Hetki sitten tuulisella mutta aurinkoisella päärakennuksen terassilla istuskellessani aamukahvilla pohdiskelin tonttimme puuhistoriaa.
Asia kävi mielessä mm. eilisestä, jolloin katselin Kemin kaupungin erinomaisilta korisivuilta Karttapalvelut-osa-alueen ortokuvia.
Tällä tontilla on aiemmin ollut - ne minäkin muistan - iso kuusi, iso koivu ja tavallaan tontinrajoilla pihlajia.
Vanhempani, lähinnä äitini istutti 1950-luvulla, kun Kainuunkatu tehtiin, mäntyjä, tuloliittymän varrelle koivuja/koivukujan ja orapihlaja-aidan kadun puolelle suojaksi - tavallaan raja-aidaksi.
Hän istutti myös toiselle rajalle lisäksi kuusen, pari koivua ja keskemmälle vaahteran ja hopeakuusen.
Sen aikainen maa-alueemme, tonttimme oli lähes puoliksi perunapeltona ja niittynä...
Mitä edellä mainituista on tänään jäljellä?
Entisellä perunapellollamme ja niityllämme on kahden perheen kytketty omakotitalo.
Männyt on jouduttu kaatamaan samoin kuin tuloliittymän koivut yhtä lukuunottamatta. Pihlajat rajoilta on poistettu, mutta niitä on kuusi rypästä muualla. Kerrostalon puolella on iso kuusi ja toinen koivurypäs. Vaahtera uusiutuneena on jäljellä sekä hopeakuusi, mikä alkaa olla kohtuuttoman korkea. Isolle kuuselle ja hopeakuuselle on kaatolupa vuoteen 2020 saakka. Orapihja-aita on luonnollisesti useaan kertaan uusiutuneena jäljellä.
Viimeksi mainittua tänään hiukan tuunaan, leikkaan...
Me olemme takaisin Kemiin tultuamme istuttaneet tontille Logokuuset ja Joulukuusimetsän sekä yhden kuusen kerrostalon puoleiselle sivulle. Joulukuusimetsästä on enää kolmestatoista viisi kuusta jäljellä varastorakennuksemme päädyssä. Yhden uuden koivun ja vaahteran olemme antaneet kasvaa kerrostalon puoleiselle sivulle...
Olemme istuttaneet vuoristomäntyjä, joita on tällä hetkellä neljässä paikassa.
Tontilla on ollut myös tuomipuita, joita olemme vuosikymmenien saatossa kaataneet. Tontin perimmäisessä nurkassa, Pikkupuolen takana tuomet ovat taas työntymässä esiin.
Luonnollisesti erilaisia pensaita - syreeni- ja ruusupensaita - on myös tontille istutettu, tärkeimmät marjapensaita. Niitä on tosin ollut tontilla aikaisemminkin.
Miksi tämänkin kirjoitin?
Siksi, että - nöyryyttä ja kiitollisuutta tuntien - aistisimme, miten voimakasta loppujen lopuksi kasvien, erityisesti puiden kasvu on näilläkin leveysasteilla. Minä pidän puista, olen aina pitänyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti