Alla olevassa artikkelissa todetaan: Keken nokkavuus, itsevarmuus, älykkyys, menestys, ilmaisukyky ja ärsyttävyys ovat sitä luokkaa, että niille pärjää Suomessa vain eräs toinen viiksekäs veropakolainen. Vai pärjäätkö, Björn Wahlroos?
Jos minulta kysyttäisiin ja vaikka ei kysytäkään, niin kyllä Björn Nalle Wahlroos on suvereeni varsinkin ärsyttävyys-komponentin osa-alueella...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Panaman papereista paljastui Keke Rosbergin nimi – niinpä tietenkin
TIETENKIN Keke!
Kun Panaman papereiksi kutsuttu tietovuoto paljasti yli 10 miljoonaa salaista asiakirjaa veroparatiisin kätköistä, tuntui pelkästään luontevalta, että ensimmäisenä suomalaisena pinosta pomppasi esiin juuri Keke Rosbergin nimi. Kuka muu muka? Kekellä ja Suomella kun on aivan erityisen pitkä ja kipunoiva historia.
Keke ei ole koskaan istunut suomalaiseen nöyristelevään muottiin, mutta Keken omaan profiiliin kyllä sopii, että hän on edelläkävijä tässäkin asiassa.
KUN KANSAINVÄLISET toimittajat haastattelivat Panaman papereista löydettyjä tunnettuja nimiä ja näiden lähipiiriä, vastaukset olivat usein kiusaantuneita tai pahoittelevia.
Britannian pääministeri David Cameron sanoi: ”Olisin voinut hoitaa tämän paremmin. Tästä on otettava opiksi.”
Ranskalaispoliitikko Marine Le Penin avustaja sanoi: ”Kaikki oli laillista.”
Kansainvälisen jalkapalloliiton puheenjohtaja sanoi olevansa ”tyrmistynyt”.
Mutta Keke Rosberg sanoi puhelimessa Ylen toimittajalle: ”Ensinnäkin mä en tunne sua, sä et tunne mua. Minkä takia mä tekisin haastattelua sun kanssa, kun mä en ole viiteen vuoteen antanut haastatteluja. Mieti nyt vähän.”
Ehtaa Kekeä – ”mieti nyt vähän, mitä kyselet”. Vain Keke voi vastata asialliseen veroparatiisia koskevaan tiedusteluun avokämmenellä. Tähänhän me olemme totutelleet jo kolmekymmentä vuotta.
VIELÄ 1970-LUVUN lopussa, kun Keijo Rosberg aloitteli uraansa F1-sarjassa, hän joutui itse soittelemaan toimituksiin ja tarjoamaan tuntemattoman lajinsa tuloksia lehtiin. Lukuisten keskeytysten vuoksi hän sai vielä pilkkanimen selittäjä-Keke.
Mutta ei mennyt kuin muutama vuosi, kun vaaraa, rahaa ja tupakansavuista glamouria tihkuva F1-sarja löi Suomessa läpi. Lehdistö alkoi aistia, että Kekestä voisi tulla Suomen oma Ingemar Stenmark tai Björn Borg. Siis globaalin lajin seksikäs stara. Jotain muuta kuin hiihtäjät ja yleisurheilijat.
Näin kävikin. Kun Rosberg voitti formula ykkösten MM-tittelin 1982, hänen mainoskypäräänsä kuvailtiin maailman kalleimmaksi mainospaikaksi. Luuseri-Kekestä oli tullut maailmanmies.
Lehtiotsikoissa keskeytykset vaihtuivat ihmettelyyn miljoonien markkojen rahapinoista, joita Keke ajamalla tienasi. Hän hankki oman lentokoneen, sitten suihkukoneen ja veti Ray-Baneissaan Marlboroa päälle. Monacossa. Veroja paossa jo tuolloin.
SITTEN tapahtui kaksi asiaa. Ensinnäkin Keke alkoi kelvata suomalaisille. Maailmanmestari osallistui eduskunnan puhemiehen Johannes Virolaisen viralliseen kahvihetkeen ja vastaanotti presidentti Urho Kekkosen terveiset.
Samaan aikaan luotiin perusta suomalaiselle Keke-kaunalle, joka on petovihaa muistuttava selkäydinreaktion muoto. Kekeä on syytetty milloin mistäkin. Tupakan mainonnasta, suomalaisten kaahailusta. Pröystäilystä.
Nyt hän antoi nimensä myös veroparatiiseille, vaikka onkin ollut suomalaisen veropakolaisuuden kasvot 1980-luvulta saakka.
Keken ympärille on aina syntynyt kohuja, eikä hän ole milloinkaan kaihtanut niitä. Ennen kuin hänet 1982 valittiin Vuoden urheilijaksi, väiteltiin siitä, onko moottoriurheilu oikeaa urheilua. ”Nyt ei sitten tarvi siitäkään kiistellä”, Keke virnisti.
Kun Posti halusi Keken kuvan postimerkkiin 1995, hän halusi siitä rahaa. Kunnianosoitus ei Kekeä kiinnostanut, eikä merkkiä koskaan tehty.
Keke on jättänyt Linnan juhlat väliin, jos siltä on tuntunut, ja sanonut olevansa ennemmin maailmankansalainen kuin suomalainen. Ja kaiken kukkuraksi tämä kiusankappale on syntynyt Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta 1948 – Ruotsissa.
Keken nokkavuus, itsevarmuus, älykkyys, menestys, ilmaisukyky ja ärsyttävyys ovat sitä luokkaa, että niille pärjää Suomessa vain eräs toinen viiksekäs veropakolainen.
Vai pärjäätkö, Björn Wahlroos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti