perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lännen Media: Britannian puolustusministeri Fallon lupaa tosipaikassa Suomelle sotilaallista apua

Hmmmmm - vai niin - ja hyvä niin sano...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Lännen Media: Britannian puolustusministeri Fallon lupaa tosipaikassa Suomelle sotilaallista apua

Suomi liittyy tänään Britannian johtamiin erittäin nopeisiin JEF-taistelujoukkoihin, joiden vahvuus on noin 10 000 sotilasta.
Kotimaa

soaharjoitus metsässä
EUFOR-sotilasharjoitus Santahaminassa.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Britannian puolustusministeri Michael Fallon lupaa, että JEF-jäsenyyden kautta Suomellakin on ystävien joukkoja valmiina toimimaan ja auttamaan.
– Suomi ei ole yksin, eikä Suomen pitäisi olla yksin, puolustusministeri Fallon toteaa Lännen Median haastattelussa.
JEF-joukkoja voidan käyttää sotilasoperaatioihin missä tahansa, myös Suomen maaperällä. Rauhanoloissa yhteistyössä korostuu YK:n alaisiin humanitaarisiin operaatioihin osallistuminen.
Taistelujoukkojen tarkoituksena on samalla vahvistaa pelotetta, joka ehkäisee ennalta JEF-maiden, esimerkiksi Suomen, uhkaamista sotilaallisella voimankäytöllä.
Britannia, Hollanti, Baltian maat, Tanska ja Norja perustivat JEF-joukot vuonna 2014.
– JEF:n jäseninä Suomi ja Ruotsi voivat pitää muita seitsemää maata luonnollisina liittolaisina, Fallon painottaa.
Puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoittaa Suomen liittymisasiakirjan Tukholmassa.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 12...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa::

Vuotta 2000 edeltävällä valtuustokaudella Kemin Keskustan valtuutettujen määrä oli viisi (5) valtuutettua.
____________________________________________________________________

Kaiken kaikkiaan Kemissä valitaan kuntavaaleissa 43 valtuutettua.

Lähdin siis mukaan kuntavaaleihin syksyllä 2000. Kävin uusille kuntavaaliehdokkaille suunnatussa koulutus- ja infotilaisuudessa. Se oli eräänlaista hengen luomista lähestyviin vaaleihin. Ihan mukavaa sanomaa. Yhdessä kemiläisessä tilaisuudessa taisi piipahtaa torniolainen kansanedustaja Hannes Manninenkin...

Kuntavaalien lähestyessä on kuulemma aina ollut vaalimainosten liisteröintitalkoot. Muistaakseni Juha Puro soitti minulle ja kertoi, että silloin ja silloin , siinä ja siinä paikassa liisteröidään mainoksia. 

Ajattelin, että mikäpä ettei, samaalla on mahdollisuus tutustua Kemin keskustalaisiin vaikuttajiin > kuntapäättäjiin. Liisteröintipaikka oli entisen Pohjolan Sanomien tila silloisessa Merihovin kiinteistössä.
Ajelin syksyisessä illankähmeessä paikalle. Mikäli oikein muistan, paikalla olivat Pauli Hanska ja Juha Puro. Luonnollisesti ihmettelin, missä porukka on...
Sain kuulla, että tällaista tämä on, talkoot eivät kiinnosta, mutta auta armias kun luottamuspaikkojen jako on menossa niin jokainen vaatii sitä, tätä ja tuota. 

No tällä kerralla miniporukalla vaalimainokset liisteröitiin Hanskan Paulin tiukassa ohjeistuksessa. Elettiin siis syksyä vuonna 2000. Mikäli oikein muistan, siihen maailman aikaan vaalimainostaulut eri ryhmittymien talkooporukoilla käytiin - "luvalliseen aikaan" - nostelemassa telineisiin. Sittemminin työn on tehnyt Kemin kaupungin työntekijät...

Käytännössä en tehnyt minkäänlaista vaalityötä. Ajattelin, että kyllähän niitä ääniä ropisee reippaasti koppaani. Kyllähän minut kymmenet, sadat kemiläiset tuntevat ja tietävät, mitä olen tehnyt. Olinhan jonkin verran kirjoitellut paikkakunnan lehtiinkin...

Pienenä yksityiskohtana muistuu mieleen - vapaasti muisteltuna - tilanne, jossa kerroin eräälle opettajakollegalle, että olen asettunut ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaaksi. 

Hän oli silminnähden yllättynyt ja vilpittömästi iloisen oloinen. Hän totesi:"Aki! Hieno juttu, nyt tiedän, ketä näissä vaaleissa äänestän!" 
Vaalien jälkeisenä maanantaina opettajakollegani oli oudon vaisun oloinen. Aloin olla jo hiukan huolestunut hänen olemuksestaan ja kysäisin:"Onko jotain vakavaa sattunut?"
Hän lähes itkua tuhertaen totesi:"Aki! Minun on pakko tunnustaa, että äänestyskoppiin mentyäni ne vanhat perkeleen puolueasiat vyöryivät ajatuksiini! Äänestin taas sitä samaa saatanaa, vaikka se ei ole saanut koskaan mitään aikaan! Anteeksi!" 

"Mitäpä tuosta, onhan noita vaaleja jatkossakin!" taisin todeta. En koskaan sen jälkeen keskustellut hänen kanssaan kuntavaaliasioista...

Ensimmäinen kunnallisvaalikausi 2001-2004 oli omalta osaltani aika lailla totuttelemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Kyllä kemiläinen poliittinen eliitti hahmottui nopeasti. Jokaisella ryhmittymällä näytti olevan muutama supertykki/-nyrkki.

Tavallaan henkilökohtainen tavoite toteutui, koska Kemin keskustaryhmittymä sai kolme (3) lisäpaikkaa. Keskustan valtuutettujen lukumäärä nousi kahdeksaan (8) valtuutettuun. 

Se oli hyvä vaalitulos.

Itse olin valtuuston varajäsen vaatimattomalla, oikeastaan olemattomalla vaalikampanjalla ja nollabudjetilla.

Muistelen pohdiskelleeni jo aivan em. valtuuskauden alussa, mitä vuoden 2004 jälkeen...
Onko tarkoituksenmukaista lähteä aktiivisemmin mukaan kuntapolitiikkaan? Jos niin missä ryhmässä vai unohtaa koko juttu…

Todettakoon, että olin edelleen vahvasti työelämässä ja ammattijärjestöelämässä mukana. Luonnollisesti ne olin priorisoinut ykkösasioiksi.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 11...

Saatan palata vielä hiukan tuonne ammatilliselle koulusektorille myöhäisemmässä vaiheessa, josta jäin eläkkeelle lokakuussa 2008, sitä ennen olin ollut siihen maailman aikaan suositulla osa-aikaeläkkeellä tehden keskimäärin 3-päiväistä työviikkoa. Se sopi minulle ja samalla saimme uusia, vereksiä vuimia opintolinjamme opetustyöhön.

Jäin eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta Kivikankaalta, jonne olimme siirtyneet Karjalahdelta muutama vuosi aikaisemmin.
Virallisesti taustayhteisön nimi oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.

Todettakoon, että olin tullut vielä nimitetyksi Paperi- ja puualan koulutustoimikuntaan jäseneksi 1.2.2007-31.1.2010 toimikaudeksi OAJ:n mandaatilla. Luonnollisesti varajäseneni jatkoi toimikautta varsinaisena jäsenenä syksyn 2008 jälkeen...

Nyt lienee vihdoinkin aika siirtyä vuoteen 2000, oikeastaan syksyyn 2000, jolloin olin käytännössä jo suostunut kuntavaaliehdokkaaksi.

Miten siinä näin pääsi käymään lienee aiheellista vieläkin kysyä jälkeenkinpäin. 

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin valintaprosesseissa minusta oli ajanut vasemmalta ohi ensimmäisellä kerralla SKDL:n (nykyisin Vasemmistoliitto) ja toisella kerralla SDP:n edustaja. Näin jälkiviisaana voi todeta, että jompaan kumpaan ryhmittymään minun olisi ollut "valtioviisasta" jatkossa ryhmittyä.

Näin en kuitenkaan tehnyt, vaan liityin Kemin Keskustan ryhmään ns. sitoutumattomana jäsenenä...

Tuo sitoutumattomuus on kiistatta ollut riesana koko toimintani ajan kuntapolitiikassa. Se on hiertänyt kivenä monilla kengässä - jatkuvasti.

Aivan kuntapolitiikkani alkumetreillä, silloin vielä voimissaan ollut Ahon Pekka suomensi asian minulle selkeästi: "Kuule Aki, sinä olet kepulainen ja minä olen kommari, sano mitä sanot!" 
Pekkahan oli Kemin ammattioppilaitoksessa Karjalahdella vahtimestarina ja Innon Mimmien valmentajana. Juuri noissa valmennuskuvioissa olin Pekan tavannut käytännössä ensimmäistä kertaa. Mielestäni hän hoiti työnsä asiallisesti ja sanoi asiat suoraan - kiertelemättä. Pekkaa on edelleenkin mukava jututtaa hänen kävelyreissullaan Kemin keskustassa...

Tuo minun "keskustalaisuus" tulee - näin haluan itseäni psyykata - isovanhempieni osuudesta, he olivat maanviljelijöitä.
Nimenomaan isoisäni isäni puolelta eli Aukusti Pyykkö tulee vahvasti ajatuksiini. 

Miksi?

Siksi, että juuri tällä hetkellä ja tätäkin kirjoittaessani olen paikalla, jossa hän viljeli maata 1800-1900-lukujen vaihteessa. Hän oli tullut veljiensä kanssa työn perässä Kainuusta Kuhmon Lentuasta. Se ei ole vähäinen asia se - päinvastoin...
Toisaalta myös Keminmaan Törmän kylän, Hakkauksen tilan entinen isäntä, Pekka Sunnari on vahvasti ajatuksissani. Hän on ainoa isovanhemmistani, jonka olen fyysisesti tavannut pikkupoikana enoni Arvin luona Korpijärvellä, Teerikummussa...

Niinpä

Juha Puro työnsi vuonna 2000 jossakin vaiheessa ehdokkaaksisuostumuslomakkeen eteeni. En tunnusta olleeni tilapäisessä mielenhäiriössä vaan jotakuinkin täyspäisenä, kun pistin nimeni alle. 
Tiesin Juhan keskustalaiseksi ja että hän oli ollut itsekin jo aiemmin kuntavaaliehdokkaana. 

Juha oli ollut minulla oppilaana paperilinjalla Kemin tekussa 1980-luvun keskivaiheilla. Hän oli ollut minulla purkumiehenä/moottorisahamiehenä > Suhosen leipomorakenuksen purkamisessa ja Törmän Sunnarikulman maisemahoidollisissa puunkaatokuvioissa - puupalkalla. Hänellä oli ja on edelleenkin kova puunkulutus lämmittäessään isoa kaksikerroksista omakotitaloa Kemin Tarvaharjulla.

Vuotta 2000 edeltävällä valtuustokaudella Kemin Keskustan valtuutettujen määrä oli viisi (5) valtuutettua.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Tänään Selkäsaaressa ja kolhoosivene/jokivene Hahtisaareen...

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että tapasin Hahtisaaressa entisen oppilaani Kemin tekun ajoilta eli 1970-luvun alkupuolelta.
Siinä juteltiin niitä näitä esimerkiksi pyydystä ja päästä - kalastuksesta. Hän sanoi pari vuotta soutaneensa lohta pohjoisen kaverinsa kanssa Tornionjoella. Olimme täysin samaa mieltä em. kalastustavasta. Pidimme sitä jotakuinkin turhanpäiväisenä juppivouhotuksena...

Kuinka ollakaan tuli puheeksi myös veneasiat. Kerroin hänelle, että meillä on saaressa "tyhjän panttina" jokivene, kalakaverini ja minun ns. kolhoosivene. Sillä ei ole merellä käyttöä kuin lähes tyvenellä.

Näinhän siinä kävi, että teimme kaupat veneestä. Varmistin asian puhelimitse kalakaveriltani. 

Olimme vaimoni kanssa aikoneet mennä tänään Selkäsaareen. Sovimme entisen oppilaani kanssa myös lähtöajan ja hän tuli trailerin kanssa Hahtisaareen.

Olihan upea ilma tänään. 

Kahvittelimme ensin pihaterassilla, esittelimme mökkimme ja laskeuduimme rantaan valmistelemaan jokiveneen siirtoa. 
Hinasimme veneen Hahtisaareen. Vinssillä ylös trailerin päälle ja veneen matka jatkui oikeaan käyttöön pienen tuunauksen jälkeen. Ajelin takaisin saareen ja aloitin mökin lähialueen siistimisen trimmerillä.

Saaresta pois lähtiessämme otimme katiskat mukaan ja jätimme ne pyytämään Selkäsaaren pohjoispäätyyn.

Kalakaverilleni "tiliä tehdessäni" tosimme yhdestä suusta, että harvoin kaupankäynnissä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Tässä venekaupassa taisi päästä käymään niin.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 10...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm seuraavaa:

Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. 

Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan > vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. 

Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis jo 2000-luvulla Kemissä, mutta palaan seuraavassa osassa 1990-luvun puolenvälin tuntumaan, uusiin kuvioihin ja ehkä tuosta jäähalliprojektistakin on pakko hiukan kirjoittaa...

____________________________________________________________________

Kemin ammattioppilaitos oli aloittanut yhteistyön Luoteis-Venäjälle Murmanskiin lähinnä rakennuspuolen osa-alueella. Kemian osastolla, laboranttien yhteistyötä oli ollut Viron Tartoon jo pitkän aikaa.
Myös läänitasolla oli erilaisia yhteistyömuotoja Murmanskiin. Minulla oli mahdollisuus osallistua 20.-24.9.1993 Murmanskissa Lapin lääninhallituksen koulutus- ja sivistysyksikön organisoimalle opinto- ja tutustumismatkalle. Ryhmässä oli mukana 3 opettajaa ja 25 oppilasta eri toisen asteen oppilaitoksista Lapin läänistä. Matkamme oli mielenkiintoinen avartaen opetuksellisia näköalojamme. 
Olimme pääsääntöisesti matkaamme erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyttämme lisäsi se, että osalla meistä oli mahdollisuus tutustua varsinaisen opetuksellisen asiamme ja erilaisten tutustumiskäyntien lisäksi paikallisiin ammattikuvataiteilijoihin heidän esitellessään teoksiaan meille pienessä ART NORD-galleriassa Severomorsk-nimisessä kaupungissa Muurmanskin pohjoispuolella. 
Sinä mahdollisesti tiedät, että Severomorsk on ns. suljettu kaupunki, Venäjän pohjoisen laivaston tukikohta, edelleenkin todennäköisesti eräs maailman suurimmista laivastotukikohdista.

Siitä käynnistä käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminta, joka jatkuu vieläkin tosin tällä hetkellä säästölikillä.

Ehkä edellisestä jossakin vaiheessa lisää myöhemmin. Tärkeimmät yhteistyökumppanit Severomorskista ovat olleet kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran (asuu eläkkeellä nykyisin Moskovassa) ja kuvataiteilijat Anatoly Sergienko sekä Ivan Voron. Kaikki perheineen...

Pistän muistin virkistämiseksi pätkän Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- kirjauksista päättyneeltä vuosilta 1994-2000:


Vuosi 1994

Asia on ollut aikanaan esillä kemiläisten kuvataiteilijoiden kanssa ja asiat etenivät kiivaasti siten, että saimme virallisen kutsun ja lähdimme pitämään näyttelyn Muurmanskiin ja Severomorskiin alkukesästä 1994. Samalla tutustuimme severomorskilaisten ja muurmanskilaisten kuvataiteilijoiden erilaisiin toimintatapoihin 8.‑15.6.1994 välisenä aikana.
Matkalla mukana olivat kuvataiteilijat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela sekä allekirjoittanut yhteyshenkilönä. Näyttelyissä em. kuvataiteilijoiden töiden lisäksi oli Jorma Kuulan ja Marika Hakalan töitä.
Näyttelyt saivat erittäin myönteisen vastaanoton ja runsaasti julkisuutta.
Severomorskissa, kaupungin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran ja paikalliset kuvataiteilijat toivovat yhteistyön virallistamista kaupunkien välillä käynnistetyn kuvataideyhteistyön edistämiseksi ja tukemiseksi.

Severomorskista kutsuttiin vastavuoroisuusperiaatteella kuvataiteilijaryhmä 7.-12.10.1994 väliseksi ajaksi Kemiin.
Severomorskista saapuvaan ryhmään kuului kolme paikallisen kuvataideyhdistyksen jäsentä; Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Juri Lekomtsev. Em. henkilöistä kaksi ensin mainittua pitivät ryhmänäyttelyn Kemissä Pohjolan Sanomien aulassa 8.‑ 30.10 1994 välisenä ajanjaksona.
Ryhmän taiteellisena johtajana toimi Anatoly Sergienko.

Todettakoon, että em. kuvataiteilijat ovat pitäneet näyttelyitä monissa maissa eri puolilla maailmaa. Heidän tuotantonsa koostui aivan viime vuosien teoksista, joita näyttelyssä oli yhteensä lähes viisikymmentä.
Avajaispuheessaan Kemin kulttuuriasianjohtaja Unto Käyhkö piti esillä olevia töitä erittäin mielenkiintoisina, raikkaina ja tasokkaina.

Em. vierailuajankohdaksi Kemiin saapui myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. Alustavasti Severomorskin kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin, Kemin kulttuuriasiainjohtajan Unto Käyhkön, Kemin kuvataiteilijat ry:n johtohenkilöiden ja allekirjoittaneen välisissä neuvotteluissa päätettiin alustavasti vuosien 1995‑1997 yhteistyömuodoista.
Tulevaisuudessa yhteistyötä on päätetty laajentaa koskemaan myös muita kulttuurialoja esim. musiikkia.

Virinnyt yhteistyö perustuu vastavuoroisuuteen ja henkilökohtaisten suhteiden kehittymiseen lähitulevaisuudessa ja se todennäköisesti tuo monia uusia, arvaamattomia mahdollisuuksia monella eri elämän alueella.

Vuosi 1995

Kävin vaimoni Tuula Pyykön ja kemiläisen taidegraafikon Riitta Moilasen kanssa kesäkuussa 1995 vierailulla Severomorskissa/Muurmanskissa, jolloin meillä oli mahdollisuus tutustua monipuolisesti em. alueen kulttuuritarjontaan.

Elokuussa 1995 Severomorskista saapui tasokas 12‑hengen TERIBERKA‑niminen naiskuoro Kemiin VIIKINKIKESÄ 1995‑tapahtumaan, kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin johdolla.

Marraskuussa 1995 Severomorskissa vieraili kemiläinen valtuuskunta, johon kuului vs. kaupunginjohtaja Jorma Virtanen, kaupungingeodeetti Tapani Onkalo, kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö ja elinkeinoneuvoja Aino Haaraoja. He olivat matkaansa erittäin tyytyväisiä esittäen vastavuoroisesti em. kaupungin johtaville virkamiehille kutsun saapua Kemiin kuluvan vuoden helmikuussa.

Vuosi 1996

Kemiin saapui helmikuussa 1996 valtuuskunta, johon kuului kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin lisäksi kaupunginjohtaja Vitali Volosin, tekninen johtaja Vladimir Kozinski, kansainvälisten asioiden asiantuntija Irina Norima, elinkeinoasioiden päällikkö Rauza Raspopova ja yrittäjien edustaja Oleg Sergin.

Lisäksi kuvataiteilijat Anatoly Sergienko ja Ivan Voron ovat pitäneet näyttelyn ART HALVARE‑nimisessä taidegalleriassa Oulussa helmikuussa 1996.

Vaimoni ja minut kutsuttiin vierailulle Severomorskiin viikoksi kesäkuussa 1996, jonka toteutimmekin poikkeuksellisesti Kirkenesin kautta.
Matka oli unohtumattoman rankka kokemus, suorastaan eräänlainen ympäristöshokki...
Minulla oli mahdollisuus keskustella myös insinöörityhteistyöasioista "nokakkain" tekninen johtaja Vladimir Kozinskin kanssa.

Marraskuussa 1996 on Kemistä ollut virallinen valtuuskunta Severomorskissa.
Valtuuskunnan jäseninä olivat apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jorma Lammi, rakennuspäällikkö Kari Alatalo sekä edustaja elinkeinotoimistosta. Em. vierailun yhteydessä allekirjoitettiin virallinen, kaupunkien välinen yhteistyösopimus.

Barentsin meren rannalta, Severomorskin Lasten musiikkikoulusta oli Kemissä joulukuussa taiteilijaryhmä, joka koostui yhdestätoista 10‑13-vuotiaasta muusikosta ja laulajasta. Heidän ohjaajanaan oli kaksi opettajaa ja kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Ryhmä tutustui talousalueemme eri oppilaitoksiin ja nähtävyyksiin pitäen useita mieleenpainuvia, todella tasokkaita ja monipuolisia konsertteja lähinnä eri oppilaitoksissa.

Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran on esittänyt käymissämme keskusteluisssa/neuvotteluissa useasti toivomuksen, että kemiläinen, nuorista koostuva muusikkoryhmä saapuisi konsertti ‑ja tutustumismatkalle Severomorskiin ja Muurmanskiin. Olen luvannut auttaa omalta osaltani asiaa.
Todettakoon, että kysymyksessä olisi ollut ensimmäinen ulkomaisen rock‑yhtyeen konsertti Severomorskissa.
Eräänä tavoitteena oli mennä kemiläisen Nine Lives-yhtyeen kanssa Severomorskiin, mutta valitettavasti em. konsertti‑ ja tutustumismatka ei toteutunut alun perin suunnitellussa aikataulussa molempien tahojen taloudellisten vaikeuksien vuoksi eikä Severomorskista esitetty myöhäisempi ajankohta alkukesästä ei sopinut nuorille muusikoille...
Asiasta on neuvoteltu edelleen ja toivotaan, että löydetään ratkaisu asialle.

Tavoitteena on nimenomaan eri kulttuurin osa‑alueilla toimivien henkilöiden välinen yhteistyö, jolla luodaan tukeva pohja Barentsin‑alueen henkilökohtaisten suhteiden kehittämiselle ja yhteistyölle.

Vuosi 1997

Anatoly Sergienko ja Ivan Voron ovat Kemin taidemuseossa 6.6.‑6.7.1997 pitäneet taidenäyttelyn, johon osallistui myös akvarellisti Vladimir Tchernov Muurmanskista.
Kyseisen taidenäyttelyn avasi silloinen Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leino.
Avajaisten yhteydessä saatiin kuulla paikallista musisointia laulaja Anita Seppäsen ja muusikko, säestäjä Sami Itkosen voimin…

Todettakoon, että em. kuvataiteilijat pitivät samana kesänä ryhmänäyttelyn Tampereella Ammattikasvatuksen koulutuskeskuksessa elokuussa ja Hämeenlinnassa Ammatillisessa Opettajakorkeakoulussa syyskuussa.

Kaikki edellä mainitut taidenäyttelyt saivat erittäin hyvän vastaanoton ja aktiivista kiinnostusta tiedotusvälineissä.

Vuosi 1998

Olen käynyt vaimoni kanssa kesäkuussa 1998 Muurmanskissa ja Tumanny-nimisessä kylässä noin 120 km Muurmanskista suoraan itään, keskellä tundraa…
Matka oli kokonaisuudessaan erittäin mieleenpainuva kokemus. Olimme Ivan Voronin aviovaimon Irinan vanhempien luona vieraina em. kylässä tutustuen muutaman päivän aikana lähiympäristöön, mm. tekoaltaisiin ja kahteen suureen vesivoimalaitokseen.
Tavoitteemme oli käydä myös Teriberka-nimisessä kylässä, mutta tiukat sotilasaluemuodollisuudet estivät sen – valitettavasti…
Kyseisen matkan aikana neuvottelimme alustavasti mahdollisuudesta pitää yhteisnäyttely, johon osallistuisivat Olli Räty Suomesta/Virroilta, Anatoly Sergienko ja Ivan Voron.
Myöhemmin kesällä 1998 käydyissä neuvotteluissa sovittiin seuraavista vuoden 1999 taidenäyttelyiden ajankohdista: toukokuussa Severomorskissa, kesäkuussa Muurmanskissa ja syyskuussa Tampereella.

Vuosi 1999

Minut ja vaimoni sekä kuvataiteilija Olli Räty vaimoineen kutsuttiin ajanjaksoksi 26.-30.4.1999 Se-veromorskiin/Muurmanskiin. Em. matka toteutettiin Norjan Kirkenesin kautta.
Matkan aikana Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin ja Olli Rädyn yhteisnäyttely pystytettiin ja avattiin 29.4.1999.
Yhteisnäyttelyn avajaisissa oli runsaan kutsuvierasryhmän joukossa Severomorskin apulaiskaupunginjohtaja Valentina Malkova, joka toimi myös unohtumattoman iltajuhlan isäntänä/emäntänä.

Otin kesällä yhteyttä Severomorskin kulttuuriosastoon tiedustellakseni heidän kiinnostustaan lähettää laulu- ja/tai tanssiryhmä Suomeen Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n, sittemmin Tekniikan Opettajat TOP ry:n yhteistyössä eri opetus- ja tekniikkatahojen kanssa järjestämään Tekniikan Alojen Foorumin eli TAF:n 3. seminaarin iltajuhlaan syksyksi.
Sovimme Barents Band-nimisen ryhmän saapumisesta Suomeen Tiedekeskus HEUREKAAN, Tikkurilaan, Vantaalle.
Kyseinen 11-hengen laulu- ja tanssiryhmä esiintyi aikajärjestyksessä Virroilla, Tikkurilassa ja Kemissä paluumatkan yhteydessä.

Vuosi 2000

Severomorskilaiskuvataiteilijoiden Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin ja uusien, nuorten Alexander Charlamovin ja Vadin Izmailovin yhteisnäyttely pidettiin Tampereella maalis-/huhtikuussa 2000 Työväen keskusmuseossa, Finlaysonin tehtaiden alueelle kunnostetuissa näyttelytiloissa.

Em. näyttelyn avajaisissa 15. päivänä maaliskuuta 2000 oli läsnä myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.
Lisäksi syys-/lokakuussa 2000 on Virroilla avatussa NUUTTI GALLERIASSA ollut Ivan Voronin töitä esillä.
Olli ja Leena Räty ovat päättäneet pitää perustamassaan NUUTTI GALLERIASSA esillä em. kuvataiteilijoiden töitä.
Kemissä. Pohjolan Sanomat Oy:n toimitilojen aulassa ja toisessa kerroksessa on ollut marraskuussa nähtävillä Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin, Vladimir Tchernovin sekä oululaisen Anssi Hanhelan töitä.

Kyseinen näyttely pystytettiin perinteisen, vuodesta 1967 alkaen pelatun Lapin ja Oulun läänin ammattikouluopettajien ja henkilöstön POROSARJA-lentopalloturnauksen cocktail-tilaisuuden kunniaksi.


Em. näyttely sai erittäin hyvän vastaanoton, vaikka kovin voimallista kuvataiteen ja lentopalloilun yhteyttä ei vielä syntynytkään …

Niin ja...

Aikaisemmin mainitsemani jäähalliprojekti lähti lukuisten palaverien, suunnitteluvaiheiden, tutustumiskäyntien, tarjoupyyntöjen, jne. jälkeen liikkeelle. 
Loppujen lopuksi päädyttiin pääasiassa talkootyöpohjaiseen eräänlaiseen halpahalliversioon. Itse olin pettynyt päätetystä ratkaisusta. Kemi olisi ansainnut tasokkaamman jäähallin. Uskallusta sellaisen rakentamiseen ei löytynyt...

Haluan erityisesti mainita, että edesmennyt Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leino ja edesmennyt Kaminmaan kunnan kunnanjohtaja Raimo Venäläinen olivat ratkaisevasti vaikuttamassa jäähallin rakentamiseen Kemin Jungon alueelle. 

Muun muassa Juhani Leinon kanssa minulla oli ikimuistoinen puhelinkeskustelu kirjoittamastani jäähalliartikkelista Pohjolan Sanomiin. 
Juhani Leino tuli "kuvannollisesti lankoja pitkin" Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennuksen opettajahuoneeseeni. 
Se puhelinsoitto varmisti Kemin kaupungin roolin ja jäähallin rakentamisen Jungon "talviurheilukeskukseen". Se oli Juhani Leinon "lempilapsi"...

Jäähallirakentamisen alkuvaiheessa en enää ollut Kemin Lämäreiden puheenjohtaja. Jari Rinne tuli valituksi puheenjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen. Oikeastaan puheenjohtajaäänestyksessä äänet jakaantuivat tasan Jari Rinteen ja tosi peruslämäriläisen Esa Rainsuon kesken. Arpa ratkaisi > minä nostin tuon arvan...

Ymmärtääkseni Jari Rinteellä riitti intoa ja ideaa jäähalliprojektin lopullisessa toteuttamisessa.

Saatan palata vielä hiukan tuonne ammatilliselle koulusektorille myöhäisemmässä vaiheessa, josta jäin eläkkeelle lokakuussa 2008. Jäin eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta Kivikankaalta.

Nyt lienee vihdoinkin aika siirtyä vuoteen 2000, oikeastaan syksyyn 2000, jolloin olin käytännössä jo suostunut kuntavaaliehdokkaaksi.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

torstai 29. kesäkuuta 2017

Veljekset, piilottelijat ja palkkamurhaaja – heidät tuomittiin Nemtsovin murhasta...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Oppositiopoliitikot uskovat toimeksiannon tulleen Tšetšeniaa johtavalta Ramzan Kadyrovilta.
Murhaa selvittänyt Venäjän tutkiva komitea on esittänyt murhan tilaajaksi Ruslan Muhudinov, jota ei ole vieläkään löydetty.
Muuta keneltä Venäjän talutusnuorassa oleva Ramzan Kadyrov saa käskyt?
Hmmmmm - siinäpä kysymys - sano...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Veljekset, piilottelijat ja palkkamurhaaja – heidät tuomittiin Nemtsovin murhasta

Murhatun oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin lähipiiri pitää viiden miehen tuomitsemista farssina.
Boris Nemtsov
Vasemmalta Tamerlav Eskerhanov, Shadid Gubashev ja Anzor Gubashev ja oikealla Zaur Dadajev.
Vasemmalta Tamerlav Eskerhanov, Shadid Gubashev ja Anzor Gubashev sekä oikealla Zaur Dadajev. 27. kesäkuuta Moskovassa.Kirill Kudryavtsev / AFP
Yli kaksi vuotta jatkunut prosessi oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaajien rankaisemiseksi sai torstaina jonkinasteisen päätöksen, kun viisi miestä tuomittiin: yksi syylliseksi murhaan, muut avunantoon.
Virallisesti tuomio tuli palkkamurhasta sekä aseiden laittomasta hallussapidosta.
Venäläisoppositio pitää tuomiota farssina, sillä murhan tilaajia ei saatu oikeuden eteen. Lisäksi murhasta tuomituista miehistä kaksi on valittanut joutuneensa kidutuksen kohteeksi pidätysten yhteydessä ja vankeuden aikana.

Kidutettu murhaaja

Nemtsovin ampui tuomioistuimen mukaan Zaur Dadajev, joka on aiemmin kuulunut Sever-pataljoonaan eli Tšetšenian sisällä toimiviin turvallisuusjoukkoihin.
Todisteina Dadajevia vastaan esitettiin muun muassa hänen kehostaan löydetyt "mikroskooppisen pienet jäljet ammunnasta", sekä hänen kotoaan löydetyt hylsyt, jotka olivat samanlaisia kuin murha-aseessa. Puolustus on kiistänyt todisteet ja pitää esimerkiksi hylsyjä istutettuina, kertoo venäläisjulkaisu Republic(siirryt toiseen palveluun).
Lisäksi Dadajevin jättämiä jälkiä löydettiin autosta, jolla Dadajev ja toinen tuomittu seurasivat Nemtsovia ennen murhaa. Murhan silminnäkijän mukaan ampuja näytti Dadajevilta.
Dadajev ei ole kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään. Sen sijaan hän on raportoinut joutuneensa kidutetuksi poliisiviranomaisten toimesta.
Dadajevin mukaan hänet kidnapattiin kahdeksi päiväksi, sidottiin patteriin ja kidutettiin sähköshokeilla, tarkoituksena saada hänet tunnustamaan murha. Syytöksiä ei ole tutkittu.

Veljekset apuna

Tšetšeeniveljekset Anzor ja Shadid Gubashev saivat tuomiot avunannosta murhaan. Tuomioistuimen mukaan toinen heistä seurasi Boris Nemtsovin liikkeitä ennen murhaa, toinen auttoi Dadajevia piiloutumaan murhan jälkeen.
Kuten Dadajevin kehosta, myös Shadid Gubashevin tavaroista löytyi "mikroskooppisen pieniä jälkiä ammunnasta", ja hänen jättämiään jälkiä oli myös pakoautossa ja asunnoissa, joissa tuomitut piileskelivät.

Avustajat mukana

Myös Tamerlav Eskerhanovin ja Hamzat Bahaevin katsottiin syyllistyneen murhan avunantoon avustamalla piilottelussa. Heidän osallisuutensa on kyseenalaistettu jopa Boris Nemtsovin lähipiirin toimesta.
– Mielestämme todisteet Hamzat Bahaevia vastaan eivät ole riittävät, kommentoi Nemtsovin tytär Zhanna Nemtsova Facebook-sivullaan(siirryt toiseen palveluun) tuomiota.
Tamerlav Eskerhanov taas kertoi, että vankeuden aikana häntä oli hakattu, hänestä oli otettu kuvia alasti ja hänen partaansa ja kasvojaan oli poltettu.

Tilaaja yhä kateissa

Oppositio ja Nemtsovin lähipiiri pitävät tuomiota farssina, sillä murhan tilaajia ei saatu oikeuden eteen. Oppositiopoliitikot uskovat toimeksiannon tulleen Tšetšeniaa johtavalta Ramzan Kadyrovilta.
Murhaa selvittänyt Venäjän tutkiva komitea on esittänyt murhan tilaajaksi Ruslan Muhudinov, jota ei ole vieläkään löydetty.
Muhudinov on Sever-pataljoonan varajohtaja Ruslan Geremejevin autokuski. Venäläislehti Novaja Gazeta(siirryt toiseen palveluun) on esittänyt Geremejevin osallistuneen murhan suunnitteluun. Lehden tietojen mukaan Nemtsovia seurattiin ennen murhaa samoilla autoilla, joita Geremejev käytti normaalisti.
Silti Geremejevin oli määrä esiintyä oikeudessa lähinnä todistajana, mutta hän ei koskaan ilmaantunut paikalle.
Jutussa on käytetty seuraavia lähteitä: The Republic(siirryt toiseen palveluun)Dozdh(siirryt toiseen palveluun)Kidutuksen vastainen komitea(siirryt toiseen palveluun)

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 9...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä. 
__________________________________________________________________  

Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Mahdollisen jäähallin eri versioita tehtiin oululaisen arkkitehtitoimiston Lukkaroisen johdolla. Minun mielestäni erinomaisia versioita. 

On syytä mainita Kemin kaupungin rooli em. jäähallitoimikunnassa. Liikuntasihteeri Reijo Koskinen oli mukana aktiivisesti. Mikäli oikein ymmärsin, hän ajatteli voimallisesti, että nyt se jäähalli on vihdoinkin tehtävä Kemiin. Toimin em. jäähallitoimikunnan puheenjohtajana.

Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.


Palaan jääkiekko- ja jäähallisivuraiteelta omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin alas ajamassa osittain. 
Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät lähtivät mukaan.

1990-luvun loppupuoli ja oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa.

Ensin syntyi  Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja sen seurauksena KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. 
Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi...

No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. 
Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. 

Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta...

Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000...


Se kiinnosti myös minua.
Miksi?
Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. 
Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. 

Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osatolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä > Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n (Taloudellinen Tiedotustoimisto) Kunnon Kummpanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ...

Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä.

Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. 

Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua.

Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija.

Mitä tapahtui?

Virka jätettiin täyttämättä, matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädella hoitamaan hommaa> delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle.

Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi?

Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria...

Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri > Anna Maria Jääskeläinen.

Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi.

Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon?

Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava > valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa...

Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan edellä mainitun jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta.

Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. 
Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan > vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis jo 2000-luvulla Kemissä, mutta palaan seuraavassa osassa 1990-luvun puolenvälin tuntumaan, uusiin kuvioihin ja ehkä tuosta jäähalliprojektistakin on pakko hiukan kirjoittaa...