Istuimme viime viikolla Haukkarin Kainuunkadun varrella olevan makotitalomme keittiöpöydän ääressä.
Minä, nuorempi pojistamme Timo, Timon poika Lauri ja tytär Anna. He olivat hiihtolomalla Kemissä. Vaimoni oli edellisenä päivänä leikattu Länsi-Pohjan Keskussairaalassa. Lonkkaleikkaus oli onnistunut hyvin, olimme porukalla käyneet häntä katsomassa päivällä.
Minä, Lauri ja Anna pelasimme korttia > katkoa eli viimenen tikki-korttipeliä. Minä ja poikani maistelimme lasin pari punaviintä ja muistelimme menneitä. Luonnollisesti velipoikani Eeron kuolema ja seuraavan päivän siunaustilaisuus oli myös ajatuksissa.
Kesken korttipelin Lauri kysyi:"Pappa, mitä sinä sait isältäsi perinnöksi?"
"Jaaha täytyypä hiukan miettiä." totesin aluksi. "Minulle perinnönjaossa jäi tämä tontti. Aikaisemmin tontin olivat saaneet Anneli kadun toiselta puolelta ja Eero entisen perunapeltotontin. Se myytiin ja Eero sai siitä rahat tililleen Ruotsin Luulajaan."
Kerroin lisäksi, että isoisälläni Aukusti Pyyköllä oli alueella ollut enemmänkin maata, mm. "Juntusen maat", sillä isäni Lauri Pyykkö ja Eino Juntusen vaimo, Anna Juntunen o.s. Pyykkö olivat sisarruksia. Isoisäni oli lisäksi ostanut maita Kaakamosta aikeissa muuttaa sinne. Ilmeisesti hänen vaimonsa Liisan kuolema 1920-luvulla muutti suunnitelmat.
Kyseiset - jo silloin jaetut maat - myytiin 1950-luvulla serkkupojalleni Veijo Juntuselle, joka rakensi sinne omakotitalon...
Niin mistä edellinen iski juuri nyt ajatuksiini? Siksi, että hetki sitten kävin taas hakemassa puukatoksesta ison kärryllisen koivuklapeja - noin viikon annoksen - sisälle. Puita kärrätessäni tuli pelottavan hyvä tunne > täällä minä olen kotonani, en kaipaa mitään muuta...
MÜNCHEN
Kolmen suuren uskonnon ja loppumattomien veristen kriisien synnyinalue palasi valokeilaan Münchenin turvallisuuskonferenssin viimeisenä päivänä. Kriisit, jotka pitivät maailmaa pelossa menneinä vuosina, ovat entistä viheliäisempiä.
Bayerischer Hof -hotellin koristeellisessa juhlasalissa samalle puhujakorokkeelle oli ennen sunnuntaita mahtunut joukko valtiojohtajia ja vakavien kriisien osapuolia kautta maailman, mutta kun vuorossa olivat Iranin ja Saudi-Arabian ulkoministerit, lava oli liian pieni kahdelle.
Iranin Mohammad Javad Zarifin ja Saudi-Arabian Adel bin Ahmad Al-Jubeirin peräkkäiset puheenvuorot nostivat etusijalle kriiseistä verisimmän eli Syyrian sodan, jota on myös kutsuttu kolmanneksi maailmansodaksi yhdessä maassa.
Jo ennen kuin he olivat vuorossa jäädytti Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu tunnelman hyökkäämällä omassa puheenvuorossaan erittäin raivoisasti Irania vastaan.
SUURENA huolena Syyrian rinnalle nousivat Münchenissä ydinaseet, joiden osalta tilanne on parilla mittarilla huonompi kuin se oli kylmän sodan aikana.
Keskinäisestä luottamuksesta tai sopimushalusta ei ollut mitään merkkiä, kun Venäjän entinen Washingtonin-suurlähettiläs Sergei Kisljak ja Yhdysvaltojen varaulkoministeri John Sullivan syyttivät lauantaina vuoronperään toistensa maita ydinasesopimusten rikkomisesta.
Kylmän sodan aikana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton taitavat ydinaseneuvottelijat pystyivät sopimaan keinoista vähentää uhkaa maailman tuhoutumisesta ydinasesodalla. Vielä vuonna 2010 Yhdysvallat ja Venäjä solmivat uuden strategisten aseiden määrää rajoittavan sopimuksen, jonka määräykset astuivat kokonaisuudessaan voimaan kaksi viikkoa sitten.
Nyt vastaavan sopimuksen neuvottelemisesta ei olisi toivoakaan. Viron ulkoministeri Jüri Luik sanoi Münchenissä, että Venäjä pitää lännen aserajoitusehdotuksia salajuonena itseään vastaan. Samaan aikaan sekä Yhdysvallat että Venäjä kehittelevät uusia ydinaseita.
Oma uhkansa ovat Pohjois-Korean ydinaseet, jotka kuitenkin olivat Münchenissä yksi harvoista varovaisen toiveikkuuden aiheista. Olympialaisten Korean niemimaalle tuomaa liennytystä kiitettiin, vaikka siitä, että Pohjois-Korea luopuisi ydinaseistaan, ei ole mitään merkkiä.
Uudelleen virinnyt keskustelu kansainvälisten rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Itä-Ukrainaan sai laajaa periaatteellista tukea, vaikka sen tueksi ei ollut mitään merkkejä tilanteen paranemisesta itse taistelualueella.
Turvallisuuskonferenssiin osallistunut presidentti Sauli Niinistö korosti HS:lle, että Ukrainan sota on Suomelle akuutein kriisi. Tiedotustilaisuudessa Niinistö sanoi, että Suomi olisi valmis osallistumaan joukoilla laajaan kansainvälisen operaatioon Itä-Ukrainassa, mikäli sellaisen päästään.
Myös Ruotsi on valmis osallistumaan operaatioon, puolustusministeri Peter Hultqvist kertoi uutistoimistoille.
Toisaalta Ukrainan kriisiä ratkovan niin sanotun Normandia-ryhmän eli Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan Müncheniin aiottu kokous peruuntui perjantaina, kun Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel lähti Berliiniin ottamaan vastaan Turkin vankilasta vapauttamaa saksalais-turkkilaista toimittajaa Deniz Yüceliä. Uutta aikaa ei löytynyt tai haluttu löytää.
SUOMEN profiili turvallisuuskonferenssin julkisissa osuuksissa oli hyvin matala. Paikalla oli presidentti Niinistön lisäksi puolustusministeri Jussi Niinistö, muta kumpikaan heistä ei ollut puhujana eikä panelistina konferenssin avoimissa istunnoissa.
Presidentti Niinistö osallistui suljettuun arktisten alueiden turvallisuudesta. Sekä hänellä että puolustusministerillä oli joukko kahdenvälisiä tapaamisia, jotka ovat Münchenin konferenssin tärkeä osa.
Näkyvyydessä Suomi jäi selvästi jälkeen muun muassa Ruotsista, Norjasta ja Virosta. Viron presidentti Kersti Kaljulaid on ottanut itselleen nopeasti näkyvän rooli kansainvälisillä foorumeilla ja oli konferenssin kysytyimpiä puhujia.
MÜNCHENIN turvallisuuskonferenssi on asetelmaltaan hyvin poikkeuksellisen maailmanpolitiikan areena. Puheenvuorot ovat tarkkaan harkittuja, usein laskelmoidun näyttäviä ja niillä on myös monia eri yleisöjä.
Konferenssiin osallistunut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen summaa konferenssin sisällön varsin lohduttomaksi.
”Maailmanpolitiikassa on tällä hetkellä valtavasti konfliktipotentiaalia ja paljon ennakoimattomuutta. Ratkaisemattomiin konflikteihin liittyvät riskit ovat nyt todella suuria, oli kyse Pohjois-Koreasta, Syyriasta tai Iranista. Ei ole kauheasti valoa.”
YHTEISTÄ puheenvuoroille oli se, ettei kellään ole halua sillanrakentajaksi. On kuin kukaan ei luottaisi siihen, että kriisit olisivat ratkottavissa.
Vain Saksan ulkoministerin Sigmar Gabriel otti asiakseen vedota kansainväliseen järjestykseen ja yhtenäisyyteen. Sen hän teki toki taitavasti, mutta puhe herätti myös kysymyksiä. Presidentti Niinistö tarttui puheen jälkeen Gabrielin ajatukseen siitä, että Venäjä-pakotteita voitaisiin purkaa jotenkin asteittain. Tätä Suomi ei halua.
Gabrielin puhetta kehysti vahvasti Saksan sisäpolitiikka. Gabriel saattoi hyvinkin pitää viimeisen puheensa, sillä hän taistelee nyt ulkoministerin pestinsä jatkosta.
Samasta syystä Saksan liittokansleri Angela Merkel ei ollut paikalla. Saksa on hallituksenmuodostamisessa välitilassa ja hallituksen kohtalo on demarien jäsenten käsissä. Äänestyksen tulos selviää kahden viikon päästä.
Merkelillä oli kuitenkin eräänlainen varjokonferenssi, sillä hän tapasi Berliinissä kaksi EU:n yhtenäisyyden kannalta ongelmallista kumppania, Puolan pääministerin Mateusz Morawieckin ja Britannian pääministerin Theresa Mayn.
MAY piti Münchenissä hyvin strategisen puheen. Viesti Münchenissä oli, että brexitin jälkeenkin Britannian ja EU:n puolustusyhteistyö jatkuisi.
May korosti hyvin näyttävästi Britannian tärkeyttä Euroopan sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle.
”Britannian asettaa nyt uudenlaisia ehtoja saadakseen hyvän brexit-sopimuksen”, Tiilikainen arvioi. ”Muuten Britannia ei jatkaisi yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa.”
MAAILMAN konfliktit kärjistyvät Münchenissä myös uudella tavalla henkilökohtaisiksi, minkä Saksan vihreiden entinen johtaja Cem Özdemir sai Münchenissä kokea.
Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania arvosteleva Özdemir liikkui poliisin turvaamana, sillä Turkin pääministerin Binali Yıldırıminturvamiesten arvioitiin olevan hänelle turvallisuusriski. Erdoğanin taannoisella Yhdysvaltain-vierailulla henkivartijat hakkasivat kurdeja puolustaneita mielenosoittajia.