Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa:
Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...
Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja siirryin tontin kulmalle.
Olen pitkin vuotta hehkuttanut tuota meidän pientä perunapeltoamme - käytännössä muutamaa penkkiä - siten, että sen eteen on tehty lähes kaikki mahdollinen. Käytännön totuus alkoi paljastua kuokkimisen yhteydessä.
Kyllä perunoita oli selvästi aikaisempiin vuosiin verrattuna lukumääräisesti enemmän, mutta koko olisi saanut olla suurempaa. Toisin sanoen kiloja tuli vähemmän kuin mm. viime vuonna.
Viime vuonna oli kolmea perunalajiketta, tänä vuonna vain yhtä - siikliä. Se vaihtuu ensi vuonna...
Selvästi penkkien päädyissä - aidanvieressä syreenipensaiden lähellä ja toisaalta ns. joulukuusimetsän (viisi jäljellä olevaa kuusta) lähellä perunoiden koko on pienempää. Lisäksi viimeistä penkinpätkää kuokkiessani totesin, että Tervaharjun Puukeisarilta aikanaan saamamme raparperipehkon vieressä perunat olivat eityisen pieniä - tuskin peukalopään kokoisia.
Mutta raparperit ovat olleet joka vuosi supervoimissaan.
Toisin sanoen em. kasvustot ovat imeneet voimaa perunoiden kasvulta. Se täytyy ottaa ensi keväänä huomioon. Toisaalta huomasin, että ensi vuonna perunansiemenet on pistettävä hiukan syvempään ja kesän mittaan mullattava kunnolla. Kasteluasiat hoituivat menneenä kesänä asiallisesti.
No jos meidän "perunankasvatukseen" lasketustut tuntimäärät ottaisi huomioon, tässä touhussa ei ole järjen häivää.
Tässä on kysymyksessä aivan muut arvot. Ainakin toistaiseksi ymmärtää, mitä ollaan tekemässä...
Perunasato oli päivällä pressun päällä kuivumassa, Nyt se on kannettu maakellariin. Se on sitten tällä erää siinä.
Alan iltapäivällä orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Opiskelijat tarvitsevat elävää päätä hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen. Muistaakseni en ole näin tiheällä aikataululla käynyt Hiuspysäkillä - edellinen kerta perjantaina 09.08.2019...
Kyllä - siellä kävin ja kaikki - opettaja Tiina Mattila, oppisopimusopiskelija Niina Pekkala ja minä - olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Tosin minä jouduin taas toteamaan, että lookkini on aivan liian siisti mutta menköön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti