Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin ostamassa Karjalahden Prismasta terassilautamaalia ja "rakopensselin", oikeastaan muotoillun vaahtokumivirityksen. Sitten pankkiasioita ja sisäsataman kautta kotiin. Tuli tunne, että pitäisikö käväistä istumassa ongella illansuussa...
Kotiin tullessani havaitsin kakkosliittymässä minulle tuntemattoman henkilöauton Tommin pakettiauton lisäksi.
Menin uteliaisuuttani jututtamaan nuortamiestä, joka tekee mm. maalaushommia. En malttanmut olla markkinoimatta meidän projektivenettämme ja varastorakennuksen autotallin nurkassa olevaa klassikkomoottoria eli 2-sylinteristä Wickströmiä, joka on vielä osina...
Nuorimies antoi ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa projektiveneen kuntoon ja käyttöön saattamiseksi. Hän kertoi, että hänellä on lasikuituinen soutuvene, jossa on pieni keskimoottori, joka käy 1:10 öljy-bensiiniseoksella.
Hän kertoi lisäksi, että hän ei tarvitse navigaattorilaitteita ainakaan tyvenellä ilmalla, paluumatkalla voi ajella öljyvanaa pitkin takaisin rantaan. Huumorimiehiä sano...
Yhä edelleen jaksan luottaa ja uskoa, että projektiveneellemme ja klassikkomoottorillemme löytyy tarvitsija.
Henkilö, joka on aina ajatellut/haaveillut ajelevansa "putputtajalla" Perämeren pohjukassa.
Josko tämän tekstin myötä tulee yhteydenotto ja henkilö tulee paikan päälle katsemaan pienen kansiollisen valokuvia projektiveneemme eri vaiheista. Projektiveneemme on tällä hetkellä sinisen pressun alla Paavonkarin venesatamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti