Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Kemin verotoimistossa käymään. Ei ollut toimistossa ruuhkaa ja asiani hoitui kaiken kaikkiaan puolessa tunnissa.
Asiallinen keskustelu verovirkailijan kanssa, jonka yhteydessä sain hiukan asiaani liittyvää "kättä pitempää" eli informaatiota aiheesta: Kun koti palkkaa työntekijän. Sama koskee palkanmaksajan ollessa kuolinpesä.
Lupasin kotona netin kautta tutustua > Palkka.fi - sivustoon. Sen teen kohtapuolin, mutta sitä ennen tontille hiukan touhuamaan. Ennakoimme hiukan jo syksyn tuloa, sillä se pääsee melkein aina yllättämään mökkiläiset...
Vaimoni on pominut punaisia viinimarjoja, joita lintujen "verotuksesta huolimatta" on vielä kohtalaisen hyvin jäljellä. Minä puolestani siistin alustavasti tontin kulmaa viikatteella ja ruohonleikkurilla.
Tällä hetkellä mietiskelen ongelle lähtöä...
No niinhän siinä kävi, että ruokailun jälkeen lähdin istuskelemaan ongelle Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle.
Tuttuakin tutummat kuviot mutta tällä kerralla eivät lokit olleet paikalla, sensijaan joutsenpariskunta oli rannan tuntumassa. Arvelen, että se on sama pari, joka on ollut meidänkin poukamassa niemen toisella puolella.
Pikkuahventa olisi kyllä tullut vaikka kuinka, isoja harvakseltaan. Niitä ei tullut kuin muutama, joten onkitapahtuman päätteeksi kaadoin nekin takaisin mereen ämpäristä. Olivat hyvin voimissaan.
Niin ja tietysti se suurin pääsi taas karkuun. Tämä on taivahan tosi...
Erinomainen ilma ja veneitä, nimenomaan purjeveneitä oli paljon liikkeellä. Mahtoiko olla kilpailu menossa.
Joka tapauksessa mukava käynti taas kerran. Takaisin Hahtisaareen lähes tyhjäkäynnillä ajellessani myötätuuleen pohdiskelin, kyllästyvätkö rannan kerros- ja rivitaloasukkaat edessä olevaan, alati muuttuvaan merimaisemaan - tuskin...
Toisaalta kävi mielessä, että näin upealla ilmalla kaikki "matkailualukset" eli Jähti, Leila ja Katariina olivat laiturissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti