Selkäsaaressa tänään...

Olemme - minä ja vaimoni - viimeksi olleet Selkäsaaressa lauantaina 16.08.2019.
Minä olen sen jälkeen käväissyt siellä yksin.

Tänään päivällä päätimme lähteä käväisemään saaressa. Jälleen kerran kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille ja se on siinä...

Kyllä - sinne mentiiin. 

Mökille saavuttuamme vaimoni pisti tulet tuvan hellaan ja kahviveden kiehumaan. Hän lähti käväisemään lähimaastossa sieniä katsomaan.

Kahviveden kiuhuttua täytin termoskannun ja lähdin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin. 
Lähitontit on "kepitetty", joten Luoteislaiturinpolku - sen pohjoispää - on nyt selkeästi hahmotettavissa - hyvä niin. Maisemanhoidollisia toimenpiteitä voi alkaa suunnitella.

Alueella oli hiljaista. Lintuja oli liikkeellä mutta äänettöminä. Pois lähtiessämme kaukaa kuului korppien raakkumista. Hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.

Kahvittelun jälkeen pötköttelimme hetken aikaa ja valmistauduimme kotiin lähtöön.

Fiilistelin soutamalla rannasta hiukan ulommaksi, sillä vedenpinta oli jonkin verran laskenut.

Oli lähes tyven ilma, käväisimme saaren länsirannalla kääntymässä. Oli mielenpäällä ajaa täysillä ja niin tenkin. Oli mukava tulla muutama satametriä liuùssa.

Mukava saaripistäytyminen. Kotiin tultuamme vaimoni totesi: "Tänä vuonna ei tarvitse marjoja poimia eikä sieniä noukkia." 
Sieniäkään ei löytynyt - ainakaan toistaiseksi - kuin nimeksi...