VIIME joulukuun alussa vahvistetussa Venäjän uudessa ulkopoliittisessa toimintaohjeessa Suomi ja Ruotsi niputettiin yhteen.
Kummankin maan kohdalla Venäjän ulkopolitiikan ensisijainen tavoite on sama: vastustaa niiden tiukempaa sitoutumista läntisiin järjestelmiin ja läheistä puolustusyhteistyötä Yhdysvaltain kanssa sekä estää niiden liittyminen Natoon.
Menetelmät, joilla tavoitteeseen pyritään, poikkeavat kuitenkin tosistaan. Ero käy ilmi artikkelista, jonka Hudiksvalls Tidningin toimittaja Patrik Oksanen julkaisi äskettäin Ruotsin Keskustapuolueen lehtien yhteisellä nettialustalla. Oksanen on seurannut pitkään sekä Venäjän median kirjoittelua että maan ulkomaantiedustelun toimintaa Ruotsissa.
Oksasen perusteellisen reportaasin mielenkiintoisin sivuhenkilö on venäläinen vaikuttaja nimeltä Vladimir Kozin. Tämä oman aikamme Boris Jartsev tuli Suomessa tunnetuksi, kun hän takavuosina toi Kremlistä ohjeen, jonka mukaan Suomen ei ole tule hakea Naton jäsenyyttä ainakaan sinä aikana, kun Venäjän johdossa on Vladimir Putin. Ohjetta on sittemmin noudatettu.
Ruotsissa ei Kremlin neuvoja ole koskaan kuunneltu samalla herkällä korvalla kuin Suomessa, mikä ilmeisesti onkin syynä siihen, että käytössä ovat olleet järeämmät keinot.
Oksasen artikkelista voi päätellä, että Ruotsia on koulittu suomettumisen eli ”reflektiivisen kontrollin” tielle harjoittelemalla ydinaseiskua Tukholmaan, pelottelemalla sen poliitikkoja uudella suursodalla – ja lähettämällä Kozin alkuvuodesta 2015 Tukholmaan ohjastamaan kampanjaa, jonka Ruotsin rauhanliike järjesti Naton isäntämaasopimusta vastaan.
Helmikuussa ruotsalaiset rauhanaktivistit kutsuivat hänet taas Tukholmaan – tällä kertaa julkistamaan Venäjän vaatimukset ”Naton sotilaallisten toimien rajoittamiseksi” Pohjois-Euroopassa.
Ne käyvät ilmi 6. helmikuuta netissä etukäteen julkaistusta puheen tekstistä. Sen mukaan Yhdysvaltain taktiset ydinaseet on poistettava Euroopasta, Naton vahvistukset vedettävä pois Baltiasta, ohjuskilven rakentaminen jäädytettävä, Baltian ilmatilan valvonta lopetettava ja Pohjola julistettava alueen ulkopuolisten valtioiden asevoimista vapaaksi rauhan ja turvallisuuden vyöhykkeeksi.
Esitys jäi kuitenkin pitämättä, sillä Kozin ei saapunut Tukholmaan. Järjestäjien selityksen mukaan hän jäi Moskovaan ”turvallisuuspoliittisista syistä”.
Kozin on Kremliä lähellä olevan Strategisten tutkimusten instituutin eli RISI:n asiantuntijaneuvoston puheenjohtaja.
Kirjoituksessaan Oksanen liittää RISI:n hankkeeseen, jonka yhtenä tavoitteena oli murhata lokakuussa Naton jäsenyyttä hakeneen Montenegron länsimielinen demaripääministeri Milo Đjukanović. Hanke kuitenkin paljastui ennen aikojaan.
Kuukautta myöhemmin instituuttia pitkään johtanut ja vakoilutehtävissä uransa luonut kenraaliluutnantti Leonid Rešetnikov sai yllättäen potkut. Hänen tilalleen nimitettiin Venäjän ulkomaantiedustelun entinen johtaja Mihail Fradkov. RISI:n edustaja Suomessa on Johan Bäckman.
Venäjän ja Ruotsin suhteissa näyttää ankarin jääkausi nyt hellittäneen, kun Ruotsin ulkoministeri kävi helmikuun lopulla Moskovassa tapaamassa venäläistä virkaveljeään.
Suomen ja Venäjän suhteissa ei jääkaudesta ole puhettakaan. Uutistoimisto Rosbaltin mukaan Suomeen matkusti tammi-helmikuussa yli miljoona Venäjän kansalaista, lisäystä viime vuodesta 23%. Tosin suomalaisia matkusti samana aikana Venäjälle vain 333 000 eli 18 % vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Maaliskuun alussa Suomessa kävi Venäjän ympäristöministeri Sergei Donskoi, jonka vierailu jäi suomalaiselta medialta lähes huomaamatta. Ei olisi pitänyt jäädä, sillä vierailua oli valmisteltu pitkään ja se saattoi tuottaa merkittäviä tuloksia.
Uutistoimisto TASS:in 3. maaliskuuta julkaiseman uutisen mukaan on mahdollista, että hanke Pietarin kaakkoispuolella sijaitsevan Krasnyi Borin ongelmajätteiden kaatopaikan puhdistamiseksi on vihdoin menossa eteenpäin. Kyseessähän on Suomenlahden pohjukan suurin yksittäinen ympäristöuhka, jonka presidentti Sauli Niinistö nosti esityslistalle viime kesänä Kultarannassa.
Uutisen mukaan hankkeen käsittelyä jatketaan Arkangelin arktisen foorumin yhteydessä maaliskuun lopulla. Silloin saadaan mahdollisesti aikaan päätöksiä kaatopaikan kohtalosta. Toiveikkuus johtuu siitä, että Arkangelissa Suomen ja Venäjän presidentit tapaavat toisensa ensi kertaa tänä vuonna.
- KolumnitSeuraa
- Jarmo Mäkelän kolumnitSeuraa
- Suomen ja Venäjän suhteetSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti