Sain tänään aamuherätyksen ovikellon soidessa. Sen seurauksena perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarit päälle ja lähdin Kalkkinokalle.
Viides ja viimeinen kuorma edesmenneen veljeni rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksesta/levytyksestä lähti Ekoasemalle Vilmilään.
Muistaakseni olen käyttänyt lievää ilmaisua perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaatat.
Kuntokartotuksen perusteella oli muutama kopolaatta ja siitä se savotta alkoi.
Sittemmin asbestikartoitus ja kosteusmittaukset tehty - kaikki kunnossa. Seuraavana levyt seinään ja ...
Kuorma on viety, peräkärry on kotosalla ja nyt on pakko lähteä merelle - kertakaikkiaan...
Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Pistin veneessä kaksi onkea kuntoon eli uuden siiman. Vähän heppoinen siima - vain 10 kg kestoa - mutta kyllä se ahvenet kestää.
Ajelin vastatuuleen Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Tutut kuviot - kaksi jigionkea ja särkipilkki veteen ja annoin veneen tuulen vietäväksi.
Nyt oli hiljaista. Jonkin ajan kuluttua pistin ankkurin veteen. Tuli pikkuahventa, joista yhden viipaloin suurten ahventen toivossa. Ne eivät olleet liikkeellä.
Särkipilkki toimi taas parhaiten ostomadoilla. Viisi savustuskokoista ahventa tuli, mutta päästin nekin ämpäristä takaisin mereen.
Kuusi lokkia oli lähietäisyydellä. Yhden pienen ahvenen onnistuin niille syöttämään.
Pois lähtiessäni päätin fiilistellä merellä. Ajelin rauhallisesti Selkäsaaren länsirantaa pitkin jonkin matkaa vastatuuleen.
Takaisin ajelin melkein tyhjäkäynnillä myötätuuleen. Kojukallion kohdalla tuli mieleen ajatus, että seuraavalla kerralla käväisen saaren eteläpäädyssä ongella pitkästä aikaa. Siinä ne isot ahvenet varmaan odottavat syötävää ostomatojen muodossa...
Kotiin tultuani totesin vaimolleni, että Kalkkinokan rivitaloasunto ei käynyt ongella istuessani kertaakaan mielessä - hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti