torstai 25. toukokuuta 2017

Trumpin ja Putinin motti – Eurooppa on pakotettu ajattelemaan mantereen puolustus uudelleen...

Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoinen artikkeli...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Trumpin ja Putinin motti – Eurooppa on pakotettu ajattelemaan mantereen puolustus uudelleen

Voisiko Euroopasta sittenkin tulla sotilaallinen suurvalta? Kun Venäjä uhkaa idästä, siirtolaiset etelästä ja Trump yli Atlantin, Euroopan johtajat ovat joutuneet pohtimaan mantereen puolustusta enemmän kuin vuosikymmeniin.
Puolustuspolitiikka

Kuvituskuva.
Lasse Rantanen
BRYSSEL/TALLINNA/HELSINKI Petteri pyyhkii hikeä otsalta 33 asteen helteessä, sinikeltainen tähtilippu hihassa ja nuuska huulessa. Kotiin Forssaan on 3819 kilometriä ja palvelusta jäljellä 133 päivää.
On vuosi 2022, ja EU on päättänyt lähettää nopean toiminnan taistelujoukkonsa ensi kertaa tositoimiin.
EU:n valmiusjoukon tehtäväksi on annettu rauhan turvaaminen Libyassa, missä kaksi kilpailevaa hallitusta ovat sopineet tulitauosta lyhyen mutta verisen sodan jälkeen.
Petterin ja 2500 muun sotilaan lähettäminen autiomaahan Pohjois-Afrikkaan oli EU:lta lopulta helppo päätös: taisteluosaston sääntöjä rukattiiin jo vuonna 2018 siten, että toimintaa alettiin rahoittaa osin EU:n budjetista. Aiemmin jokainen jäsenmaa oli joutunut maksamaan joukkojensa kulut täysin omasta pussista.
EU:n painavampi syy taisteluosaston lähettämiseksi on siirtolaisten pelko. Libyan vajoaminen sekasortoon saisi todennäköisesti sadattuhannet ihmiset suuntaamaan jälleen Euroopan rannoille.
Sotaoperaation taustalla on myös toinen hyvin painava syy: Yhdysvallat ei enää lähetä amerikkalaissotilaita ratkaisemaan Euroopan naapurustossa puhkeavia ongelmia.
Ne ajat ovat vuonna 2022 jo historiaa. Nyt Euroopan on huolehdittava turvallisuudestaan itse.
"Veikkaan, että Brysselissä nähdään cowboy-Trump valtiomies-Trumpin sijaan."
Suomalaisen Petterin sotaseikkailu Pohjois-Afrikassa ei ole välttämättä pelkkää utopiaa.
Viime syksyn ja tämän kevään aikana EU:n puolustusyhteistyöstä on kohistu enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Kohina on kahden miehen ansiota: Venäjän presidentti Vladimir Putin järisytti jo vuonna 2014 Euroopan turvallisuudentunnetta Krimin niemimaan valtauksella ja Ukrainan sodalla. Toinen tapaus on Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump, joka astuu torstaina ensimmäistä kertaa presidenttinä Euroopan kamaralle.
Trumpin esiintymistä Naton huippukokouksessa Brysselissä huomenna torstaina seurataan silmä kovana ympäri Eurooppaa.
– Veikkaan, että Brysselissä nähdään cowboy-Trump valtiomies-Trumpin sijaan ja nyökytteleviä Euroopan johtajia, sanoo tutkija Tony Lawrence kansainvälisestä puolustuspoliittisesta tutkimuskeskuksesta (ICDS) Tallinnasta.
Trump todennäköisesti vaatii, että Euroopan on otettava itse isompi vastuu mantereensa puolustamisesta. Se tarkoittaa, että Nato-maiden on laitettava puolustusmenoihin sotilasliiton suosittamat kaksi prosenttia kansantuotteesta.
Viestissä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä myös presidentti Barack Obama otti asian puheeksi jo vuosia sitten.
Mutta sävy on muuttunut.
– Ensi kertaa Yhdysvallat on sitonut vaatimuksen puolustusmenojen kasvattamisesta viidennen artiklan toteutumiseen, Tony Lawrence kuvaa.
Viides artikla on koko sotilasliiton ydinajatus. Se tarkoittaa, että hyökkäys yhtä Nato-maata kohtaan on hyökkäys koko sotilasliittoa vastaan. Trumpin Nato ei sallisi vapaamatkustajia.

Kuvituskuva.
Lasse Rantanen

Nykyisin vain viisi Nato-maata kuluttaa puolustukseen sotilasliiton suosituksen verran. Yhdysvallat on panostuksissaan ehdottomassa kärjessä, liki neljässä prosentissa. Käytännössä se maksaa Naton puolustusmenoista yli 70 prosenttia, mikä tekee siitä ylivoimaisesti vahvimman osapuolen.
Brysseliin keskiviikkoiltapäivänä saapunut Trump tietää tämän hyvin.
Neljä muuta Naton mallimaata ovat Britannia, Puola, Viro ja Kreikka. Muut 22 EU:n Nato-maata jäävät tavoitteen alapuolelle, vaikka sotilasliiton jäsenet sitoutuivat nostamaan puolustusbudjettejaan syksyllä 2014, puoli vuotta Krimin valtauksen jälkeen.
Suunta on kuitenkin jo kääntynyt.
– Tämä on toinen vuosi, kun Nato-maat käyttävät puolustukseensa enemmän kuin edellisenä vuonna, tutkija Lawrence muistuttaa.
"Asiat etenevät mutta hitaasti, mutta juna liikkuu ja suunta on oikea."
Euroopan eri puolilla myönnetään, että ajat ovat nyt lopullisesti muuttuneet - ja että cowboy-Trump on vaatimuksineen jopa oikeassa.
– Tämä on vääjäämätön kehitys. Meidän sangen varakkaiden Euroopan maiden on huolehdittava omasta turvallisuudestamme, sillä emme voi enää luottaa Yhdysvaltoihin, Italian Ulkopoliittisen instituutin johtaja Nathalie Tocci. Hän on myös Euroopan Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin erityisneuvonantaja.
Toccin mukaan meneillään on kaksi keskustelua. Ensimmäinen on ”Nato-keskustelu”, eli kuluttavatko jäsenmaat enemmän rahaa puolustukseen. Toinen on ”eurooppalainen keskustelu”, eli miten puolustusrahoja voisi käyttää paremmin.
Jälkimmäinen koskee erityisesti Suomea.
– Asiat etenevät mutta hitaasti, kuten EU:ssa yleensä. Juna liikkuu ja suunta on oikea. Mutta hengitystä ei kannata pidätellä, sanoi puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) viime viikon torstaina Brysselissä, kun EU-maat puivat jälleen kerran puolustusyhteistyön tiivistämistä.
EU:n väsymätön kokouskone on jauhanut uusien aloitteiden parissa syksystä saakka, ja nyt näköpiirissä on kolme konkreettista ehdotusta.
Yksi näistä on EU:n taistelujoukkojen rahoituksen uudistaminen, joka siis pienentäisi yksittäiselle jäsenmaalle koituvia kustannuksia, jos joukkoja käytettäisiin Pohjois-Afrikan aavikolla tai muilla konfliktialueilla. Toinen uudistus on yhteinen päämaja EU:n koulutusoperaatioille.
Vieläkin suuremmalta muutokselta vaikuttaa uudistus, joka kannustaa samanmielisiä jäsenmaita yhteistyöhön puolustusasioissa.
Hanke kulkee nimellä pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Jatkossa esimerkiksi Italia, Saksa ja Ranska voisivat koota voimansa ja hankkia vaikka yhteiset helikopterit. Tai Suomi ja Saksa voisivat torjua yhdessä kyberuhkia. Kannustimena toimisi raha, jota EU-komissio antaisi yhteishankkeisiin.
Ratkaisu ylittäisi kaksi pulmaa, jotka ovat muovanneet Euroopan puolustusalaa 1950-luvulta saakka.
Ensinnäkään puolustusyhteistyö ei ole koskaan lähtenyt todella toimimaan koko unionin tasolla, sillä aina on löytynyt joku maa, joka on pannut hanttiin.
Siksi eurooppalaisesta puolustuksesta on tullut tehotonta: vaikka kaikki EU-maat käyttävät puolustukseen rahaa yhteensä lähes puolet siitä mitä Yhdysvallat käyttää, saavat ne komission mukaan yhdessä vastineeksi vain 15 prosenttia Yhdysvaltain suorituskyvystä.
Tehottomuuteen ovat johtaneet esimerkiksi epäyhtenäiset sotakalustot, koska jäsenmaat suosivat hankinnoissaan omia kansallisia yrityksiään. Pelkästään miehistönkuljetusvaunuja on EU-mailla 37 eri tyyppiä.

Kuvituskuva.
Lasse Rantanen

Sotakaluston yhteishankinnat voivat hyytyä niinkin pieniin asioihin kuin heijastimiin. Näin kävi Suomelle ja Ruotsille, kun ne ostivat RG32-merkkisiä maastoautoja samaan aikaan samalta valmistajalta. Edullisemman yhteiskaupan kaatumiseen vaikutti muun muassa se, että Suomessa ja Ruotsissa on erilaiset vaatimukset ajoneuvojen valoista ja heijastimista.
Mutta muuten Suomen ja Ruotsin yhteispeli on tiiviimpää kuin koskaan. Krimin valtaus ja Georgian sota 2008 säikäyttivät pohjoiset, Natoon kuulumattomat maat.
– Tapaan häntä nykyään useammin kuin sukulaisiani, puolustusministeri Jussi Niinistö sanoo.
Niinistö puhuu kollegastaan, Ruotsin puolustusministeristä Peter Hultqvistista.
Suomen ja Ruotsin valinta Euroopan muuttuneessa tilanteessa on ollut etsiä maiden erilaisuudesta hyötyjä niin paljon kuin mahdollista. Suomi on säilyttänyt pitkän itärajan takia vahvuuden koko maan puolustukseen, kun taas Ruotsi on kehittänyt nopeaa iskukykyä. Nyt tätä hyödynnetään yhteistyössä.
Yhteistyölle on nimikin, jonka pääministeri Stefan Löfven vahvisti viime kesänä Kultarannassa: Suomi ja Ruotsi ovat alkaneet tehdä “rauhantilan ulkopuolista” eli kriisiaikojen puolustussuunnittelua yhdessä. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan halua yhteistyöstä puolustusliittoa. Suomessa olisi intoa siihenkin.
Yksi esimerkki pohjoisnaapureiden yhteistyöstä on tiedonvaihto Ahvenanmaan puolustamisesta ja miinojen asettamisesta Selkämeren sulkemiseksi, jos Itämeren kriisi syventyisi. Meriyhteyden säilyminen Ruotsiin on ratkaiseva Suomen kannalta. Tietojenvaihtoa on vahvistettu maiden rannikkojääkärien yhteisharjoituksilla.
Puolustusyhteistyö lähti liikkeelle jo kauan ennen Krimin valtausta. Sotaharjoitukset ovat olleet rutiinia jo 1990-luvun lopulta lähtien. Mukana on myös Nato-maa Norja, ja kolmen maat ilmavoimat ovat tällä hetkellä operatiivisesti täysin yhteen sopivia.
Arkipäiväistymisestä kertoo se, että Rovaniemen laivueen komentaja voi soittaa ruotsalaiselle ja norjalaiselle kollegalleen ilman byrokratiaa: pidetäänkö yhteisharjoitus ensi keskiviikkona?
“Suomen ja Ruotsin tiiviissä suhteessa on myös kolmas pyörä”
Suomen ja Ruotsin tiiviissä suhteessa on kuitenkin kolmas pyörä - Nato.
Kun Ruotsin puolustusministeri Hultqvist tapasi viime viikolla Yhdysvaltojen puolustusministerin James Mattisin Washingtonissa, seurattiin Suomessa vierailun lausuntoja tarkasti: Mitä Ruotsi oikein haki Yhdysvalloista?
Suomessa elää vahva epäluulo, että Ruotsi hakeutuu Natoon yllättäen kuten EU:n jäsenyyden kanssa kävi.
Suomessa on myös epäilty, että Ruotsi on hankkinut tai hankkimassa Yhdysvalloilta vastaavat turvatakuut kuin kylmän sodan aikana. Ne perustuisivat siihen tosiasiaan, että Nato tarvitsee Ruotsin satamia ja lentokenttiä Baltian puolustamiseen.
Venäjän hampaisiin asti aseistama Kaliningradin alue sijaitsee aivan Ruotsia vastapäätä.
Ruotsin Nato-suhdetta kuvaa hyvin se, että Ruotsi asennoituu Suomea penseämmin EU:n yhteiseen puolustukseen, koska se voi synnyttää päällekkäisyyttä Naton kanssa. Yhteistyön koetaan Ruotsissa myös uhkaavan maan perinteisesti vahvaa puolustusteollisuutta.
Suomi on puolestaan EU:n puolustusyhteistyön yksi innokkaimmista kannattajista.
Tiedossa olevista eroista huolimatta Suomen ja Ruotsin pääministerit julkaisevat EU-puolustuksesta yhteiskirjoituksen lähiviikkoina.

Kuvituskuva.
Lasse Rantanen

Tähän asti EU:n puolustusyhteistyön vähäisyyttä ei ole pidetty kovin suurena ongelmana, mutta keväällä 2017 harvinaisen moni asia on alkanut vaikuttaa yhteistyön lisäämisen suuntaan.
Vladimir Putinin Venäjä jatkaa naapurustonsa epävakauttamista ja häiriköi verkossa. Arvaamaton Donald Trump ei ole presidenttinä juuri pehmentänyt näkemyksiään. Ranskan presidentiksi valittiin Emmanuel Macron, joka vaatii EU:lta läheisempää puolustusyhteistyötä.
Jos EU-maat eivät näissä oloissa tartu yhteistyön tiivistämiseen, niin milloin sitten?
– Yleinen tunnelma on, että asioiden on nyt lähdettävä liikkeelle, tiivistää professori Joachim Koops Brysselin vapaasta yliopistosta VUB:sta.
Hänen mukaansa EU-hankkeita isompi vaikutus on sillä, että Naton jäsenmaat alkaisivat nyt todella kasvattaa puolustusbudjettejaan.
Eurooppa on siis muuttumassa Trumpin toiveiden mukaisesti.
Jos eurooppalaiset Nato-maat pääsisivät tavoitteeseensa, käyttäisivät ne vuonna 2024 puolustukseen yhteensä 375 miljardia euroa. Summa on yli puolet enemmän kuin tänään.
Naton kautta tulee siis paine käyttää enemmän rahaa puolustukseen, ja EU:n kautta avautuu mahdollisuus käyttää rahat nykyistä tehokkaammin.
Suomen ja Ruotsin harjoittamaa yhteistyötä on muidenkin Euroopan maiden välillä. Ehkä yhteinen armeija eteneekin jo vaivihkaa ilman Brysselin suoraa tukea.
Saksa on alkanut ottaa entistä suurempaa roolia puolustusyhteistyössä, mutta tekee sen hyvin hiljaa.
– Toisen maailmansodan varjo on pitkä, huomauttaa Italian ulkopoliittisen instituutin johtaja Nathalie Tocci.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Alkuvuodesta Romania ja Tsekki sopivat liittävänsä prikaatin verran nopean toiminnan joukkojaan Saksan johtamaan monikansalliseen divisioonaan. Hollantilaiset tekivät vastaavan päätöksen aiemmin.
Liettuassa Saksa on johtovaltio Naton kansainvälisessä prikaatissa. Ajatus yhteistyöstä olisi ollut sula mahdottomuus vielä joitain vuosia sitten.
Naton olemassaolo on tähän mennessä vähentänyt painetta kehittää turvallisuuteen eurooppalaisia ratkaisuja. Euroopan suurimman sotilasmahdin, Iso-Britannian EU-ero tarkoittaa sitä, että britit ottavat yhä suuremman roolin Natossa.
– Eurooppalaiset ajattelevat, että Britannia ja Yhdysvallat ovat jatkossakin Natossa, mutta EU:n kautta voidaan edistää erilaisia varasuunnitelmia, professori Koops tiivistää.
Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Euroopan puolustus voisi olla hyvin toisennäköinen 15 vuoden kuluttua kuin nyt.
Italia on jo ehdottanut halukkaiden monikansallista sotilasjoukkoa, jota johdettaisiin Brysselistä.
Puolustusministeri Niinistön mukaan aikalaisen on vaikea nähdä muutosta, kun asiat etenevät kokouksesta toiseen hyvin pienin askelin.
– Jos tässä riittää tahtotilaa kehittää tätä eteenpäin niin kuin näyttää, niin kyllä me EU:n puolustusulottuvuutta tätä kautta kyetään 10-15 vuoden kuluttua viemään aivan toisenlaiseen tilaan kuin mitä se nyt on, Niinistö sanoo.
Maailma on muuttunut muutamassa vuodessa nopeammin kuin pitkään aikaan. EU-kansalainen on päässyt yllättymään monta kertaa uutisista sekä idästä että lännestä.
Paljon pitäisi tapahtua, jotta Euroopan laidoilla oleva paine helpottaisi. Forssan Petterillä on hyvinkin mahdollisuus joutua Libyan aavikolle EU:n univormussa vuonna 2022.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti