EU-komissio väittää, että ohjelma oli menestys, koska lähes kaikki sen ehtoihin sopivat runsaat 30 000 ihmistä oli onnistuttu siirtämään. Komissio piti pienempää ääntä siitä, että moni jäsenmaa kapinoi rajusti ohjelmaa vastaan.
Puola ja Unkari eivät ottaneet vastaan yhtään ihmistä maille varatuista kiintiöistä. Suomi sen sijaan oli ottanut vastaan 94 prosenttia maalle varatusta 2 078 ihmisen kiintiöstä, toiseksi eniten Maltan jälkeen.
Suomi, jälleen kerran hölmöläisen roolissa!
EI VÄLTTÄMÄTTÄ. On järkisyitä ja inhimillisiä perusteluita, miksi Suomen kannattaa joskus olla mallioppilas EU:ssa. Sellaiset jäsenmaat, jotka pelaavat yhteisten sääntöjen mukaan, kasvattavat poliittista pääomaansa ja pystyvät käyttämään tuota pääomaa joissain niille todella tärkeissä asioissa.
Suomikin on Schengen-alueen ulkorajamaa. Voi olla, että eräänä päivänä Suomeen marssii satojatuhansia ihmisiä itärajan yli ja maa on huutavassa solidaarisuuden tarpeessa.
Yleisesti hyväksytty ajatushan on, että autetaan niitä hädänalaisia siellä kotiseuduillaan.
Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas paljasti neljä vuotta sitten HS:n Kuukausiliitteen haastattelussa, että vuonna 1993 vararikossa ollut Suomi oli ajautua Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhoukseen. ”Suomen maksukyky oli yhden saksalaisen pankin yhden pankinjohtajan hyväntahtoisuuden varassa. Onneksi hän oli Suomen tuntija ja hänellä oli täällä ystäviä.”
Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa, ja joskus niitä on jäljellä enää yksi.
On myös yksi lisäsyy auttaa Kreikkaa, Italiaa ja tietenkin turvapaikanhakijoita: se on oikein.
Kirjoittaja on HS:n EU-kirjeenvaihtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti