Aurinkoinen ja kevyttuulinen aamu, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.
Tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan mutta...
Vaimoni lähti tekemään perinteisen alkusyksyn maastolenkin eli marjatarkastuksen.
Minä kastelin kivi-istutuksia. Otin kirveet esiin ja kopsin klapeiksi muutaman ison kuusipökäleen vain neljään osaan, fiilistelen niiden kanssa myöhemmin.
Hajotin ja siirsin entisen - omatekemän - "piharuokailuryhmän" hyvälle hollille myöhemmin tapahtuvaa moottorisahauspätkimistä varten.
Vaikka jykevät, kuoritut kuusitukit olivat irti maasta kivien päällä, se ei ollut juurikaan auttanut. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä, aika pehmeitä ne olivat, toki polttopuuksi paikan päällä kelpaa. Siirsin pari kiveäkin joutessani uusiin asemiin.
Superloukussa oli pieni myyrä täynnä muurahaisia. Se oli jo kolmas myyrä. Kannoin "saaliin" kompostikasaan käsin koskematta ja pistin loukun uudestaan pyytämään.
Saaren pohjoispäässä oli hiljaista. Ohi kulkevat moottoriveneet pitivät omaa ääntänsä konetyypistä ja vauhdista riippuen. Olihan muutama hurja kyyditettävineen liikkeellä vesiskootterillakin. Muutama purjevene lipui uljaasti - äänettömästi - ohi näkökentän.
Vaimoni saapui maastolenkiltään. Totesi, että tänä syksynä ei tarvitse mennä saaressa marjaan, ei juuri mitään.
Kahvittelun yhteydessä pohdiskelimme henkilökohtaista maailmanmenoa. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä on turhan paljon asioita mielenpäällä. Kai se jossakin vaiheessa hellittää...
Teimme lähtöä. Vesi oli vielä matalammalla kuin kuin tullessamme. Oli taas pakko soutamalla lähteä rannasta. Kävimme ajelemassa Selkäsaaren länsirannan tuntumassa, vähänlaisesti oli väkeä mökeillään. Takaisin tullessamme ajoimme Kojukallion ohi menevää väylää täysillä.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti