Seuratessani jääkiekkoon liittyvää uutisointia Suomessa kävi mielessä kokeneen ammattijärjestöjyrän sanonta: Ei mopolla mahottomia...
Muistaakseni kuulin em. sanonnan kajaanilaisen ammattiaineiden opettajan, AOO:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Pitkäsen sanomana ensimmäistä kertaa 1990-luvun puolenvälin jälkeen jossakin hallituskokouksessa - tilanteessa, jossa jonkin asiakokonaisuuden ideointi, valmistelu lähti ylikierroksille.
Alla olevassa artikkelissa mm. todetaan päävalmentajan sanomana: ”Tiedettiin jo kolme vuotta sitten ekassa palaverissa, että tämä joukkue voittaa maailmanmestaruuden. Paljon asioita on tehty kolmen vuoden aikana, nyt on hieno fiilis.” Fiilis on varmaan hieno, suorastaan mahtava mutta...
Vaikka Suomi on voittanut juniorijääkiekossa viime aikoina lähes kaiken, on syytä pistää jäitä hattuun ja vähentää hiukan kierroksia. Jääkiekko on herkkä laji ja yksittäisessä ottelussa, turnauksessakin voi käydä mitä, missä ja milloin aivan miten tahansa.
En halua olla ilonpilaaja, nautitaan nyt menestyksestä mutta lähdetään tuleviin koitoksiin nöyrällä mielelellä: Ei mopolla mahottomia sano...
Pienenä loppukevennyksenä on pakko todeta, että Suomeen Pikkuleijonien päävalmentajan Jussi Ahokkaan ottaisin mielelläni veikkaus- ja/tai lottoporukkaan. Niin on varmat näkemykset - ainakin jälkikäteispaljastuksina.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kultaleijonien päävalmentaja paljastaa: ”Tiedettiin jo kolme vuotta sitten, että tämä joukkue voittaa maailmanmestaruuden”
SUOMEN alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue jatkoi loistavasti alkanutta juniorikiekkoiluvuotta valtaamalla ikäluokan maailmanmestaruuden murskaavan esityksen jälkeen Yhdysvaltain Grand Forksissa.
Pikkuleijonat tyrmäsi finaalissa Ruotsin lukemin 6–1 (3–0, 1–1, 2–0) ja jatkoi alle 20-vuotiaiden vuodenvaihteessa aloittanutta kultaputkea.
PIKKULEIJONIEN päävalmentaja Jussi Ahokas myöntää yllättyneensä tavasta, jolla Ruotsi kaatui.
”En osannut odottaa noin selvää peliä. Ensimmäinen erä oli aika tyly, eikä Ruotsi enää noussut 0–3:sta”, puhelimitse tavoitettu Ahokas kerto HS:lle.
”Hallitsimme viisikkotasolla koko peliä, eikä meillä ollut hädän päivää. Kaiken kaikkiaan todella kypsä suoritus tuon ikäisiltä pojilta.”
Ahokas antoi kunnian mestaruudesta pelaajille, jotka nousivat yksi toisensa jälkeen ratkomaan otteluita. Puolivälierässä Venäjää vastaan Suomen tähti oli hattutempun viimeistellyt Eeli Tolvanen.
Välierän Yhdysvaltoja vastaan ratkaisi kaksi maalia tehnyt Aapeli Räsänen, ja finaalissa Jesse Puljujärvi iski hattutempun ja Janne Kuokkanen syötti kolme maalia. Lisäksi kiitosta saa läpi turnauksen varmasti pelannut puolustus sekä maalivahti Ukko-Pekka Luukkonen.
PELKILLÄ hyvillä pelaajilla ei kuitenkaan mestaruuteen asti yleensä ylletä, jos pelitapa ei ole kunnossa. Ahokas tiivistää menestyksen avaimet muutamaan asiaan.
”Viisikon rakenne oli kunnossa, eli puolustettiin ja hyökättiin yhdessä. Koko joukkue sitoutui pelitapaan, ja juuri viisikkopelaamisella kaatui välierässä USA.”
”Joukkue oli tosi tiivis ja yhtenäinen, sen eteen on tehty paljon töitä. Se on yksi isoin syy menestykseen”, Ahokas kiittelee.
”Tiedettiin jo kolme vuotta sitten ekassa palaverissa, että tämä joukkue voittaa maailmanmestaruuden. Paljon asioita on tehty kolmen vuoden aikana, nyt on hieno fiilis.”
TULOSTEN valossa Suomi on tämän hetken paras juniorijääkiekkomaa maailmassa. Ahokas iloitsee menestyksestä ja näkee myös tulevaisuuden valoisana.
”Suomi on niin pieni maa, että älytöntä massaa ei voi olla, mutta laatupelaajien määrä on selvästi nousussa verrattuna 5–6 vuoden takaiseen.”
”Tuotetaan laadukkaampia pelaajia, ja on hienoa, että massasta on noussut huippuyksilöitä. Myös pelitapa toimii kansainvälisessä jääkiekossa, kaksi mestaruutta aika kova esitys.”
Kiitosta saavat myös kiekkopäättäjät juniorimaajoukkueiden eteen tehdyistä päätöksistä.
”On tehty paljon toimenpiteitä, esimerkiksi saatu päätoimiset maajoukkuevalmentajat. Itse olen kiertänyt näiden poikien kanssa 15–16-vuotiaista lähtien, sillä tavalla syntyy henkilökohtaisia siteitä pelaajien ja valmennuksen välille.”
JUHLASUUNNITELMAT olivat alaikäisistä koostuvalle joukkueelle sopivat, eikä aikaa pitkille juhlallisuuksille olisikaan aikaa. Suomeen Pikkuleijonat palaavat nimittäin tiistai-iltapäivällä puoli kahden aikaan.
”Mennään joukkueen kanssa syömään hyvin, sitten pojat saavat valvoa mitä voi, ja huomenna on lähtö kotiin”, Ahokas kertoo.
”Ensi kesänä sitten kokoonnutaan vielä tällä porukalla yhteen.
AHOKKAAN pesti ikäluokan kanssa päättyi MM-turnaukseen.
”Olen sopimuksettomassa tilassa, mutta eiköhän joku hyvä projekti jostain tule. Aikuisten tai huippujuniorikiekon kanssa haluan jatkaa.”
Toimettomana kultaluotsin tuskin tarvitsee kauan olla.
MINAS PANAGIOTAKIS / IIHF
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti