KEMI
VUONNA NOLLA + 1!
Meitä
on opetettu tai vähintäänkin ainakin yritetty opettaa ajattelemaan
positiivisesti.
Se
on periaatteessa hyvä asia, mutta...
Pelkkä
hymistely, joo-joo-ajattelu ei kuitenkaan välttämättä vie asioita
eteenpäin, vaan aina on syytä löytyä positiivisenkriittistä
arvosteluakin, asioiden kyseenalaistamista, uusien vaihtoehtomallien
esittämistä, jotta vallankahvassa olevat pysyvät kohtuullisesti
varppeillaan.
Joka
vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, kuitenkin...
Putsaillessani
ja hävittäessäni melkeinpä iänikuisenvanhoja paperinippuja
silmiini osui vuoden 1988 Kemin kaupungin julkaisussa nimeltään
LUKEMISET ollut artikkeli, jossa kuvailtiin Kemin kaupungin
väestökehitystä viime vuosisadan loppupuolella ja mukaillen tämän
vuosisadan alkupuolella.
Käyriä
oli kolme: Toive-käyrä ylimpänä, Todennäköinen-käyrä keskellä
ja Uhka-käyrä alimpana.
Minkä
käyrän kohdalla olemme juuri tällä hetkellä loppukesästä 2006
menossa?
Oikein!
Ikävä
kyllä juuri viimeisen eli Uhka-käyrän kohdalla, oikeastaan vielä
sen alapuolellakin...
Meidän
väestökehityksemme on ollut jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan
edellä mainituista pahin mahdollinen, todella surkea.
Väestön
muuttoliikettä Kemistä yritetään aktiivitoimenpitein pysäyttää
mm. houkuttelevalla tonttipolitiikalla, meillä on merenrantaa aika
viipale – hyvä niin…
Tonttipolitiikkamuutokset
näkyvät aina muutaman vuoden viiveellä. Esimerkkinä mainittakoon
myös Kemipaketti (koti- ja vauvalahja) ja sen myönteiset
vaikutukset...
Toivottavasti
Kemissä ei ajauduta Karkkila-taudin (kunnan totaaliseen
taloudelliseen ahdinkoon) tyyppiseen tilaan, sillä silloin
pahimmassa tapauksessa – vuonna 2006 + n eli kuvitteellisessa
vuonna nolla – Kemissä on kolme asukasta: eläkkeelle haikaileva
uusi kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen
puheenjohtaja, molemmat jo tyytyväisiä eläkeläisiä hekin!
He
köppelehtivät kaupungintalon autioilla käytävillä muistellen
Kemin kaupungin menneitä aikoja salaperäinen hymynhäive
kasvoillaan...
Niin!
Kemiähän pidettiinkin aikanaan eläkeläisten
toive-/ihannekaupunkina – muistaakseni!
Tarvinneeko täällä muita enää
silloin ollakaan?
Edellä
oleva on vanha tekstini vuodelta 2006.
Kohta
on Kemissäkin aivan toinen meno päällä. Uutta toimeliaisuutta:
Biojalostusta, matkailua > myös kesämatkailua, rakentamista,
jne. …
Maamerkkimme kaupungintalokin täyttyy uusilla ihmisillä ja
ajatuksilla. Kyllä kohta kelpaa...
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti