keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Suvaitsevainen liberaali joutuu ryhtiliikkeeseen...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Kolumni

Suvaitsevainen liberaali joutuu ryhtiliikkeeseen

Itseään anteeksi pyytelevän suvaitsevaisuuden aika on ohi Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Donald Trump sähköisti kannattajiensa lisäksi myös vastustajansa.





LÄNSI­MAIDEN hemmo­tellut suvaitse­vaiset liberaalit harhailivat kohti itsetuhoa ja etsivät matkan varrella vielä jotakin uutta suvaittavaa. Siltä se ainakin vaikutti vastustajien kuvauksien mukaan.

Mutta sitten tuli Donald Trump. Enää ei tarvitse harhailla. Nouseva populistinen nationalismi sähköistää myös vastustajansa.

Populisteille menestys pitää sisällään tappion siemenen, kuten politiikassa yleensäkin.

Voi vaikuttaa ennenaikaiselta en­nustaa tappiota oikeistonationalistisen suvaitsemattomuuden ja vasemmistopopulistisen pelkotalouden yh­distelmälle. Se on vallannut lyhyessä ajassa paljon alaa.

Trump on ollut Yhdysvaltojen presidentti puolitoista kuukautta. Geert Wildersin lietsoma muslimi­viha riehuu Hollannin vaalikampanjassa. Marine Le Pen pyrkii Ranskan presidentiksi. Pikkunatsit nostavat päätään Saksassa. Listaa voisi jatkaa, mutta tila ei riitä.

Käänteen merkkejä kuitenkin on.

OVIEN sulkijat ja muurien rakentajat kirjaavat varmasti vielä voittojakin. Niistä riippumatta Trumpin va­linta presidentiksi muutti maiseman.

Trumpin ensimmäiset hankkeet maahanmuuton estämiseksi hätkähdyttivät. Ne eivät olleet vakavin käänne mutta paljastivat hurskastelua. Myös Eurooppa rakentaa aitoja ja rajoittaa turvapaikkaoikeutta.

Suurempien kysymysten äärellä ollaan, jos Yhdysvallat lähtee romuttamaan kansainvälisten oikeuksien ja kaupan järjestelmiä, joita se oli itse luomassa. Siinä käännetään kelloa taaksepäin kohti aikakausia, jotka tunnettiin suurista valtioiden välisistä sodista – joukossa kaksi maailmansotaa.

Muiden maiden populistinatio­nalistit katsovat Trumpia ihaillen, mutta oikeastaan heidän pitäisi olla huolissaan. Yllä mainitun lisäksi siihen on vähintään kaksi syytä.

ENSIMMÄINEN syy on, että Trumpin valtarakennelma Yhdysvalloissa on hatara. Sen pitäisi olla hengenheimolaisille enemmän varoittava esimerkki kuin inspiraation lähde. Populismi on yksinkertaista, hallitseminen ei ole.

Useimpien ennusteiden mukaan Trump pysyy presidenttinä neli­vuotisen virkakautensa, mutta ­hänen hallituksensa toimintakykyä uhkaa lamaannuttava kriisien sarja.

Trumpia arvioidaan päivittäin sen mukaan, sattuuko hän riehumaan puheissaan ja tviiteissään vai ­puhuuko hän hieman rauhoitta­vammin. Katseet kannattaa kuitenkin kääntää hänen hallituksensa perusrakenteisiin. Ne natisevat.

Ensin lähti kansallisen turvalli­suuden neuvonantaja Michael Flynn. Seuraavaksi oikeusministeri Jeff Sessions jäi syrjään selvityksistä, joita kongressi ja tiedustelupalvelut tekevät Venäjän roolista Yhdysvaltojen vaalikampanjassa. On ihme, jos tämä päättyy tähän.

TOINEN hyvä syy huoleen populistinationalisteille on, ettei suvaitsevaismielinen Eurooppa ole oikeasti heikko, kansalaisvapauksiaan vaalivasta Yhdysvaltojen väestöstä puhumattakaan.

Aluksi tarvitaan pieni ryhtiliike.

Demokratian, kansainvälisen oikeudenmukaisuuden ja vastaavien arvojen puolustajat ovat ottaneet tavakseen antautua ennaltaehkäisevästi ja pyytää lopuksi vielä anteeksi jäämistään bussin alle.

Yhdistynyt Eurooppa ei hyödy mitenkään, jos se kainostelee arvojaan ja korostaa heikkouksiaan vahvuuksiensa sijaan.

Kaikille Euroopan malli ei kelpaa, eikä sille voi mitään, mutta ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä.

MUUTOS on jo käynnistynyt.

Jo brittien kansanäänestys ­EU-erosta viime kesäkuussa ha­vahdutti. Kyselyissä viime vuoden lopussa unionin kannatus suurissa jäsenmaissa – Britannia mukaan ­lukien – oli korkealla.

Puheenvuoroja Euroopan puolesta alkoi kuulua aiempaa enemmän. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) liittyi joukkoon hyvin varovaisella tekstilläperjantaina (HS Vieraskynä 3.3.).

Yhteiset puolustushankkeet nytkähtivät liikkeelle jo ennen kuin Trump alkoi vaatia niitä. ­Euroopan puolustus ei mullistu, eikä yhteisiä arvoja ajeta aseilla, mut­ta tarvitaan uskottavaa näyttöä valmiudesta puolustaa niitä yhdessä.

Puolustamista on monenlaista. Suomi on muiden maiden ja kansalaisjärjestöjen mukana kampanjassa, jossa pyritään korvaamaan Yhdysvaltojen lakkauttama rahoitus sek­suaali- ja lisääntymisterveyttä tukeville hankkeille Afrikassa.

Suvaitsevainen liberaali on herännyt ja toivottavasti pysyy hereillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti