Suhtautuminen vanhuksiin pahimmillaan...

Kävipä hetki sitten mielessä suomalaisen aivotutkija Matti Bergströmin ja toimittaja Eero Silvastin erinomainen, 5-osaisen sarjan, TV 2:ssa kauan sitten. Tallensin em. osat VHS-kaseteille. Jokaisessa sarjassa oli oma teema ja ne suorastaan tihkuivat mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia.

Eräässä em. TV-sarjassa Matti Bergström puhui käsitteestä kuoleman spiraali. Kuoleman spiraalilla hän tarjoitti ikääntyvän, vanhan ihmisen olemusta viimeisinä elinvuosinaan. Hän toi esiin, miten vähäpätöinenkin asia; pieni kolhaisu, loukkaantuminen, kaatuminen, tulehdus, jne. saattaa käynnistää tapahtumaketjun, joka pahimmassa tapauksessa johtaa potilaan kuolemaan. Kuoleman spiraali on armoton, yllättävä. Sen olen itse hyvin läheltä nähnyt muutama vuosi sitten.

Toisaalta suhtautuminen vanhuksiin on puhututtanut meitä suomalaisiakin viime aikoina ja suhtautuminen on valitettavan usein huolestuttavaa, ihmisarvoa alentavaa. 

Eräässä em. TV-sarjan jaksossa Matti Bergström puhuu primitiivisten heimojen suhtautumisesta vanhuksiin. Vanhat ihmiset saavat olla muiden joukossa, mutta heidän läpi katsotaan. Ikäänkuin heitä ei ole olemassa, he ovat arvottomia.

En väitä, että Suomessa olemme näin pitkällä, mutta merkkejä siitä on jo olemassa. Nyt on suhtautumista luvattu reivata uuteen suuntaan. Ken elää, hän näkee...