Ajattelin pitää tänään vapaapäivän kirjoittamisesta mutta...
Kävin hetki sitten vaimoni kanssa Kemin kulttuurikeskuksessa/kirjastossa ja minä vilkaisin taidemuseon näyttelyn sekä historiallisen museon perusnäyttelyn - taas kerran.
Menimme S-markettiin, vaimoni ostoksille ja minä jäin käytävän penkille lukemaan tämän päivän Lounais-Lappia.
Menimme S-markettiin, vaimoni ostoksille ja minä jäin käytävän penkille lukemaan tämän päivän Lounais-Lappia.
Viereeni istahti 50-60-vuotias mieshenkilö sätkää käärimään kärrynsä kanssa. Hän pohdiskeli kovaa pakkasta, sanoi sen tuntuvan olevan ainakin -25 astetta.Sanoin, että mittarissa -15 astetta, mutta tuuli kyllä lisää sen purevuutta.
Juttukaverini sanoi olevansa äitinsä omaishoitaja. Yhtäkkiä hän luetteli pitkän rimpsun erilaisia tahoja, joita ei hänen mielestään hoideta kunnolla.
Sitten hän otti puheeksi edesmenneen isänsä, sotaveteraani ja sotainvalidin. Hän puhui vaietusta sukupolvesta. Hänen mielestä sotaveteraaneja ei ole hoidettu kunnolla. Rohkenin olla hiukan asiasta eri mieltä toteamalla, että eiköhän he ole saaneet tarvitsemansa avun.
Juttukaverini sanoi olevansa äitinsä omaishoitaja. Yhtäkkiä hän luetteli pitkän rimpsun erilaisia tahoja, joita ei hänen mielestään hoideta kunnolla.
Sitten hän otti puheeksi edesmenneen isänsä, sotaveteraani ja sotainvalidin. Hän puhui vaietusta sukupolvesta. Hänen mielestä sotaveteraaneja ei ole hoidettu kunnolla. Rohkenin olla hiukan asiasta eri mieltä toteamalla, että eiköhän he ole saaneet tarvitsemansa avun.
Yhtäkkiä mies sanoi:"Pitäis tulla uusi sota, että saatais asiat järjestykseen!"
Minä sanoin hänelle aika napakasti:"Nyt riittää. Minä en sinua enää kuuntele!"
Minä sanoin hänelle aika napakasti:"Nyt riittää. Minä en sinua enää kuuntele!"
"Ymmärrän!" mies sanoi ja lähti kuin hauki rannasta ulko-ovea kohti...
Tällainen kauppareissu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti