Olemme viime päivinä lueskelleet Länsi-Pohjan Keskussairaalan teho-osaston toimistosta saamaamme vihkosta, joka on nimeltään Kuoleman kohdatessa.
Vihkosen kannessa lukee:" On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi."
Vihkosessa on omaisille asiaan liittyvää tietoa. Tietoa, jota ei edes aina tule ajatelleeksi.
Jos elämä on monimutkainen prosessi, niin kyllä vihkosta tutkittuaan kuolemakin sitä kiistatta on, vaikka vainajan osalta tilanne on rauhoittunut, ohi.
Omaisten hoidettavana on tukku asioita, jotka säällisessä ajassa on pakko hoitaa, jotta edetään lakien, asetusten ja perinteisten käytäntöjen mukaisesti.
Kuoleman kohdatessa edesmenneestä, vainajasta on eri ihmisille muodostunut erilaiset mielikuvat, muistot. Ne saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ristiriidassa ehkä sen vuoksi, että jollakin on tiedossa kuolleen henkilön koko elämänkaari, jollakin kymmeniä vuosia, jollakin kukaties vain muutaman vuoden ajanjakso.
Jokaisella on luonnollisesti oikeutuksensa omiin muistoihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti