Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Pariisissa ykköstavoitteemme oli käydä Place du Tertren-aukiolla sijaitsevassa kirkossa ja sieltä ylhäällä kukkulalla sijatsevassa, upeassa Sacré-Coeur-kirkossa.
Miksi?
Siksi, että haltuumme on joutunut vanha öljyvärimaalaus, jossa on em. aukio ja takana kyseiset kirkot. Kyseinen öljyvärimaalaus on päärakennuksemme eteisaulassa...
Alunperin tosin tavoitteena oli myös käydä - viimeinkin - Louvren taidemuseossa ja Eiffel-tornissa.
Olimme pyytäneet matkatoimistoa varaamaan liput. Emme saaneet asiaan vastausta emmekä ohjeistusta. Netin kautta liput olisi voinut ostaa. Paikalla jonottamiseen ennätyshelteellä emme lähteneet...
Hiukan katseltuamme hotellin lähiympäristöä kävimme pienessä lähikaupassa ostamassa pientä purtavaa ja juomaa - oikeastaan juomia "kivakan kulun kunniaksi"...
Kyllä uni taas maistui,
_________________
Herättyämme laskeuduimme hotellin ensimmäiseen kerrokseen aamupalalle. Olimme oppaalta saaneet ohjeistuksen, että ryhmämatkalaiset menevät oikealle ja yksityismatkalaiset, liikemiehet, jne. vasemmalle...
Paikalla ollessamme välittömästi ajatukset ottivat kierroksia: Eihän nyt näin sentään voi olla nykymaailman Ranskassa/Pariisissa. Maassa, jossa Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus käsitteet väitetään olevan kunniassa.
Annoin matkan jälkeen matkatoimistolle palautetta tästä "kahden kerroksen väkeä"-kohtelusta - hengessä > vaihtakaa hotellia...
Aamupala nautittiin rahvas-osastolla, noustiin huoneeseen, rauhoituttiin ja valmistauduttiin lähtöön ykköstavoitteeseemme. Oli tulossa kuuma, hiostava päivä.
Hotellilta lähtiessämme pohdiskelimme reittivalintoja. Etenimme koko ajan oikeaan suuntaan välillä hiukan sivuunkin mennen, mutta jotakuinkin vaivattomasti löysimme Place du Tertren-aukion ja sen reunalla olevan vanhan kirkon, jonka sisälle menimme vilvoittelemaan.
Aukiolla liikuskeli paljon taiteilijoita, jotka olisivat kohtuuhinnasta ikuistaneet piirtämällä olemuksemme.
Sieltä siirryimme istuskelemaan aukion reunalla olevaan "avoravintolaan" - varjoon nautiskelemaan virvokkeita. Kysyin tarjoilijanuorukaiselta, onko hän käynyt Suomessa, Helsingissä. Ei kuulemma ollut. Samalla sain tilaisuuden mainostaa Kemiä, sillä pikkurepussa on vanha > Maailman Suurin Lumilinna-logo englanninkielellä ommeltuna.
Tovin istuskeltuamme ja ihmisvilinää katseltuamme lähdimme ylhäällä kukkulalla sijatsevaa, upeaa Sacré-Coeur-kirkkoa kohti. Loppujen lopuksi se oli kivenheiton päässä aukiolta.
Väkeä - pääosa turisteja - oli liikkeellä todella paljon helteestä huolimatta. Oli mukava mennä sisälle viileään. Istuimme siellä tovin...
Sacré-Coeur on upea ja nimenomaan upealla paikalla. Ylhäältä näkee aikamoisen osan Pariisia.
Laskeutuessamme alaspäin eräällä varjoisella tasanteella näimme nuoria, pieniä, laihoja, meitä tummempi-ihoisia naisia, jotka "iskivät" meidän kylkeemme - pysähdyimme varjoon. Meille molemmille työnnettiin nimenkeräyslista eteen. Naiset, joita taisi olla kaikkiaan viisi, eivät puhuneet mitään, vaan viittilöivät eräänlaista kuurokieltä.
Meille molemmille syntyi mielikuva, että he keräsivät nimiä jotain kannaottoa varten. Meille molemmille syntyi myös mielikuva myötätuntoisesta asennoitumisesta asiaan, olimmehan mm. Lontoossa jaelleet kolikkoja kadunvarressa makailleille/istuville vähäosasille reppanoille.
Kyseinen naisporukka vaati - viittilöivät - nimenkirjoittamisesta rahaa. Siinä vaiheessa kellot kilisivät meillä molemmilla. Otin parikymmpisen esiin päästäksemme porukasta eroon, mutta meille näytettiin listan kääntöpuolta, että minimi on 20 euroa/henkilö!
Taisinpa kirota reilusti suomenkielellä, että perkele, nyt riittää.
Kävi mielessä jopa, että nappaan ojentamani parikymppisen takaisin. Lähdimme niiltä jalansijoilta laskeutumaan portaita alaspäin.
Kuulimme takaa aikamoista - miesäänistä älämölöä - ilmeisesti kuuroporukka tai "kuuroporukka" sai pikapalautetta, kun eivät saaneet lypsettyä meiltä vaadittua summaa.
Meitä kusetettiin!
Näin jälkikäteen ajatellen/muistellen meille esitetyt kaavakkeet olivat hiukan epäselviä, äpöstyksiä. Todennäköisesti porukka touhusi turvakameroiden katvealueella. Taktisesti paikka valittu superhelteellä puiden varjoon, johon mielellään - mekin - valitut uhrit pysähtyvät. Ilmeisesti nuo älämölömiehet seisoivat vielä syrjemmällä, kukatis piilossa...
Päätimme siltä seisomalta, että enää koskaan emme pysähdy vastaavassa tilaneessa, vaan kävelemme kylmästi aina ohi - aina!
Todettakoon, että olemme mm. kolme kertaa olleet Inter Rail-matkalla: Vuonna 2000 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, vuonna 2001 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä mutta pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 Italiassa. Koskaan meitä ei ole edellä kerrotun tavalla yllätetty.
Laskeuduimme rauhallisesti alas, kysyimme kahdelta pysähdyksissä olleelta "polkupyöräpoliisilta" bussilippujen ostopaikkaa. Niinpä ostimme Pigalle-metroasemalta päivän bussiliput.
Kävelimme puistokäytävää pitkin - ohi Moulin Rougen - hotellille päin välillä istuskellen/vettä juoden. Kävimme pienessä supermarketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Televisioruudussa vilahti ennätyslämpötila Pariisissa 43,6 astetta Celsiusta...
Iltapäivällä ja illansuussa ajelimme busseilla siksakkia ja jalkaannuimme käydäksemme suuressa Haussmann-tavaratalossa. Tavarataloa oltiin juuri sulkemassa, joten se jäi kokematta.
Siispä kävimme siemaisemassa - happy hour - oluet tavarataloa lähellä olevassa baarissa. Iltahelteessä maistui hyvältä.
Hetken harhailtuamme iltapimeässä, ajoimme tutulla bussilla hotellille. Superhelteisen päivän jälkeen uni maistui.
Herättyämme laskeuduimme hotellin ensimmäiseen kerrokseen aamupalalle. Olimme oppaalta saaneet ohjeistuksen, että ryhmämatkalaiset menevät oikealle ja yksityismatkalaiset, liikemiehet, jne. vasemmalle...
Paikalla ollessamme välittömästi ajatukset ottivat kierroksia: Eihän nyt näin sentään voi olla nykymaailman Ranskassa/Pariisissa. Maassa, jossa Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus käsitteet väitetään olevan kunniassa.
Annoin matkan jälkeen matkatoimistolle palautetta tästä "kahden kerroksen väkeä"-kohtelusta - hengessä > vaihtakaa hotellia...
Aamupala nautittiin rahvas-osastolla, noustiin huoneeseen, rauhoituttiin ja valmistauduttiin lähtöön ykköstavoitteeseemme. Oli tulossa kuuma, hiostava päivä.
Hotellilta lähtiessämme pohdiskelimme reittivalintoja. Etenimme koko ajan oikeaan suuntaan välillä hiukan sivuunkin mennen, mutta jotakuinkin vaivattomasti löysimme Place du Tertren-aukion ja sen reunalla olevan vanhan kirkon, jonka sisälle menimme vilvoittelemaan.
Aukiolla liikuskeli paljon taiteilijoita, jotka olisivat kohtuuhinnasta ikuistaneet piirtämällä olemuksemme.
Sieltä siirryimme istuskelemaan aukion reunalla olevaan "avoravintolaan" - varjoon nautiskelemaan virvokkeita. Kysyin tarjoilijanuorukaiselta, onko hän käynyt Suomessa, Helsingissä. Ei kuulemma ollut. Samalla sain tilaisuuden mainostaa Kemiä, sillä pikkurepussa on vanha > Maailman Suurin Lumilinna-logo englanninkielellä ommeltuna.
Tovin istuskeltuamme ja ihmisvilinää katseltuamme lähdimme ylhäällä kukkulalla sijatsevaa, upeaa Sacré-Coeur-kirkkoa kohti. Loppujen lopuksi se oli kivenheiton päässä aukiolta.
Väkeä - pääosa turisteja - oli liikkeellä todella paljon helteestä huolimatta. Oli mukava mennä sisälle viileään. Istuimme siellä tovin...
Sacré-Coeur on upea ja nimenomaan upealla paikalla. Ylhäältä näkee aikamoisen osan Pariisia.
Laskeutuessamme alaspäin eräällä varjoisella tasanteella näimme nuoria, pieniä, laihoja, meitä tummempi-ihoisia naisia, jotka "iskivät" meidän kylkeemme - pysähdyimme varjoon. Meille molemmille työnnettiin nimenkeräyslista eteen. Naiset, joita taisi olla kaikkiaan viisi, eivät puhuneet mitään, vaan viittilöivät eräänlaista kuurokieltä.
Meille molemmille syntyi mielikuva, että he keräsivät nimiä jotain kannaottoa varten. Meille molemmille syntyi myös mielikuva myötätuntoisesta asennoitumisesta asiaan, olimmehan mm. Lontoossa jaelleet kolikkoja kadunvarressa makailleille/istuville vähäosasille reppanoille.
Kyseinen naisporukka vaati - viittilöivät - nimenkirjoittamisesta rahaa. Siinä vaiheessa kellot kilisivät meillä molemmilla. Otin parikymmpisen esiin päästäksemme porukasta eroon, mutta meille näytettiin listan kääntöpuolta, että minimi on 20 euroa/henkilö!
Taisinpa kirota reilusti suomenkielellä, että perkele, nyt riittää.
Kävi mielessä jopa, että nappaan ojentamani parikymppisen takaisin. Lähdimme niiltä jalansijoilta laskeutumaan portaita alaspäin.
Kuulimme takaa aikamoista - miesäänistä älämölöä - ilmeisesti kuuroporukka tai "kuuroporukka" sai pikapalautetta, kun eivät saaneet lypsettyä meiltä vaadittua summaa.
Meitä kusetettiin!
Näin jälkikäteen ajatellen/muistellen meille esitetyt kaavakkeet olivat hiukan epäselviä, äpöstyksiä. Todennäköisesti porukka touhusi turvakameroiden katvealueella. Taktisesti paikka valittu superhelteellä puiden varjoon, johon mielellään - mekin - valitut uhrit pysähtyvät. Ilmeisesti nuo älämölömiehet seisoivat vielä syrjemmällä, kukatis piilossa...
Päätimme siltä seisomalta, että enää koskaan emme pysähdy vastaavassa tilaneessa, vaan kävelemme kylmästi aina ohi - aina!
Todettakoon, että olemme mm. kolme kertaa olleet Inter Rail-matkalla: Vuonna 2000 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, vuonna 2001 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä mutta pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 Italiassa. Koskaan meitä ei ole edellä kerrotun tavalla yllätetty.
Laskeuduimme rauhallisesti alas, kysyimme kahdelta pysähdyksissä olleelta "polkupyöräpoliisilta" bussilippujen ostopaikkaa. Niinpä ostimme Pigalle-metroasemalta päivän bussiliput.
Kävelimme puistokäytävää pitkin - ohi Moulin Rougen - hotellille päin välillä istuskellen/vettä juoden. Kävimme pienessä supermarketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Televisioruudussa vilahti ennätyslämpötila Pariisissa 43,6 astetta Celsiusta...
Iltapäivällä ja illansuussa ajelimme busseilla siksakkia ja jalkaannuimme käydäksemme suuressa Haussmann-tavaratalossa. Tavarataloa oltiin juuri sulkemassa, joten se jäi kokematta.
Siispä kävimme siemaisemassa - happy hour - oluet tavarataloa lähellä olevassa baarissa. Iltahelteessä maistui hyvältä.
Hetken harhailtuamme iltapimeässä, ajoimme tutulla bussilla hotellille. Superhelteisen päivän jälkeen uni maistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti