Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen. Lähinnä oli ajatuksena se, josko Unto Kärki kaivinkoneensa kanssa olisi työn touhussa.
Selkäsaaren pohjoispoukamaan päästyäni totesin vedenpinnan olevan korkealla, oli mukava - kerrankin - ajaa rantaan saakka.
Mökkitontille kavuttuani pistin tulistelupaikalle heti tulet. Vanhaa, osittain lahonnutta puuta polttelin joutessani.
Eipä mennyt kuin hetki niin naapuritonteilta alkoi kuulua työn ääniä. Menin uteliaisuuttani katselemaan lähinnä, mitä kaivinkone saa aikaiseksi.
Jälkeä oli syntynyt: Oli ollut kantojen poistoa, menossa oli maakellarin tuunausta ja sitten rantapoukaman/aallonmurtajan kohentamista.
"Kahvitauon" aikana pääsin jututtamaan itse mestaria. Kävimme läpi meidän tonttimme kivisiirrot, joista olin kirjoittanut toivetekstin karttoineen. Kyllä - homma hoituu.
Mökkiterassille palattuani Metsä Groupin tehtailta tuli - ensimmäistä kertaa - reippaat sellutehtaan hajut. Olisko huoltoseisokin jälkeistä hajukaasujen polttohäiriöitä. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen päässäni vilisi hajujen kemiallisia yhdisteitä. Arvelen, että tärkeimmät olivat vielä muistissa...
Päätin pistää lipan alla olevan kiikkustuolin sisälle. Kuinka ollakaan, tuolin reunalla istui pikkuriikkinen käpylinnun poikanen. Yritin jututtaa sitä, että menehän siitä, jotta saan tuolin vietyä sisälle. Se ei ollut moksiskaan.
Menin tulistelupaikalle ajatuksella, että eiköhän tuo ymmärrä lähteä mutta ei, siinä se istui hievahtamatta pää kallellaan.
Lähdin sauvakävelylle metsään. Sieltä palattuani käpylinnun poikanen oli poistunut paikalta. Mikä lie tuonkin tarkoitus?
Tein lähtöä ottamalla varastosta maalipurkit mukaan ja nostin varmuuden vuoksi juomavesiastiat ulos.
Kukaties käymme vielä saaressa kerran tai kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti