Selkäsaareen tänään...

Eilen en viitsinyt yrittää rantautumista omaan poukamaan, kun tuuliolosuhteet - lähinnän suunnan osalta olivat epäotolliset.
Lähden kokeilemaan nyt heti aamulla, sillä näyttäisi olevan etelätuuli, tosin todennäköisesti hiukan navakampi kuin eilinen pohjoistuuli...

Samalla vien mennessäni veneeseen pari vitosen muovikanisterillista bensiiniä Hahtisaaren Nesteeltä.

Kyllä - näin tein. Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan. 
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.

No tulihan sieltä väylältä pari ökyvenettä - täysillä - ei minkäänlaista aiettakaan höllätä edes hiukan vauhtia nähdessään alle viiden metrin pulpettiveneen tulon vasten aaltoja. Eikä ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta.

Rantautuminen oli kertakaikkisen helppoa - vedenpinta ylhäällä ja poukama jotakuinkin tyven...
Meidän vuosien aikainen joutsenpariskunta oli tyvenessä poukamassa - mukava näky.

Noustuani ylös mökkitontille ajatuksiini iski välittömästi yksinäisyys. Olen todennut sen aikaisemminkin, en osaa olla mökillä yksin, en varsinkaan silloin, kun ei ole mitään järkevää tekemistä.

Oikeastaan syy, minkä vuoksi tänään menin Selkäsaareen oli olettamus, että lähi-/näköetäisyydellä oleva tontti olisi "kepitetty" eli viralliset nurkkamerkinnät olisivat olleet paikoillaan. No eivät olleet - varmaan pikapuolin tai ainakin "sitten joskus"...
Käväisin lähimaastossa käveleskelemässä, löysin hirvien tuoreita makuupaikkoja ja jopa muutaman pulskan mustikan. Mökinkulmalta metsämansikoita.

Alkoi tihkusade. Join murukahvit mökin pohjoispuolen lipan alla ja aloin tehdä lähtöä takaisin. Oli helppo ajella takaisin, tosin vähin kastuin.

Sisäsatamasta oli Jähti-alus lähdössä ilmeisesti jollekin lyhyelle risteilylle.

Miksi näin - joidenkin mielestä turhanpäiväisistä asioista kirjoittelen? Kirjoittelen näitä oikeastaan itselleni. Tämä on minun nettipäiväkirjani. Näitä on joskus sitten vanhana mukava lueskella, muistella.
Näitä tekstejä ei näytä monikaan lukevan. En laita näitä toistaiseksi kuitenkaan Facebook-foorumille.

Tekstieni lukemisesta olen aikaisemminkin kirjoittanut, että taannoin paikallislehden toimittaja totesi - lopettaessaan tekstieni julkaisemisen - että niitä ei lue kukaan. Silloin rohkenin olla hänen kanssaa eri mieltä, sillä tiesin minulla olevan ainakin yksi lukija...