tiistai 24. lokakuuta 2017

En ymmärrä, miksi uudet farkut pitää repiä...

Tunnustan: En ymmärrä minäkään. Sen toki ymmärrän, että kangas kuluu, menee hiuti > tulee reikä mutta sekin on syytä siististi paikata.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Mielipide    |   Mielipide

En ymmärrä, miksi uudet farkut pitää repiä

Meillä sodan jälkeen syntyneellä ikäpolvella ei ollut ylimääräistä kangasta repimiseen.

OLEN ihmeissäni seurannut katumuotia ja nykyistä suuntausta repiä varsinkin farkut polvien kohdalta niin, että paljas iho näkyy. 
Meillä sodan jälkeen syntyneellä ikäpolvella ei ollut ylimääräistä kangasta repimiseen. Kulunut päällystakki käännettiin nurin ja siitä tehtiin hame. Housuihin tullut reikä paikattiin mahdollisimman siististi – ommeltiin esimerkiksi valetasku peittämään kulunut kohta. 

Työskennellessäni lasten parissa eräs vanha kollega totesi meille nuorille kasvattajille: reikä opettajan vaatteessa on reikä opettajan sielullisuudessa. Näiden sanojen ajatuksella valmistauduin aina uuteen työpäivään. 

Revittyjen farkkujen filosofia ei ole avautunut minulle. Onko kyse kapinasta liiallista hyvinvointia ja vaurautta vastaan? Vai onko kyse välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä? 

Olen aina luottanut nuoriin ja pitänyt heitä edellisiä sukupolvia viisaampina ja tulevaisuuteen suuntautuvina, mutta revityt housut ovat mielestäni suurta typeryyttä. 

Puuvillatuotanto uhkaa loppua maapallolta muutaman kymmenen vuoden kuluttua vesipulan takia. Vettä kuluu vaatteen tuotantoprosessissa noin 10 000 litraa yhtä puuvillakiloa kohden. Naisten puuvillahousut, esimerkiksi farkut, painavat suunnilleen 500 grammaa, miesten noin 700 grammaa. Housujen valmistukseen käytetty vesimäärä kuluttaa maapallon yhteistä omaisuutta siis yli 5 000 litralla. 

Onko meillä todella varaa tuhota maapallomme kuluttamalla järjettömästi vettä tuotteen valmistukseen ja repiä se jo ennen käyttöönottoa? 

Sanna Nyblom 

varhaiskasvattaja, eläkkeellä, Helsinki 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti