"Tämmöseksikö se elämä sitten meni?" kuulin todettavan. Henkilöllä oli ollut vajaa kolme vuotta sitten lievä aivoinfarkti, joka jätti muistipuolelle aluksi lieviä häiriöitä ja näkökenttään ongelmia. Varsinkin lähimuisti alkoi teettää yhä suurempia vaikeuksia.
Käytin kyseistä henkilöä tänään kaupungilla asioilla. Teimme asiat hoidettuamme Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa. Autoajelun ja jutustelun ohella kyselin häneltä, missä mennään, mikä rakennus, tuntuuko tutulta, oletko käynyt tuolla, jne. ...
Ikävä todeta, mutta hän ei oikeastaan muistanut kotikaupungistaan juuri mitään. Kaupungistaan, jossa hän vielä kolme vuotta sitten oli omalla autollaan ajellut sinne ja tänne.
Hänelle ulkopuolisen avun tarve on ilmeinen ja tuiki tarpeellinen. Onneksi sitä tällä hetkellä löytyy varsinkin, kun hän on niin sanottu monisairas henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti