Perinteisten - poikkeuksellisen aikaisten - aamutoimien jälkeen vein vaimoni Kemin rautatieasemalle. Hän lähti Helsinkiin.
Itse ajattelin käydä Selkäsaaressa. Lähtiessäni Hahtisaaresta pohdiskelin, mitenkähän mahtaa rantautuminen onnistua.
Puuskittainen tuuli puhalsi Kiikelin suunnasta eli jotakuinkin pohjoisesta. Sen verran oli aaltoa, että päätin jättää rantautumisen sikseen ja sitävastoin ajoin Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle.
Siinä istuskelin jonkin aikaa, pieniä ahvenia tuli, mutta päästin ne loppujen lopuksi kaikki takaisin mereen. Olihan se röykytystä. Tuntui, että tekarit eivät pysy suussa. Pari lokkia kävi tutkailemassa onkimistani. Liitelivät vastatuuleen veneen päällä lähes paikallaan pysyen - taitavaa.
Lähdin vastatuuleen ajelemaan takaisin Hahtisaareen. Aika pärskettä!
Tämäntyyppisten tuulien varalta olemme sopineet mökkinaapureiden kanssa, että voimme tulla heidän, pienellä aallonmurtajalla suojattuun valkamaan, jätin tällä kerralla menemättä.
Kyllähän se taas kerran kävi mielessä, että Selkäsaareen Pohjoislaituri olisi syytä rakentaa ensi tilassa.
Helppo juttu: Vajaa sata metriä rannasta pääväylälle ruopattavaa ja rantaan asiallinen laituri - se on siinä.
Se palvelisi nimenomaan viriävää kesämatkailua.. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Selkäsaareen kaupungin taholta pohdiskellaan Leader-hanketta/rahoitusta. Pohjoislaituri olisi syytä liittää suunnitelmiin...
Niin - Hahtisaareen tuli Tommikin lähes perässäni hakemaan mökille lisää kesävieraan.
Kotiin tultuani lähdin käväisemään Karjalahdella asioilla. Ajoin tutun lvi-liikkeen etupihalle. Hiljaista oli, vaikka ovessa ja myöhemmin tarkistettuna netissäkin lukee:
Olemme avoinna arkisin klo 8.00 – 17.00. Tervetuloa!
Seuraavassa lvi-liikkeessä sen sijaan luki aukioloaika ma-pe jne... .
Ajoin Kemin K-Rautaan. Se oli hyvä ratkaisu, sillä pääsin vaihtamaan vanhan tutun myyntitykin eli Teuvo Kuuselan kanssa muutaman sanan. Teuvo tuli vuosien saatossa tutuksi Puukeitaalta. Hän lupasi selvittää, löytyykö vanhaan Lival-liesituulettimeen aktiivihiilipatruunoita. Niitä tarvitaan kaiken kaikkiaan 18 kpl. Arvelen, että niitä löytyy...
Tätä kirjoittaessani vaimoni alkaa olla kohta Helsingissä...
Edelliseen lisäyksenä:
Kävin hetki sitten viemässä Veeran Lallinperäntielle. Veera otti puheeksi ajan kulumisen. Hän pohdiskeli, että aivan vasta oli kevät ja luonto alkoi vihertää, mutta nyt on kohta syksy ja mm. puut alkavat kellastua, kirjavoitua. Neljä kuukautta on mennyt kuin siivillä. Kyllä - aika kuluu todella nopeasti.
Ajelin taas sightseeinkiä Rytikarissa. Sinne ajellessani monet ajatukset pyörivät päässä Paavonkarin satama-alueen kohdalla ja näkökenttään osuessa Veitsiluodon vanha koulurakennus ja opettajien asuinrakennus. Tuo jälkimmäinen ansaitsisi kunnostamisen - komea hirsirakennus vieläkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti