Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen. Aamupäivä meni menneitä aikoja muistellessa.
Sitten pankki- ja vakuutushommia.
Iltapäivällä, oikeastaan illansuussa ajattelin lähteä rauhoittumaan ongelle. Näin tein, hain maakellarista toisen Master- matopurkin ja menoksi.
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle rantaa. Navakka tuuli oli etelästä.
Annoin veneen lipua jonkin matkaa kaupungin suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Välittömästi iski jigionkeen iso särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama oli edessäni. Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin.
Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Tällä kerralla huomasin, että pilkkikäsi/oikea käsi toimi omasta mielestä kiitettävästi. Montakaan ahventa ei päässyt karkuun. Tietysti se suurin kopsahti veneen reunaan.
Vaihdoin onkia ja pilkkiä. Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Siinä on ainoastaan tavallinen pieni koukku.
Lähdin pois, kun huomasin juttelevani itsekseni. Ison ahvenen saadessani totesin:"Johan sinua olen odotellutkin!"
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - tuli minua taas tervehtimään. Toiselle annoin särjen lopun onkimissession päätteeksi...
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat jääkaapissa.
Otamme ne huomenna mukaan ja savustamme, mikäli lähdemme aamulla Selkäsaareen.
Pieniähän nuo ahvenet pääasiassa olivat, mutta suunta on hyvä, sentään muutama entisaikainen savustuskokoinen.
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti