Näin tutun hahmon - Kärjen Unton - lähdössä myös merelle. Menin jututtamaan kaivinkonemiestä. Oli vähin puhetta, että hän voisi tosimatalien vesien aikana käydä kaivinkoneellaan siirtelemässä rantaväylämme reunalla olevia kiviä. Mahdollisesti vähän muutakin...
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle niemennokkaa, rantaa. Kevyt tuuli oli lähes lännen suunnalta. Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinenkin...
Annoin veneen lipua Kojukallio - Ajos - väylän suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Hiljaista oli, ainoastaan pari ahventa.
Tein em. lipumisen toistamiseen ja pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - neljä - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.
Oli pakko lähteä pois, sillä alkoi tihuuttaan vettä. Pitäisikö vihdoinkin hankkia kalastukseen soveltuva, hengittävä, tuulta ja vettä pitävä asu. Menisikö se jo "väline-/asukalastuksen osa-alueelle". Toki oikea sadeasu löytyy, ostettu aikanaan Kemin City Sportin Ullalta ja Joukolta...
Tänään olisi tullut jatkossakin isoja ahvenia.
No tulihan niitä nytkin sen verran, että kodinhoitohuoneessa oleva, sulatettu arkkupakastin oli pakko ottaa käyttöön. No tarvitaanhan sitä kohta marjajuttuihinkin.
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - saivat molemmat pienen ahvenen, lensivät rannalle syömään.
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Kyllä nuo ahvenetkin ovat aika petoja, melkein jokaisen mahassa oli sulamattomia lajitovereita...
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen, vaikka tihkusade pääsi yllättämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti