Olen tähänastisen elämäni aikana kirjoittanut satoja, kukaties tuhansia lausuntoja, ehdotuksia, kirjelmiä, jne. ...
Olen useasti yrittänyt "lähes rautalangasta taivutella" näkemykseni esille, varsinkin, jos olen kokenut jossakin asiassa epäoikeudenmukaisuutta, tulkinnanvaraisuutta siten, että tunnen sisimmässäni tulleeni kaltoinkohdelluksi.
Voin avoimesti todeta/kirjoittaa, että olen pääsääntöisesti onnistunut tavoitteessani.
Olen saanut kohteena olleen vaikuttajatahon ymmärtämään, että tilanteessa, jossa esiintyy voimakas tulkinnanmahdollisuus, asiaa voi ajatella ainakin kahdella tavalla. Olen usein kirjoittanut, että elämä ei ole pääsääntäisesti koskaan - on/off- prosessia. Asioita käsiteltäessä ja nimenomaan päätöksiä tehtäessä täytyy löytyä joustavuutta ja inhimillistä, asiakaslähtöistä suhtautumista.
Viime aikoina olen kuitenkin törmännyt tahtomattani tilanteeseen, jossa aika-ajoin tuntuu olevan kylmä/kova kivimuuri edessä.
Asia liittyy edesmennen veljeni Kalkkinokalla sijatsevan rivitaloasunnon remonttiin ja nimenomaan vastuukysymyksiin, jotka luonnollisesti vaikuttavat, kuka maksaa ja mitäkin.
Vastuukysymyksiin, joissa minulla on vakuutusyhtiön ja isännöitsijän kanssa selkeä näkemysero taannoisista tapahtumista. Toisin sanoen, mitkä ovat syy-seuraussuhteet.
Asuinhuoneiston remontti valmistunee ensi viikolla, joten kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun on kyllä kylliksi aikaa, mikäli tahtotila on oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti