tiistai 10. lokakuuta 2017

Suomen tekonurmi­jalkapallo­kentiltä katoaa joka vuosi kaksi miljoonaa kiloa kumi­rouhetta ...

Mielenkiintoinen artikkeli, mikä mahtaa olla Suomessa hiekkatekonurmien prosentuaalinen osuus tällä hetkellä jalkapallokentistä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kuukausiliite

Suomen tekonurmi­jalkapallo­kentiltä katoaa joka vuosi kaksi miljoonaa kiloa kumi­rouhetta – mutta minne se menee?

Jalkapalloilijan kodin tunnistaa mustista palleroista lattialla. Eikä ihme, sillä kumirouhetta katoaa tekonurmikentiltä jopa pari miljoonaa kiloa vuodessa.



KUMIPALLEROITA tarttuu nappulakenkiin, sukkiin ja pelihousuihin. Varusteiden mukana kumirouhetta ajautuu joka kotiin, jossa asuu jalkapalloilija. Sitä päätyy sohvalle, pesukoneeseen, lakanoihin, viemäriin ja jätevesiverkostoon. 

Yhden jalkapalloilijan mukana kentältä kulkeutuu vain jokunen gramma kumirouhetta. Mutta Suomessa on 140 000 aktiivi­pelaajaa. He käyvät kentällä lähes joka päivä. 

Kumirouhetta levitetään tekonurmikentälle nukkalangan juurelle antamaan joustoa ja kitkaa. Sillä pohjalla on hyvä pelata. 

Kumirouheiset tekonurmikentät ovat yleistyneet nopeasti. Monet nykyiset junioripelaajat eivät tiedä mitään niistä kärsimyksistä, joita heidän vanhempiensa sukupolvi koki epätasaisilla hiekkakentillä. 

Yleisin tekonurmityyppi on sellainen, jolle kumirouhetta levitetään kolmen sentin kerros. Neliömetriä kohden rouhetta menee 15 kiloa. Täysimittainen jalkapallokenttä on suosituskooltaan 7 140 neliömetriä. Tällaisen kentän perustamiseen menee siis 107 100 kiloa kumirouhetta. 

Suomessa on tämän vuoden lopussa käytössä 350 tekonurmikenttää. 

Tekonurmikentille on siis Suomessa ajettu yli 37 miljoonaa kiloa kumirouhetta. 

Aikamoinen kumivuori. 

LASKELMA on karkea. On erikokoisia kenttiä, ja rouhetta levitetään myös sivualueille. Myös kenttätyyppejä on useita. Yleistyvä tapa on rakentaa kentän alle joustokerros, jolloin kumirouhetta tarvitaan vähemmän. 

Kenttä kuin kenttä, rouhetta kulkeutuu pois. 

Jos kenttää käytetään talvella, hävikki on suurempaa, koska erityisesti rouhetta vie mennessään lumen auraus. 

Osa auratusta rouheesta palautetaan kentille. Osa ajautuu lumikinoksista sulamisvesien mukana ojiin ja viemäreihin. Ja lopulta mereen. 

Kentän käyttökerroista ja hoitotavoista riippuen uutta rouhetta pitää ajaa tekonurmelle kahdesta kuuteen tonnia vuodessa. Siitä voi laskea, että Suomen kaikille kentille lisätään rouhetta yhteensä 700 000–2 100 000 kiloa. Eli enimmillään runsaat kaksi miljoonaa kiloa. 

Sen verran kumirouhetta siis katoaa jonnekin vuosittain. 

MUTTA ONKO siitä haittaa? 

”Siitä ei ole vielä paljon tietoa”, sanoo tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta. ”Mutta on aiheellinen kysymys, onko kumirouhe niin turvallista kuin on ajateltu.” 

Yleisin rouhe tehdään käytetyistä autonrenkaista. Rouheesta voi irrota kemikaaleja maaperään tai vesistöihin. Kumi myös hajoaa mikrohiukkasiksi, kuten muovi. Mikromuovi kiertää merissä satoja vuosia. 
Se kulkee läpi eliöstön valaista planktoniin. 

Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan nyt kumirouheen riskejä. Tuloksia odotellessa jalkapalloilijat ovat alkaneet pohtia uusia keinoja. Palloliitossa suunnitellaan käytöskoulutusta. Pelaajan tulisi puhdistaa itsensä ennen kentältä poistumista. 

Pitäisi siis oppia pitämään pallerot kentällä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti