Istuskelin eilen autossamme yksin parkissa Kemin Seudun Osuuspankin edessä - "aikaa tappamassa" - odotellessani erään avustustehtävän toteuttamista. Puuskittainen kevättuuli pölläytti katupölyä ja taisipa taivaalta tulla himpun verran vettä/räntää/rakeitakin.
Katseeni ja ajatukseni kohdistuivat ohitse kulkeviin ihmisiin, jotka eivät huomanneet läsnäoloani.
Erityisesti kiinnitin huomiota jo vuosikymmeniä tuntemaani iäkkääseen pariskuntaan, joka toinen toistaan tukien "kävivät nostamassa seinästä rahaa". Tapahtuma onnistui ja he jatkoivat matkaansa.
Olen itse useinkin kirjoittanut, että em. tapahtuma on siinä henkilökohtaisessa luettelossani, jonka otsikko on: Mitä en tekisi mistään hinnasta...
En siis nosta pankkiautomaatista seinästä tai pankin tuulikaapissa rahaa .
Miksi?
Siksi, että itse haluan käydä nostamassa rahaa pankkivirkailijalta. Siinä voi odotellessa kukaties jututtaa tuntemiaan ihmisiä ja vaihtaa muutaman sanan pankkivirkailijankin kanssa.
Toisaalta rahan nostaminen ulkosalla jonkin pankkiautomaatin lipan alla - yksin - saattaa olla vaarallista, arveluttavaa.
Painotan sanoja - saattaa olla - sillä usein vähintäänkin silloin tällöin varsinkin iäkkäillä ihmisillä on "varjoja ympärillään" = seuraajia, joiden aikeet eivät aina ole luotettavia.
Haluamatta maalailla piruja seinille totean yksiselitteisesti, että edellinen on valitettavasti murheellisen totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti