Kyllä kuolema koskettaa...

Olen tänään ollut vaimoni kanssa iäkkään naistuttavamme siunaustilaisuudessa ja sen jälkeisessä kahvitilaisuudessa.
Pitkällisen sairaushistorian murtamana hän nukkui ikuiseen uneen pari viikkoa sitten.

Siunaustilaisuus oli pienimuotoinen, intiimi tapahtuma, joka noudatti tuttua kaavaa. 

En ole vuosikymmeniin ollut arkunkantajana. Nyt olin yksi kuudesta. Erittäin hyvin ohjeistettuna asia eteni rauhallisesti loppuun saakka.
Kantohihnaa irrotellessani takaraivossa kävi ajatus: Noin syvällekö se arkku laskettiin...

Kahvitilaisuudessa papin ohjeistamana käytiin erittäin lämminhenkinen vainajan muistelutapahtuma.

Itselleni vainajasta tuli paljon uutta tietoa lähinnä lähisukulaisten kertomana. Kyllä kuolema koskettaa... 

Tämänhetkisiä mielialoja Eino Leinon Elegia kuvaa erinomaisesti. Onneksi huomenna on taas uusi päivä ja uudet ajatukset.

"Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin."

- Eino Leino