Kävimme viimeksi Selkäsaaressa maanantaina 02.10.2017. Tänään aamulla päätimme lähteä pikakäynnille saareen.
Menomatkalla oli "hernerokkasumu". Ajelimme tyhjäkäynnillä Hahtisaaresta Selkäsaaren suuntaan. Pistin veneen takavalon varmuuden vuoksi päälle. Niinhän siinä kävi, että löysimme itsemme muutaman kymmenen metriä sivussa Kojukallion ohi kulkevalta väylältä. Se oli jo nähtävissä kaikuluotaimen näytöltä vedenkorkeuden pienenemisenä. Ei ongelmia, pieni kurssinmuutos ja olimme "väyläkeppien" välissä. Kääntyessämme rantaan näkyvyys oli tuskin kolmeakymmentä metriä...
Rantautuminen onnistui hyvin, sillä vesi oli kohtalaisen korkealla ja tosi kirkasta. Rantahietikolla ei ollut hirvensorkanjälkiä.
Mökillä oli täysin hiljaista. Tällä kerralla meillä ei ollut minkäänlaisia työaikeita. Toki vaimoni laittoi mökissä tuvan uuniin. Välittömästi sen jälkeen korppimme alkoivat äännellä lähistöllä ja pikkulinnutkin viserrellä.
Toinen vesitynnyreistä jätettiin edelleen tyhjentämättä, jos kuitenkin vielä tulee käydyksi saaressa.
Nautimme murukahvit ja leivät. Hiukan siinä kahvitellessa pohdiskelimme ensi kevään/alkukesän työrupeamaa pihalla. Pientä maalausta/pintakäsittelyä. Moottorisahamiestä tarvitaan. Lisäksi muutaman ison kiven siirtämiseen olisi kaivinkone kova sana. Josko Kärjen Untolla olisi muutoin hommia saaren pohjoispäässä, asiaa voisi harkita.
Lähdimme paluumatkalle. Sumu oli täysin hälvennyt. Mukava saarikäynti taas kerran - kukaties viimeinen tälle kesälle/syksylle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti