Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin "pihan perällä" siis tonttimme kulmauksessa hoitamassa tärkeitä kompostointiin liittyviä tehtäviä. Tulipa samalla todettua, että ns. matopeltomme voi erinomaisen hyvin.
Todettakoon, että tänä kesänä en ole ottanut matopellosta ensimmäistäkään onkimatoa, vaan olen ollut harvoilla kalareissuillani ostomatojen varassa. Ne ovat toimineet erinomaisesti. Tosin tänä kesänä ahvensaaliit - koon puolesta - ovat olleet aika vaatimattomat...
Tätä kirjoittaessani olen pohdiskellut asunto-osakkeeseen liittyviä vastuukysymyksiä.
Mitkä ovat asukkaan/osakkeenomistajan, taloyhtiön, isännöitsijän, osakkeen myyntitilanteessa kiinteistövälittäjän, mahdollisen remontin yhteydessä vakuutusyhtiön, remonttimiehen/urakoijan, jne. vastuu.
Luonnollisestikaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen rakennuttajaa/rakentajaa ja rakennusvalvontaa eivät vastuut enää kosketa.
Asianosaisena joutuu pakostakin miettimään, miten parhaalla mahdollisella tavalla asioita viedään eteenpäin. Kysymyksessä saattaa olla viikkojen/kuukausien/vuosien projekti. Projekti, joka välillä tuntuu - itsestä johtumattomista syistä - kaatuvan päälle ja silloin on pakko lähteä istuskelmaan lähivesille ongelle...
Kukaties tänäkin päivänä, viimeistään huomenna.
Niinhän siinä kävi, että ajelin Hahtisaareen ja siltä suoraan Kojukallion kupeeseen, rannan ja ohi kulkevan väylän väliin. Sopivasti matalassa vedessä oli ahvenruohoa ja meriheinää. Ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea veteen.
Ostomatoja koukkuihin pujotellessani ihmettelin niiden kuntoa. Olivat poikkeuksellisen vetelän oloisia ja katkeilivat. Tähän saakka ne ovat olleet tosi terhakkaita, pirteitä. Asiaa tarkemmin tutkittuani totesin, että lähes kaikki madot olivat kuolleet ja rouhe oudon kosteaa.
Uusi purkki, toista kertaa käytössä ja säilytys on ollut - kuten aina - maakellarissa. Kaadoin kaikki madot mereen.
On pakko ottaa yhteyttä tuottajaan > FIBE AB ja/tai Prismaan sekä kysellä mahdollista syytä moiseen.
Tuskin olin saanut onget veteen, kun syönti alkoi ja nostelin veneeseen ihan sopivan kokoisia ahvenia. Sitten syönti loppui sitten kuin seinään, siksipä ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin taas veneen lipua tuulen viemänä takaisin Kojukallion suuntaan.
Oli taas uppopuita näkyvissä. Väylien ulkopuolella on syytä ajella tosi varovaisesti...
Sain muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi ja ajelin takaisin Kojukallion kupeeseen. Aika vaisua oli syönti jatkossa. Tietysti se suurin taas pääsi karkuun.
Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet haudattu matopeltoon ja ahvenet ovat pakastimessa.
Saatta olla, että en enää montakaan kertaa lähde tämän syksyn aikana ongelle. Jos lähden niin matopellosta on lapioitava kaloille tuoretta syötävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti