme myyneet Saimaanharjun talomme minun seuraajalleni, Tenho Viitikolle Lappeenrannan ammattikouluun. Hän muutti kotinurkilleen Äänekoskelta. Jätin Tenholle muistoksi Lappeenrannan ammattikoulussa valmistetun metallisen lumikolan. Kyseisestä lumikolasta olen taannoin kirjoittanut useitakin artikkeleita...

Kemin ammattikoulun rehtorina toimi siihen maailman aikaan insinööri Pentti Lehto ja apulaisrehtorina yleisaineiden opettaja Toivo Tapio. Mikäli oikein ymmärsin, Pentti oli joutunut "uhrautumaan" em. määräaikaiseen virkaan. Pentti oli minulle tullut tutuksi AOI ry:n kuvioissa. Miellyttävä ja rauhallinen persoona...

Kemissä jylläsi kuntapolitiikka viimeisen päälle, sen tulin huomaamaan alkumetreistä lähtien. Kuntapäättäjät alkoivat ensimmäistä kertaa tulla kasvoina tutuiksi.

Ennen ensimmäisen koulupäivän alkua kävin Pentin kanssa mielenkiintoisen keskustelun Kemin ammattikoulun työpajarakennuksen edessä elokuussa vuonna 1981. Asia ei liittynyt kuntapolitiikkaan, vaan Pentin pitämiin matematiikan ehtolaiskuulusteluihin parille paperilinjan oppilaalle, joita en ollut vielä edes tavannut...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...