Pariisi 26.07.2019 > illalla Helsinkiin...

Matkamuistelua: Pariisi 26.07.2019 > illalla Helsinkiin...

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Laskeuduimme rauhallisesti alas, kysyimme kahdelta pysähdyksissä olleelta "polkupyöräpoliisilta" bussilippujen ostopaikkaa. Niinpä ostimme Pigalle-metroasemalta päivän bussiliput. 

Kävelimme puistokäytävää pitkin - ohi Moulin Rougen - hotellille päin välillä istuskellen/vettä juoden. Kävimme pienessä supermarketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Televisioruudussa vilahti ennätyslämpötila Pariisissa 43,6 astetta Celsiusta...

Iltapäivällä ja illansuussa ajelimme busseilla siksakkia ja jalkaannuimme käydäksemme suuressa Haussmann-tavaratalossa. Tavarataloa oltiin juuri sulkemassa, joten se jäi kokematta.
Siispä kävimme siemaisemassa - happy hour - oluet tavarataloa lähellä olevassa baarissa. Iltahelteessä maistui hyvältä.

Hetken harhailtuamme iltapimeässä, ajoimme tutulla bussilla hotellille. Superhelteisen päivän jälkeen uni maistui.

Viimeisenä Pariisi-päivänä päätimme rauhoittua tutustumalla hotellin vieressä olevaan Cimetiere de Montmartre-hautausmaahan.

Miksi?

Siksi, että olimme matkamme aikana tavanneet/ohittaneet kymmeniätuhansia, satojatuhansia, kukaties miljoonia eläviä ihmisiä, joten oli paikallaan käydä paikanpäällä katselemassa todellisia korvaamattomia, joista ei ole kuin nimet/muistot jäljellä.

Otimme edellisenä iltana ostamamme edullisen punaviinipullon/uuden korkinavaajan ja mukit reppuun ja siirryimme hautausmaalle. Ilma oli edelleen hiostavan lämmin, ei toki eilisen kaltainen - onneksi...

Hautausmaalla ei ollut meidän lisäksemme kuin muutama ihminen, lähinnä turistiperheita. Istahdimme puiden siimeksessä olevalle puistonpenkille. 
Otimme mukillisen, toisenkin punaviintä ja yhtäkkiä alkoi kova, lämmin vesisade, jota säesti ukkosen jyrähdys. Menimme suojaan katokseen. Kaikki oli ohi varttitunnissa, jatkoimme matkaa...

Menimme hotellille, pakkasimme ison matkalaukkumme ja reppumme ja veimme ne tilapäissäilytykseen odottamaan iltapäivän lentokentälle lähtöä. Samalla luovutimme huoneemme.

Katselimme hotellin tuntumassa olevaa arkielämää "aikaa tappaen" odotellessamme lähtöä Charles de Gaulle-lentokentälle.

Istuimme lähiterassilla ja siirryimme lähiravintolaan/avoravintolaan syömään hiukan hiukopalaa

Tapasimmeko matkamme aikana yhtään tuttu? Emme, tosin em. avoravintolassa jututimme yhtä ryhmään kuuluvaa periskuntaa niin löytyi yhteisiä tuttuja Kemin Veitsiluodon saarelta. Maailma on pieni...

Ryhmä kokoontui hotellin ala-aulaan, matkaopas ja bussi saapuivat. Opas kertoili kentälle mennessämme vielä Pariisiin liittyviä asioita ja ohjeisti lentokenttäkäyttäytymistä. Toteutui sama, tyypillinen, nöyryyttävä siksak-kävely, jonka jälkeen siirryimme lentokentän "ostosparatiisiin". Vähäiset olivat ostoksemme...

Mukava lento Helsinkiin keskikokoisella Finnairin koneella. Lentokentältä Finnairin bussilla keskustaan ja hotellille. 
Olimme varanneet kotimaan matkat ja hotellin Travellinkin kautta. Hotellimme oli Scandik Simonkenttä.

Vastaanotossa nuorimies totesi: "Hotelli on aivan täynnä, joduimme majoittamaan teidät sviittiin. Toivottavasti se kelpaa teille."

Seitsemännen kerroksen hotellihuoneeseen, sviittiin päästyämme totesimme, että nyt kyllä kelpaa. Ei paha...

Seuraavalle päivälle ei ollut muuta tavoitetta kuin uusi kirjastorakennus Oodi. Pojanpoikamme Lauri oli Kemissä käydessään luvannut meitä siellä kierrättää/opastaa.

Taas uni maistui.