Olemme runsaan kolmen vuoden ajan seuranneet monisairaan ja lievän aivoinfarktin kokeneen henkilön elämää yhä tiiviimmin. Edellä olevasta oli seurauksena muistisairaus.
Länsi-Pohjan Keskussairaala, Sauvosaaren sairaala ja Purola ovat olleet viime aikoina tuttuja visiittikohteita. Henkilö tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa, sitä onneksi on ollut saatavilla.
Tällä hetkellä hän on Länsi-Pohjan Keskussairaalan teho-osastolla neljättä vuorokautta.
Kävin siellä hetki sitten.
Niinkuin kaikista aikaisemmista sairauksista ei olisi ollut riittävästi, iski häneen vielä keuhkokuume. Se rassaa haurasta olemusta.
Teho-osastolle sisään mennessäni hänellä oli tehohoitojakso menossa kahden sairaanhoitajan voimin, jota sain livenä seurata. Tekniikkaa oli ympärillä ja letkuja meni sinne ja tänne. Potilas oli happinaamarin peittämänä osittain ummessa silmin. Hoitojakson päätteeksi potilas sai taas vähän kevyemmät happiviikset nenäänsä.
Hoitajat pyysivät minua istumaan sängyn viereen tuomalleen tuolille ja jututtamaan potilasta.
Potilas sai vaivoin silmät auki. Hän kyllä tunsi minut. Totesin hänelle, että enpä ole nähnyt sinua koskaan näin huonossa kunnossa. "Nyt olet kerta kaikkiaan heikossa hapessa!" sanoin keventääkseni tilannetta. " Niin olen, en minä muuten täällä teholla olisikaan!" hän sai vaivoin sanotuksi.
Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta ja hengitys vaivalloiselta, joten päätin olla rasittamatta häntä enemmälti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti