Hmmmmm - vai niin - ei tarvitse olla ilmastovähättelijä ja/tai pilkkaaja, jos aidosti on huolissaan nuoren tytön, Greta Thunbergin olemuksesta/jaksamisesta. Kyllä kehonkieli on armoton. Siitä on luettavissa paljon. Toivottavasti Greta Thunberg jaksaa julistaa tärkeää sanomaa jatkossakin. Kieltämättä puhe oli historiallinen/supermediajulkinen ja varmaan se on myöhemmin tulkittavissa eräänlaista käännekohtaa edustavaksi mutta...
En itse rohkene sentään rinnastaa Greta Thunbergiä seuraaviin nimiin: Mahatma Gandhi, Nelson Mandela tai Martin Luther King.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Pekka Juntin kolumni: Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunberg jaksaa
Ilmastovähättelijä puuttuu Greta Thunbergin vointiin ja ulosantiin, kun muuta ei ole jäljellä, kirjoittaa Pekka Juntti.
Pekka JunttiNina Susi
Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunbergin mielenterveys kestää saati miten hän lapsena jaksaa valtavaa julkisuutta.
Hyvä netin ilmastovähättelijä, ei se kiinnosta sinuakaan. Ei vaikka Thunbergin vointi näyttää olevan sinulle koko ilmastokeskustelun suurin huolenaihe. Sanot, että Thunberg on Soroksen sylivauva, vanhempiensa aivopesemä, että hänen kustannuksellaan tehdään vain rahaa. Ruotsalaisviranomaisten pitäisi ottaa mokoma vammaistyttönen huostaan, vaadit, koska sinulla on niin kova huoli.
Empaattista, mutten usko sanaakaan.
Olen 39-vuotias ohimoilta kelottuva äijä. Koko elämäni ajan on tiedetty, että ilmasto lämpenee. Kansainvälinen tutkija-armeija, YK, lukemattomat kansalaisjärjestöt ja Sauli Niinistö ovat vakuuttuneet, että ihminen ilmaston paskoo. Syynä on fossiilitalous, ne taianomaiset maasta löytyneet polttoaineet, joita ilman minäkin kyntäisin parhaillaan hevosella ohrapeltoa kotikyläni savimailla, joita ilman meitä olisi vähemmän täällä, joita ilman ihmiselukan lopullinen harppaus olisi jäänyt toteutumatta.
Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin.
Tiede ei ole yksimielinen. Sen muistat meille somessa kertoa. Minä sanon, että on terveen tieteen merkki, että totuuksia haastetaan. Minulla ei ole kykyä arvioida, kuka lopulta on oikeassa. Ei sinullakaan ole, vaikka Greta-uutisten kommenttiketjuissa olet varma asiasta ja linkkaat jonkun CLIMATE REAL TRUTH -sivuston dokumentin, josta olet saanut vahvistusta uskoosi.
Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin. Lisäksi uskon omia silmiäni. Haen näkemästäni vahvistusta niin kuin sinäkin.
Kun pakkasmittari näyttää kerran talvessa –30 Anders Celsiuksen asteikolla, sinä linkkaat siitä kuvan someen ja huudat hirtehisesti, että tulisi jo se vietävän ilmastonmuutos. Minä ihmettelen, kuinka Suomessa jolkottaa ihan outoja elukoita, liitelee kerrassaan kummia lintuja ja perhosia. Samalla tuiki tavalliset kotoperäiset lajit katoavat. Metsäjänis pakenee pohjoiseen rusakon tieltä. Riekot kuolevat suo kerrallaan, ja kohta niitä on enää Ylä-Lapissa. Olen törmännyt metsäkauriin jälkiin tunturissa, vaikka luulin, että se on poron maata.
Luonto on aina muuttunut, sanot ja minä myönnän sen. Eihän jääkauden jälkeinen luontomme ole vanha, mutta ei sen pitäisi tällä lailla harppoa.
Se on luonnollista ilmastonmuutosta, sanot, kun jälleen yksi Uudenmaan kokoinen jäävuori ryskää ikijäästä irti. En pysty kommentoimaan juuta enkä jaata tähänkään, mutta kysyn: eikö ilmastonmuutosta silti kannattaisi koettaa hidastaa? Eikö hiilidioksidia kannattaisi poistaa ilmasta, eikö kuudetta sukupuuttoaaltoa pitäisi yrittää jarruttaa? Herrattu sentään, kai jotakin kannattaa tehdä, jos miljoonakaupunkeja uhkaa vedenpaisumus.
Tähän joku kaikkein kirkkaimmin näkevä sanoo, ettei ole mitään ilmastonmuutosta. Sen edessä olen sanaton.
Elämme aikaa, jossa ruotsalainen autistinen tyttölapsi Greta Thunberg sanoo kaiken vuosikymmeniä tiedetyn ääneen, irvistellen ja rumasti, meitä aikuisia syyttäen. Hänen viestinsä maailman johtajille on populistinen, mutta julmetun kirkas. How dare you? Kuinka te kehtaatte? Kaikki maailman poliittiset johtajat kuuntelevat. Sadat miljoonat kansalaiset kuulevat.
Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen.
Mutta sinä olet ilmastovähättelijä ja puutut Thunbergin ulosantiin. Sanot, että hänen puheensa YK:n ilmastohuippukokouksessa oli teatraalinen, feikki, yliampuva, huonosti näytelty.
Saattaa olla.
Sinä ilmastotieteen ja esiintymistaidon monialaisena osaajana osaat kuvailla kommenttiketjuissa esityksen varmasti minua paremmin.
Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen. Se oli kaliiberia Mahatma Gandhi, Nelson Mandela tai Martin Luther King. Se oli aikakauden kuva, ajan henki, mahdollinen käännekohta.
Siksi en jaksa kantaa huolta Greta Thunbergin mielenterveydestä. Ei yhden ruotsalaisnuoren jaksaminen ole tässä se tärkein asia, jos kaikkien nuorten tulevaisuus keikkuu vaakalaudalla. Jos Thunberg saa tuhonkelkkaa nitkahtamaan edes piirun paremmalle uralle, hänen elämällään on ollut merkitystä.
Jos pilkan ja vähättelyn määrästä pitäisi jotakin päätellä, liikahdus on tapahtumassa. Sillä kun vasta-argumentit kuivuvat, keskitytään sanojaan.
Argumentum ad hominem, minä sanon ja sinä katsot Googlesta.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti