NÄKÖPIIRISSÄ ei ole paluuta aikaan, jolloin Euroopassa saattoi mennä illalla nukkumaan varmana, että aamulla herätessä Yhdysvalloissa asiat olisivat jokseenkin ennallaan.
Arvaamattomuus ei hälvene, kun kääntää katseensa itään. Venäjä ei yllätä yhtä usein kuin Yhdysvallat on viime aikoina tehnyt, mutta maan epävakaus on syvempää ja yllätykset vastaavasti vakavampia.
Näiden kahden epävarmuuden välissä Suomen kaltainen pienehkö eurooppalainen länsimaa joutuu sinnittelemään pitääkseen oman sijaintinsa poliittisella kartalla selvänä sekä itselleen että muille.
Tällä viikolla Suomessa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan presidentin ja eduskunnan välillä on tai sitten ei ole erimielisyyttä turvallisuuspolitiikasta. Julkisissa linjauksissa on ollut eroja, mutta se ei ole oleellisinta. Tärkeintä on yhteinen ja ajantasainen käsitys turvallisuuspoliittisesta ympäristöstä.
Yhteinen tilannearvio löytyy turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen tuoreista selonteoista, mutta arvio on jo muutamassa kuukaudessa osin vanhentunut. Tilanne Euroopan ympärillä on monimutkaistunut entisestään samalla kun asetelmat läntisen Euroopan sisällä ovat jonkin verran selkiintyneet.
EUROOPASSA ei keskiviikkoaamuna välttämättä heti hahmottunut, mitä kaikkea voi seurata presidentti Donald Trumpin päätöksestä erottaa liittovaltion poliisin FBI:n johtaja James Comey.
Seuraukset ulottuvat Yhdysvaltojen sisäpolitiikan ohella ulkopolitiikkaan monella eri tasolla.
Yksinkertainenkin tapahtumakuvaus on hämmentävä.
Trump erotti kampanjansa Venäjä-yhteyksiä tutkineen korkeimman liittovaltion poliisiviranomaisen. Eroa esitti Venäjä-tutkimuksesta pakon edessä itsensä jäävännyt oikeusministeri Jeff Sessions.
Trump ei selvästi piitannut siitä, että eroilmoituksen virallinen perustelu, eli Comeyn toiminta Hillary Clintonin sähköpostien tutkinnassa, oli täysin epäuskottava.
Kyseessä on eräänlainen ydinasetason valhe, joka lamaannuttaa ja mykistää vastustajat häpeämättömällä röyhkeydellään.
Tällaisten keinojen käytöllä on kuitenkin kova hinta.
ENSIMMÄINEN uhri on helmikuusta lähtien asteittain vahvistunut usko Yhdysvaltojen ulkopolitiikan jatkuvuuteen Trumpista huolimatta.
Vaparesidentti Mike Pence, puolustusministeri James Mattis. ulkoministeri Rex Tillerson ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja H.R. McMaster ovat vakuuttava joukkue Yhdysvaltojen kansainvälisten velvoitteiden takuumiehinä.
Kaikki Trumpin ulkopolitiikan avainhenkilöt Penceä lukuun ottamatta ovat kuitenkin vielä alttiimpia pikapotkuille kuin Comey oli.
Jatkuvuudelle ei oikeasti ole takeita, koska kaikki riippuu Trumpin toiminnasta.
VASTAPAINO Trumpin arvaamattomuudelle on ollut, että Yhdysvalloilla, toisin kuin Venäjällä, on vahvat instituutiot. Kongressi ja oikeuslaitos asettavat rajoja presidentin toiminnalle sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla. Virkamieskunta on yleisesti pätevää
Comeyn erottaminen jatkaa instituutioiden uskottavuuden heikentämistä Trumpin kaudella.
Yhdysvalloissa on meneillään useiden hallinnonalojen alasajo, kun hallitus jättää harkiten tai muuten vain lukuisia keskeisiä poliittisia virkoja täyttämättä.
Euroopalle on ongelma, että Yhdysvalloissa Trump ja Venäjällä presidentti Vladimir Putin ovat arvaamattomia ja heikentävät maidensa instituutioita.
Lisäksi molemmat suhtautuvat epäluuloisesti liittokuntiin ja suosivat kahdenkeskisiä suhteita, joissa he voivat sanella ehtoja.
HIEMAN yllättäen kehitys yhdentyneessä Euroopassa on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan.
Nationalistit häviävät vaaleissa. Britannian erotessa EU:sta jäljelle jäävät 27 jäsenmaata pystyvät tekemään yhteisiä päätöksiä.
Tilanne olisi synkkä, jos läntinen Eurooppa olisi eksynyt Putinin ja Trumpin edustaman nationalismin tielle. Silloin ei olisi minne kääntyä.
Nyt idän ja lännen arvaamattomuudesta huolimatta Suomi ja muut länsimaat voivat vahvistaa yhteisiä instituutioita. Niihin kuuluvat EU:n ja Naton lisäksi YK-järjestelmä.
Vahvat yhteiset instituutiot ovat paras tuki Yhdysvaltojen pitämiselle mukana yhteistyössä, ja myös yhteyksien ylläpitämiselle Venäjään.
Arvaamattomuus ei hälvene, kun kääntää katseensa itään. Venäjä ei yllätä yhtä usein kuin Yhdysvallat on viime aikoina tehnyt, mutta maan epävakaus on syvempää ja yllätykset vastaavasti vakavampia.
Näiden kahden epävarmuuden välissä Suomen kaltainen pienehkö eurooppalainen länsimaa joutuu sinnittelemään pitääkseen oman sijaintinsa poliittisella kartalla selvänä sekä itselleen että muille.
Tällä viikolla Suomessa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan presidentin ja eduskunnan välillä on tai sitten ei ole erimielisyyttä turvallisuuspolitiikasta. Julkisissa linjauksissa on ollut eroja, mutta se ei ole oleellisinta. Tärkeintä on yhteinen ja ajantasainen käsitys turvallisuuspoliittisesta ympäristöstä.
Yhteinen tilannearvio löytyy turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen tuoreista selonteoista, mutta arvio on jo muutamassa kuukaudessa osin vanhentunut. Tilanne Euroopan ympärillä on monimutkaistunut entisestään samalla kun asetelmat läntisen Euroopan sisällä ovat jonkin verran selkiintyneet.
EUROOPASSA ei keskiviikkoaamuna välttämättä heti hahmottunut, mitä kaikkea voi seurata presidentti Donald Trumpin päätöksestä erottaa liittovaltion poliisin FBI:n johtaja James Comey.
Seuraukset ulottuvat Yhdysvaltojen sisäpolitiikan ohella ulkopolitiikkaan monella eri tasolla.
Yksinkertainenkin tapahtumakuvaus on hämmentävä.
Trump erotti kampanjansa Venäjä-yhteyksiä tutkineen korkeimman liittovaltion poliisiviranomaisen. Eroa esitti Venäjä-tutkimuksesta pakon edessä itsensä jäävännyt oikeusministeri Jeff Sessions.
Trump ei selvästi piitannut siitä, että eroilmoituksen virallinen perustelu, eli Comeyn toiminta Hillary Clintonin sähköpostien tutkinnassa, oli täysin epäuskottava.
Kyseessä on eräänlainen ydinasetason valhe, joka lamaannuttaa ja mykistää vastustajat häpeämättömällä röyhkeydellään.
Tällaisten keinojen käytöllä on kuitenkin kova hinta.
ENSIMMÄINEN uhri on helmikuusta lähtien asteittain vahvistunut usko Yhdysvaltojen ulkopolitiikan jatkuvuuteen Trumpista huolimatta.
Vaparesidentti Mike Pence, puolustusministeri James Mattis. ulkoministeri Rex Tillerson ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja H.R. McMaster ovat vakuuttava joukkue Yhdysvaltojen kansainvälisten velvoitteiden takuumiehinä.
Kaikki Trumpin ulkopolitiikan avainhenkilöt Penceä lukuun ottamatta ovat kuitenkin vielä alttiimpia pikapotkuille kuin Comey oli.
Jatkuvuudelle ei oikeasti ole takeita, koska kaikki riippuu Trumpin toiminnasta.
VASTAPAINO Trumpin arvaamattomuudelle on ollut, että Yhdysvalloilla, toisin kuin Venäjällä, on vahvat instituutiot. Kongressi ja oikeuslaitos asettavat rajoja presidentin toiminnalle sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla. Virkamieskunta on yleisesti pätevää
Comeyn erottaminen jatkaa instituutioiden uskottavuuden heikentämistä Trumpin kaudella.
Yhdysvalloissa on meneillään useiden hallinnonalojen alasajo, kun hallitus jättää harkiten tai muuten vain lukuisia keskeisiä poliittisia virkoja täyttämättä.
Euroopalle on ongelma, että Yhdysvalloissa Trump ja Venäjällä presidentti Vladimir Putin ovat arvaamattomia ja heikentävät maidensa instituutioita.
Lisäksi molemmat suhtautuvat epäluuloisesti liittokuntiin ja suosivat kahdenkeskisiä suhteita, joissa he voivat sanella ehtoja.
HIEMAN yllättäen kehitys yhdentyneessä Euroopassa on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan.
Nationalistit häviävät vaaleissa. Britannian erotessa EU:sta jäljelle jäävät 27 jäsenmaata pystyvät tekemään yhteisiä päätöksiä.
Tilanne olisi synkkä, jos läntinen Eurooppa olisi eksynyt Putinin ja Trumpin edustaman nationalismin tielle. Silloin ei olisi minne kääntyä.
Nyt idän ja lännen arvaamattomuudesta huolimatta Suomi ja muut länsimaat voivat vahvistaa yhteisiä instituutioita. Niihin kuuluvat EU:n ja Naton lisäksi YK-järjestelmä.
Vahvat yhteiset instituutiot ovat paras tuki Yhdysvaltojen pitämiselle mukana yhteistyössä, ja myös yhteyksien ylläpitämiselle Venäjään.
- KolumniSeuraa
- Kari Huhdan kolumnitSeuraa
- TurvallisuuspolitiikkaSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti