Tunnustan, että Ylen sivut ovat minulla ahkerassa käytössä. Lainaan niitä lähes päivittäin niin kuin tälläkin kerralla. Luotan siihen, että Yle on meillä suoamlaisilla jatkossakin käytössä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Onneksi meillä on Yle – mutta onko myös jatkossa?
SUOMEN vahvuuksia ovat hyvin toimivat yhteiskunnan perusinstituutiot. Yksi näistä on Yleisradio.
Silti sitä kohtaan esiintyy nyt paljon kielteistä asenteellisuutta niin kaupallisen median taholta kuin poliittisessa kentässä.
Silti sitä kohtaan esiintyy nyt paljon kielteistä asenteellisuutta niin kaupallisen median taholta kuin poliittisessa kentässä.
Yle tuottaa niin sanottua julkista hyödykettä eli palvelua, joka on kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Financial Timesin pääekonomisti Martin Wolf toteaa (FT 29.10. 2015): sinä ja minä emme voi syödä samaa pihviä, mutta voimme katsella ja kuunnella samaa ohjelmaa.
TÄHÄN julkispalveluun liittyy myönteisiä niin sanottuja ulkoisvaikutuksia. Kyse ei ole vain siitä, että Yle ”informoi, viihdyttää ja sivistää” meitä yksilöinä. Yhteiset kokemukset vahvistavat yhteiskunnan koheesiota. Hyvin informoidut kansalaiset ovat toimivan demokratian edellytys.
Hyvälaatuiset uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat ykkösasia. Yle tarjoaa urheilua ja kulttuuria. Viihde ei ole Ylen ydintehtävä, mutta silti mediakentässä vain Yle tuottaa älyllistä viihdettä (subjektiivinen mielipide).
Yle palvelee vähemmistöjä ja tuottaa virikkeellisiä lastenohjelmia. Vain Yle huolehtii siitä, että venäjänkielisten ulottuvilla on muutakin kuin Suomea kohtaan vihamielistä propagandaa.
Kuten Wolf toteaa, Iso-Britannian BBC on loistava menestystarina, jota näinä aikoina on puolustettava. BBC ei ole valtion laitos, se kuuluu kansalaisille. Ylen kansainvälinen rooli on vähäisempi, mutta sen merkitys Suomelle sitäkin suurempi.
DIGITAALINEN vallankumous ja muut tekijät, mukaan lukien tappiolliset ulkomaiset yritysostot, ovat media-alan nykyisten ongelmien taustalla. Tappiot pakottavat kaupallista mediaa saneerauksiin ja kilpailu mainonnasta on koventunut.
Näistä syistä meillä on yhä vähemmän vahvasti itsenäiseen ja tutkivaan journalismiin yltävää mediaa. Tätä on syytä pitää yhteiskunnan ja toimivan demokratian kannalta ongelmana. Ylen näivettäminen ei kohentaisi vaan huonontaisi tätä tilannetta.
Yle on paljolti turhan takia joutunut kaupallisen median hampaisiin.
Yle on paljolti turhan takia joutunut kaupallisen median hampaisiin.
Niin kansalaisten kuin etenkin poliitikkojen keskuudessa on aina esiintynyt tyytymättömyyttä Ylen toimintaa kohtaan. Politiikan vakioretoriikkaan kuuluu ”etelän valtamedian” syyllistäminen. Tähän joukkoon kuuluu myös Yle. Marinan taustalla on usein harmistuminen siitä, että media ei niele populistisia valheita tai puolivalheita mukisematta.
TOKI tyytymättömyydelle voi olla aiheettakin, tekevälle sattuu. On ollut aikoja, jolloin Ylen toimittajien poliittiset mieltymykset ovat olleet kovin kaukana kansalaisten mielipiteistä.
Toisaalta moniarvoinen Yle ei voi, eikä sen pidä olla ärsyttämättä. Ylen ei pidä tyytyä hallituksen toimien siunaamiseen tai yhden aatteen lipunkantajaksi. Nykyistä Yleä voi moittia hallitusta ja valtavirran näkemyksiä liikaa myötäileväksi pikemmin kuin päinvastoin; politiikkaa kriittisesti lähestyvä Yle on parempi kuin hampaaton Yle.
Hallitus ei ole Ylen omistaja. Yle on kansan omistama ja eduskunnan alainen instituutio. Sitä koskevat päätökset tulisi olla laajasti niin hallituksen kuin opposition hyväksyttävissä.
Ylen toiminta ja rahoitus tulee tietenkin alistaa kriittiseen tarkasteluun, mutta Yle ei saa olla politiikan pelinappula. Edessä on todennäköisesti aikoja, jolloin Yle kaipaa puolustajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti