Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka, todellinen "kivikasa". Se on ollut ahkerassa käytössä.
Siinä on esiintynyt veto-ongelmia - alusta alkaen - varsinkin sytytysvaiheessa. Aikanaan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia on pyöristetty ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat.
Toista vuotta sitten keväällä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.
Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.
Aiemman yhteydenottoni perusteella muurari tutki asian ja hänellä oli valmis ratkaisu asiaan. Neljä tulitiiltä korvattiin valetulla, tulenkestävällä palkilla. Se toteutetiin ja olemme lämmittäneet takkaa sittemmin jo viikon ajan - kyllä toimii mutta kuinka ollakaan palkki irtosi...
Vaikka olemme lämmittäneet kyseistä takkaa 36 vuotta, oli pakko opetella uusi lämmitystapa. Aloitin päältäsytyttämisestä, luovuin siitä ja siirryin perinteiseen, mutta pistän takkaan aiempaan verrattuna vähemmän puita > rapiat kolmanneksen aiemmasta. Se merkitsee luonnollisesti tieheämpiä lämmityskertoja. Käytän lisäksi sytytyspusseja sytytysvaiheessa.
Toistaiseksi näyttää hyvältä. Nyt koputan maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi...
Kuitenkin viime keväänä alkoi olla taas veto-ongelmia. Otin muutama päivä sitten yhteyttä sähköpostin välityksellä edellä mainittuun muurariin. Hän käväisi paikan päällä ja totesi tilanteen.
Nyt tehdään sellainen operaatio, että poskikanaviin asennetaan erilliset tuhkaluukut puhdistuksen helpottamiseksi. Samassa yhteydessä tutkitaan mahdollisuutta em. tulenkestävän palkin muuraamista uudestaan kiinni.
Tätä kirjoittaessani poskikanaviin aukot on piikattu auki, tavaraa kannettu muutama ämpärillinen tontin kulmalle, samoin kuin tuhkaimuroinnin jäänteet > poskikanavat olivat tukossa.
Tuhkaluukut on asennettu paikoilleen ja tulipesän saumakohtia täytetty. Arvelenpa, että nyt on vuonna 1982 rakennettu takka vihdoinkin sille kuuluvassa iskussa. Eiköhän nuo vedot parane, kun poskikanavat saadaan kunnolla puhdistetuiksi myöhäisemmässäkin vaiheessa.
Vaikka olemme lämmittäneet kyseistä takkaa 36 vuotta, oli pakko opetella uusi lämmitystapa. Aloitin päältäsytyttämisestä, luovuin siitä ja siirryin perinteiseen, mutta pistän takkaan aiempaan verrattuna vähemmän puita > rapiat kolmanneksen aiemmasta. Se merkitsee luonnollisesti tieheämpiä lämmityskertoja. Käytän lisäksi sytytyspusseja sytytysvaiheessa.
Toistaiseksi näyttää hyvältä. Nyt koputan maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi...
Kuitenkin viime keväänä alkoi olla taas veto-ongelmia. Otin muutama päivä sitten yhteyttä sähköpostin välityksellä edellä mainittuun muurariin. Hän käväisi paikan päällä ja totesi tilanteen.
Nyt tehdään sellainen operaatio, että poskikanaviin asennetaan erilliset tuhkaluukut puhdistuksen helpottamiseksi. Samassa yhteydessä tutkitaan mahdollisuutta em. tulenkestävän palkin muuraamista uudestaan kiinni.
Tätä kirjoittaessani poskikanaviin aukot on piikattu auki, tavaraa kannettu muutama ämpärillinen tontin kulmalle, samoin kuin tuhkaimuroinnin jäänteet > poskikanavat olivat tukossa.
Tuhkaluukut on asennettu paikoilleen ja tulipesän saumakohtia täytetty. Arvelenpa, että nyt on vuonna 1982 rakennettu takka vihdoinkin sille kuuluvassa iskussa. Eiköhän nuo vedot parane, kun poskikanavat saadaan kunnolla puhdistetuiksi myöhäisemmässäkin vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti