Niinkuin olen useasti kirjoittanut, olemme runsaan kolmen vuoden ajan seuranneet tiiviisti monisairaan ja lievän aivoinfarktin kokeneen henkilön elämää. Aivoinfarkti jätti muistipuolelle aluksi lieviä häiriöitä ja näkökenttään ongelmia.
Varsinkin lähimuisti tällä hetkellä on aika lailla olematon. Keuhkokuume ja yleensä tulehdukset ovat kova paikka em. tyyppiselle potilaalle. Niin tässäkin tapauksessa.
Hän on tällä hetkellä Länsi-Pohjan Keskussairaalan teho-osastolla kahdeksatta päivää.
Länsi-Pohjan Keskussairaala, Sauvosaaren sairaala ja Purola ovat olleet viime aikoina tuttuja visiittikohteita. Henkilö tarvitsee nykyisin ympärivuorokautista huolenpitoa, sitä onneksi on ollut saatavilla.
Olemme aistineet, että em. yksiköissä ja kaupungin vanhuspalveluorganisaatiossa työtä tekevät, ammattitaitoiset henkilöt ovat tehneet kaiken sen, mitä tehtävissä on ollut mm. kyseisen henkilön kohdalla.
Toissapäivänä, vielä eilenkin oli potilaan tilassa lievää tasaantumista, jopa kohentumista tapahtunut mutta...
Tänään päivällä soitin teho-osaston omahoitajalle. Sain kuulla, että potilaan tila on selkeästi huonontunut.
Paikan päälle iltapäivällä mentyäni havaitsin asian maallikonkin silmin. Potilas ei jaksanut enää puhua, toki nyökytteli kevyesti kysymyksiini.
Hän oli erittäin uupuneen näköinen, taisi olla osittain muissa maailmoissa.
Teho-osaston lääkäri pyysi minut huoneeseensa keskustelemaan. Hän selosti erittäin seikkaperäisesti tehdyt toimenpiteet, nykytilan ja jatkotoimenpiteet. Ennuste on huono.
Hän toivoi meille omaisille, lähimmäisille jaksamista.
Saattaa olla, että tämä tekstini on tähän asiakokonaisuuteen liittyvänä viimeinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti