Vein aamulla vaimoni Lumilinnarantaan, josta hän lähti köpöttelemään suoraan hyvän hankilelin myötä Selkäsaareen. Tuttuun tapaan hän pirautti saarenrantaa päästyään. Hän ihastali upeaa kevätilmaa, muuttolintujen saapumista ja pohdiskeli sitä, että hirvenjälkiä ei tänä talvena ole rannalla näkynyt lainkaan.
Hän touhusi mökillä koko päivän, laittoin paikkoja kesäkuntoon - miten, sen näen seuraavalla kerralla mökille mentyämme. Ilmeisesti tuvan ja kamarin pieniä/kevyitä huonekalusiirtoja...
Saarilinnunpöntöillä alkaa kuulemma olla uteliasta liikendintää - hyvä niin.
Laitoin eilen kaksi hiiren/myyränloukkua mökinkupeeseen, pilarien viereen. Miksi? Siksi, että myyrä kävi ihmettelemässä varastokatoksessamme moottorikelkkatouhujamme.
Vaimoni kertoi toisessa olleen pikkuvipeltäjän. Todennäköisesti ensi kesänä jatkamme viime kesänä alkanutta hiiri- ja myyräjahtia.
Sehän alkoi viime kesänä siitä, että pikkuvipeltäjä oli onnistunut napsimaan terassilla olleesta, yön yli unohtuneesta muovipussista makkaroitamme...
Vaimoni kaveli Selkäsaaresta suoraan Lumilinarantaan. Jään päällä on niin vähän lunta, että vesi ei tällä matkalla tuottanut ongelmia - ainakaan toistaiseksi...
Hänet rannasta hakiessani totesin, että jäällä oli aika lailla vilskettä. Erityisesti moottorikelkkoja oli runsaasti liikkeellä ja vauhti oli aika ajoin turhankin kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti