Lontoo-Pariisi 24.07.2019...

Matkamuistelua > Lontoo-Pariisi 24.07.2019:

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Seuraavana aamuna oli aikainen herätys Pariisiin lähtöä varten. Varmistimme herätyksen vastaanotosta. 

Pakkasimme matkalaukkumme aamun linja-autokuljetusta St. Pancras-rautaieasemalle menoa varten. 

Em. asemalta lähtee Englannin kanaalin alittava Eurostar-juna Ranskaan, Pariisiin. Junaliput oli matkaoppaamme jakanut ryhmän jäsenille aikaisemmin...

Kaikesta - lähinnä lievästä väsymyksestä huolimatta - mukava päivä ja uni maistui.

Kyllä - aikaisen herätyksen ja aikaisen/pikaisen "hätäaamupalan" jälkeen ryhmämme kokoontui hotellin aulaan ja siitä edelleen bussiin matkaoppaan ohjeistamana. Hotellin ja rautatieaseman välisen matkan aikana oppaamme kertoi vielä täydennyksenä Lontoon keskustasta sekä kyseli kaupunkiloman kokemuksia. Hän ohjeisti alustavasti myös rautatieasemakäyttäytymistä...

Jos Lontooseen tullessamme Heahtrow-lentokentälle oli nöyryyttävää siksak-matkustajakävelyttämistä, se oli kahta pahempaa - mielestämme - St. Pancras-rautatieasemalla.
Nyt ymmärsin myös, miksi matkatoimiston ennen matkaa lähettämässä informaatiossa puhuttiin kevyistä matkalaukuista. 
Matkalaukkuja, reppuja, takkeja, vöitä, kännyköitä, tms. lastattiin muovikaukaloihin ja niitä syynättiin viimeisen päälle tarkkaan.
Nimenomaan raskaan matkalaukun siirtely "korkeuksiin" oli ärsyttävän tympeää, raskasta. Muun muassa mustat - kaksmetriset bodarityypit, virkailijat vain huutelivat:"Sir! Put it here! Put it here!" Eivät tehneet pienintäkään elettä auttaakseen - ketään. 
Kyllä monet meitä iäkkäämmät henkilöt olivat tuskaisen näköisiä. Itse sain ison matkalaukkumme hätnäppää muovikaukaloon ja hihnalle. Se oli taatusti viimeinen kerta tätä lajia...

Tiukan turvatarkastuksen ja kahden passintarkastuksen jälkeen pääsimme vihdoin viimein lähtöaulaan - rauhoittumaan.
Olimme ilmeisesti em. hässäkän sekoittamia, että ihmisvirran mukana menimme seuraavassa tasossa olevalle lähtölaiturille ja olimme jo menossa Brysseliin lähtevään Eurostar-junaan.
Onneksi huomasimme erehdyksemme ja palasimme "lähtöruutuun" eli lähtöaulaan...

Jouduimme odottelemaan junan lähtöä aika tovin, joten takaraivoon iski oikeutettu ajatus>aamupalan olisi voinut nauttia loppujen lopuksi kaikessa rauhassa hotellilla...

Eurostar-juna Pariisiin lähti ajallaan. Se oli pitkä juna. Kulkee parhaimmillaan noin 300 km/h, kanaalia alittaessaan puolet siitä. 
Englannin kanaalin alituksessa ei loppujen lopuksi ollut mitään ihmeellistä, vajaaseen puoleen tuntiin ei näkynyt maisemia - se oli siinä. Ranskan rannikolta ihan Pariisin lähettyville oli maaseutua, upeita, puituja viljapeltoja joiden keskellä oli tämän tästä tuulimyllyryppäitä. 
Matka Lontoosta Pariisiin kesti noin 2,5 tuntia. Saavuimme Pariisin Care Du Nord-rautatieasemalle aikataulun mukaisesti...

Valtava rautatieasema, Euroopan suurimpia, joka oli tullut meille tutuksi aikaisemmilta Ranskan/Pariisin matkoiltamme. Olimme jopa majoittuneet vuoden 2001 Inter Rail-matkallamme aseman lähellä - näköetäisyydellä.
Otin erittäin vaatimattomasta huotellihuoneestamme aikanaan valokuvan sähkökatkaisemista. Näytin sitä meidän oppilaitoksemme sähköalan ammattilaisille. 
Muistaakseni "tuomio" oli > ei läpäise suomalaisia standardeja. Kuva on varmaan vaimoni valokuva-arkistossa vieläkin tallella. 
Kuvista puheenollen ajattelin ottaa hyvän digikameran mukaan matkallemme. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, siitä olisi tullut ylimääräinen riesa ja huolenaihe. Käytännössä en ottanut koko viikon matkalla yhtään valokuvaa. No toki muutaman älypuhelimelle, joka on osoittautunut "höyryälypuhelimeksi"...

Oppaamme otti meidät vastaan ja ohjasi bussille. Ensimmäinen päivä Pariisissa käynnistyi ilmastoidussa turistibussissa, edessä oli kattava kiertoajelu lähinnä kaupungin keskusta-alueella. Liikenneruuhkat olivat silmiinpistäviä. Tuntui välillä, että kävellen olisi päässyt nopeampaa liikkeelle. 
Opas kertoi useimpien Pariisin tärkeimpien turistinähtävyyksien historiaa. Opastus/kerronta oli seikkaperäistä ja asiallista.

Erityisen vaikuttavaa oli ajaa Pariisin kuuluisin bulevardi - Champs Elysees - hitaasti päästä päähän. Siellä ns. keltaliivien porukat, sekoporukat olivat tehneet tuhoja. Oppaan mukaan käytännössä kaikkien liikkeiden ikkunat molemmin puolin bulevardia oli ollut säpäleinä ja eräs kuuluisa ravintola oli poltettu. Kaikki oli korjattu eli lasimiehille/-naisille oli ollut työntynkää...

Saavuimme Montmartren-alueella sijaitsevaan hotelliin illansuussa. Siistin tuntuinen hotelli, jossa ilmastointi toimi asiallisesti. 
Jonkin aikaa rauhoituttuamme hotellihuoneessa, lähdimme pistäytymään ulkona, ainoastaan hotellin lähituntumassa. Meillä oli tuttu varustus: Minulla kävelysauvat, pikkureppu ja vaimollani laukku. Niin ja tietysti vesipullot mukana...

Ajattelimme mennä hotellin vieressä olevalle Cimetiere de Montmartre-hautausmaalle, mutta se oli kiinni. Sen sijaan käveleskelimme Moulin Rouge-kabareerakennuksen kulmille ihmettelemään maailman menoa.

Pariisissa ykköstavoitteemme oli käydä Place du Tertren-aukiolla sijaitsevassa kirkossa ja sieltä ylhäällä kukkulalla sijatsevassa, upeassa Sacré-Coeur-kirkossa.
Miksi? 
Siksi, että haltuumme on joutunut vanha öljyvärimaalaus, jossa on em. aukio ja takana kyseiset kirkot. Kyseinen öljyvärimaalaus on päärakennuksemme eteisaulassa...

Alunperin tosin tavoitteena oli myös käydä - viimeinkin - Louvren taidemuseossa ja Eiffel-tornissa.
Olimme pyytäneet matkatoimistoa varaamaan liput. Emme saaneet asiaan vastausta emmekä ohjeistusta. Netin kautta liput olisi voinut ostaa. Paikalla jonottamiseen ennätyshelteellä emme lähteneet...

Hiukan katseltuamme hotellin lähiympäristöä kävimme pienessä lähikaupassa ostamassa pientä purtavaa ja juomaa - oikeastaan juomia "kivakan kulun kunniaksi"...

Kyllä uni taas maistui,