Tällaista tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että tuskin olin saanut perinteisten aamutoimien jälkeen tietokoneeni auki, kun hoksasin, että minulla oli ensimmäisenä erittäin vaikutusvaltainen syntymäpäiväonnittelija > Mr Google!
Ja vielä se että:
Google aikoo investoida Haminan datakeskukseen Suomessa aiemmin kerrottua enemmän. Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi asiasta aamupäivällä tiedotustilaisuudessa yhdessä Googlen toimitusjohtajan Sundar Pichainin kanssa.

Voi tätä onnen päivää, tätä on vanhana - sitten joskus - mukava muistella...

Toisaalta totean, että on tämä yhtä perkelettä! Niin mikä? Se että minua on yritetty viime päivinä psyykata aktiivisesti sähköpostiviestinnässä käsitteen - rakenteet - tiimoilta.

Tämä tietysti liittyy noihin rivitalohuoneiston kirottuihin kopolaattoihin.

Luonnollisesti olen joutunut pohtimaan osakkeenomistajan roolia villissä vastuuviidakossa: Rakentaja, rakennusvalvonta, kuntotarkastus, lainsäädäntö, kiinteistövälitys, remontointi, vakuutusyhtiö, taloyhtiö, isännöinti, jne. ...

Em. asiaan liittyvänä olen toistaiseksi kirjoittanut tyylilleni uskollisena kiltisti. Asiat "roikkuvat" ilmassa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä kun nuo meidän hallussamme olevat autot tulivat taas esiin tänään kirjoituksessani niin vanha jutusteluhetki katunaapurin kanssa iski takaraivooni.

Pyöräilevä naapurini kysyi:"Eikö tuo kolmen auton pitäminen tule kalliiksi?"
"Ei välttämättä, kun niistä ei ole kuin yksi tai korkeintaan kaksi liikennekäytössä." sanoin hänelle ja lisäsin muistaakseni:"Uuden auton hankkiminen se vasta hintoinin tulee."

Edelliseen liittyen olen tänään käynyt läpi maksamieni vakuutusten ja liikennemaksujen määrän. Kyllähän nuo autoihin liittyvät summat ovat toki ihan kohtuullisen suuria, ei niitä ole syytä vähätellä.

Miksi kävin ne juuri nyt läpi? Siksi, että erittäin suurella todennäköisyydellä vaihdamme pikapuolin vakuutusyhtiötä.
Miksi?
Kerron/kirjoitan siitä sitten tarkemmin aikanaan. Jos maksaa tuhansia euroja vakuutusmaksuja vuositasolla eikä saa - välillisesti vahingon sattuessa - muuta kuin lämmintä kättä - jos kohta sitäkään - on syytä kilpailuttaa vakuutukset...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin asioille Kemin Karjalahdelle jututtamaan Prima Raudan Risto Kamppista. 

Sinne ajellessani vilahti oikealla kyltti: K1-katsastus, se on nykyisin uusissa tiloissa. Tuli spontaaniajatus, että käväisen kysymässä, josko voisivat ottaa Land Roverin heti tarkastettavaksi. Se on katsastettava ennen 15.10.2019.
Ajoin em. katsastusaseman parkkipaikalle ja kävelin halliin sisään. Kuinka ollakaan, sain auton käsittelyyn jotakuinkin välittömästi.

Kyllä - auto on katsastettu. Asia kunnossa. Juttelin katsastusmiehen kanssa vähänajetuista, vanhoista autoista, jotka eivät tunnu kelpaavan kenellekään. Varsinkin autoliikkeille yli kymmenen vuotta vanhat autot ovat "myrkkyä"...
Muun muassa meidän Land Roverimme olisi erinomainen käyttöauto henkilölle, joka metsästää, kalastaa, retkeilee, jne. .

No kävin myös Ristoa jututtamassa, venemoottori- ja kaiku/plotteriasiamme etenee asiallisesti, odottelemme veneilykauden päättymistä.

Kotiin keskustasta ajellessani jouduin pysähtymään Teboilin tuntumassa tavarajunan viedessä puutavaralastia Veitsiluotoon. Mikäli oikein laskin vaunuja oli 31 kpl, joissa jokaisessa oli kolme nippua kuitupuita, pääosin koivua. Upean näköistä menoa. 

Ajelin hyvillä mielin kotiin Haukkarin Kainuunkadulle, jossa Tommi oli kasaamassa laina-autonperään Honda-tarvikkeita viedäkseen ne Karihaaraan. Ajatuksena kasata Honda kilpakoneeksi... 

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa:

Kävi takaraivossa ajatus, että lähden käväisemään merellä...

Niin - illansuussa tuntui tuo ilma sen verran viileältä ja tuuliselta, että ei hotsettanut kuitenkaan lähteä. Lähinnä olisin mennyt katsomaan, onko Unto Kärjen kaivikone näkyvissä Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Pyydän Untoa siirtämään muutaman kiven ja kukaties "tallaamaan" hiukan kulku-uraa.
_________________________

Sain eilen kuulla, että Unto Kärjen kaivinkone on Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Lähetin Untolle infoa Facebook-foorumin ja sähköpostinkin välityksellä. En saanut aamuun mennessä vastausta.

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Selkäsaaressa.

Kyllä - ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi, oli lähes tyven mutta aika kylmänlainen. Viime yönä on ollut lämpötila miinuksella. Pakkanen on käynyt...

Ajoin kesäautollamme Hahtisaareen. Ei ollut Unton autoa paikalla ja vene oli laiturissa. Ajelin Hahtisaaresta aina Selkäsaaren länsirannalle todeten, että kaivinkone oli parkissa pohjoispäästä lukien kolmannen mökin kohdalla.
Ajelin omaan poukamaan ja kipusin mäen ylös mökille. Pistin tulistelupaikalle tulet. Päätin poltella roskapuuta ja risuja silläkin uhalla, että olen osasyyllinen napajäätiköiden sulamiseen.

Jähti lipui ohi upeasti kaukaisessa näkökentässä.

Elätin toivetta, että Unto saapuisi saareen. Varuilta kirjoitin hänelle A4-arkille "kiviensiirtotoiveitamme", tekstiäni täydensin maastokartalla. Vein infon muovitaskussa kaivinkoneen telan päälle. Pistin ison kivenmurikan infoni painoksi. Unto ei voi olla näkemättä infoani/toiveitamme.

Kävin sauvakävellä viereisellä, kepitetyllä tontilla. Auringonvalo siivilöityi upeiden kuusien välistä. Kyllä on mukava ihailla noita "kahen kuution puita".

Mukava saarikäynti.

Perinteinen tonttihyötyliikunta tehty...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja "syöksyin" pihalle. Ruohonleikkuriin tankki täyteen, kuulosuojaimet korville, ryypyt koneeseen ja ei kun menoksi...
Ensimmäisenä kävelin koneen perässä tienvarren ojanpenkat. Tuttu tilanne/näky - koiranpaskaa oli taas kertynyt matalaan ruohikkoon mukavasti. Varmaan nuo ohi kulkevat, kymmenet koirantaluttajat ajattelevat meidän parastamme - ei tarvitse lannoittaa ostolannoitteilla ojanpenkkoja. 
Ainoa tympeä asia on siinä, että ohi kulkevat lapset uein kömyävät ojanreunoja pitkin...

Niin - toistaiseksi vuodesta 1981 lähtien - olen nähnyt kahden koirantaluttajan keräävän lemmikkinsä jätökset pussiin.

Naapuri lähti autollaan liikkeelle, aukaisi ikkunan ja kysyi:"Onko Pakkanen käynyt?" Sekunnin murto-osan mietin, kuka ihmeen Pakkanen ja kysyinkin:"Niin kuka Pakkanen?" Sitten hoksasin:"Niin onko ollut pakkasta? Ei mielestäni ole... ." 
Naapurilla on vakituinen asunto oikeastaan Tervolan Louella. Siellä oli jo Pakkanen käynyt. Perunat ovat vielä maassa. Kerroin, että nostimme perunat jo viikko sitten tontinkulmalta kellariin.

Tätä kirjoittaessani tonttihyötyliikunta on tehty. Viimeinen ruohonleikkaus tälle kesälle/syksylle.

Kävi takaraivossa ajatus, että lähden käväisemään merellä...

Niin - illansuussa tuntui tuo ilma sen verran viileältä ja tuuliselta, että ei hotsettanut kuitenkaan lähteä. Lähinnä olisin mennyt katsomaan, onko Unto Kärjen kaivikone näkyvissä Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Pyydän Untoa siirtämään muutaman kiven ja kukaties "tallaamaan" hiukan kulku-uraa.

Mitä tänään tähän asti...

Pidin eilen sunnuntaina vapaapäivän kirjoittamisesta. Tosin pistin sähköposteja - useitakin - liikkeelle liittyen nimenomaan Kalkkinokan rivitaloasunnon remonttiin. Toivottavasti se on viimeistään kolmen viikon kuluttua ohi...

Eilen virittelin massiiviseen päärakennuksen takkaamme taas tulet. Entistä pienemmällä puumäärällä ja uudella puiden sijoittelulla. Takkaa on tuunattu - niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut - mutta ei sen kanssa tunnu pääsevän sinuiksi. 
Toki edelleenkään lämmitysolosuhteet - sisäilman/ulkoilman lämpötilat - eivät ole optimaaliset. Täytyy seuraavalla kerralla taas hiukan "viilata" toimintatapoja. Välillä käy mielessä, onko noissa ostopuissa jotain ylimääräistä häikkää.

Eilen joutessani laskeskelin pöytäkalentereistani onki- ja saarikäyntejä. Ongella/katiskoilla olen käynyt vuosien 2018- ja 2019-aikana jotakuinkin yhtä monta kertaa touko-syyskuun aikana eli 16 kertaa.
Selkäsaaressa sen sijaan olemme vastaavana ajankohtana vuonna 2019 käyneet 17 kertaa ja vuonna 2018 27 kertaa. 
Kerta tai kaksi vielä tälle syksylle tulee lisää. Yksin olen saaressa käväissyt pari-kolme kertaa...

Arvelen, että ensi vuonna käyntikerrat entisestään supistuvat, mikäli ei jotain uutta aktiviteettia ilmaannu.

Niin - tänään on sitten se päivä, jolloin viimeinkin savustamme ahvenia kotitontilla. 

Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Otimme eilen jo pakastimesta tolkun määrän ahvenia "sulamaan".
Kävin hetki sitten virittelemässä savustintamme > puhdistamassa ja pistämässä kevyet tulet alle. 
Savustintamme, jonka tyyppinen pitäisi hankkia/teetättää Selkäsaareenkin Ammattiopisto Lappian metalliosastolla. Heillä on varmaan savustimesta piirustukset tallella. Todettakoon, että ruostumattomasta teräksestä tehty savustuslaatikko - kahdella ritilätasolla - on erinomainen > tukeva, riittävän suuri ja helppohoitoinen...

Kyllä - savustettu on ja osa savustetuista ahvenista syötykin. Ovat ne hyviä. Itse fiilistelen/nautiskelen syömällä savustetut ahvenet käsin, ei tarvitse ruotojen kanssa tapella...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Kemn Prismassa pullojen/tölkkien palautuksessa ja vähin janojuomaa ostamassa.

Samalla reissulla kävin jututtamassa Prima-Raudan Risto Kamppista, jonka kanssa olen käynyt sähköpostiviestintää vene- ja perämoottoriasioista. 
Sovimme, että veneilykauden päätteeksi viemme pulpettiveneemme heille tuunaukseen. Arvelen, että pääsemme sopimukseen perämoottorin vaihtamisesta/uusimisesta ja uuden kaikuluotaimen+karttaplotterin asentamisesta. 
Samassa rytäkässä veneestä poistetaan kaikki ylimääräinen, mm. toimimaton radio antenneineen, jne. ... 

Ajelin takaisin Kemin oikean torin kautta. Vaikka ilma oli kaunis niin väkeä oli vähänlaisesti liikkeellä. Ovatko markkinat aikansa eläneet? Monenlaisia vastaavantyyppisiä tapahtumia on syksyllä.

Niin - ilma on kaunis, joten Selkäsaaressa käynti vilahti ajatuksissa...

Soitin päivällä rajanaapurillemme eli Arto Perkiölle - ei vastannut. Ajattelin esittää hänelle virvelöintiä ja mahdollista Selkäsaarikäyntiä.
Iltapäivällä hän soitti ja kertoi olleensa Veso-koulutuksessa Keminmaassa. Keskustelussa totesimme, että näitä kauniita päiviä on syksyn mittaan vähänlaisesti.

Iltapäivällä ovikello soi. Ovella oli tuttu yllätysvieras. Mahdollisesti kerron hänen käyntinsä tarkoituksen jossakin myöhäisemmässä vaiheessa...

Meriajelua ja ongella istumista tänään...

Päätin lähteä Selkäsaaren länsirannalle vilkaisemaan, onko Unto Kärki kaivinkoneensa kanssa saapunut saaren pohjoispäätyyn töihin.
Hahtisaareen saavuttuani näin, että Unton auto oli parkissa ja vene oli pois kakkoslaiturista, joten ajelin Hahtisaaresta suoraan Lehmikiven karikon tuntumaan. Ei sattunut minun silmiini kaivinkone kuljettajineen.
Päätin kääntyä takaisin. Tuuli oli sopivasta suunnasta, joten annoin sen kuljettaa venettä Kojukallion ohi kulkevaa väylää - niin ja tietysti pari jigionkea oli vedessä. 
Ahvenet eivät olleet kiinnostuneita tonttimme matopellosta kaivamistani madoista. Ajoin taas Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueella lähelle rantaa ja annoin tuulen kuljettaa venettä. Pari pientä ahventa. Ankkuroiduin ja pistin särkipilkinkin veteen.

Eipä juuri mitään paitsi mielenkiintoinen tapahtumasarja: Toisen jigiongen koho meni nopeasti pinnan alle. Kyllä - kala, ihan hyväkokoinen ahven, mutta sen perässä oli "lähes kiinni" hauki. 
Sain ahvenen ylös. Tutkin sitä sen verran, että sen pyrstö oli rispaantunut, hauki oli saanut sen verran otetta siitä. Eipä tällaistakaan ole aikaisemmin tapahtunut.
Sain taas muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä.

Oli aika kova tuuli, joten ajelin Kojukallion pohjoispäädyn läheisyyteen suojaan. Yksi ahven lisää. Tein päivän hyvä työn ja päästin kaikki ahvenet ämpäristä takaisin mereen...

Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tommi oli lähdössä Selkäsaareen. Oli hyvin varustautunut, sadeasu päällä. Se olikin tarpeen, sillä vastainen tuuli oli aika navakkaa, joka tiesi aikamoisia pärskeitä...

Päätin, että en lähde ongelle ennen kuin pakastimessa olevat kalat on syöty tai pois annettu. Se saattaa merkitä sitä, että onkireissut tältä kesältä/syksyltä on tehty.

Todennäköisesti seuraavalla kerralla mökille mennessämme vien kalastusvehkeet varastoon odottamaan ensi alkukesän kunnostustoimenpiteitä. Katiskathan ovat olleet maissa melkein koko kesän...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua VARMAKOTI-myyntiedustajan Matti Hyvärin uuteen tapaamiseen meillä Haukkarin Kainuunkadulla.
Tapasimme alkuviikosta maanantaina Kalkkinokalla, paikalla oli myös remonttimiehemme.
Olemme sittemmin käyneet sähköpostiviestintää pitkin viikkoa. 

Tänään on tavoitteena sopia rivitaloasunnon remontin jatkotoimista. Koska kyseessä on kuolinpesä, sisareni on myös paikalla sopimusta allekirjoittamassa.
Toivottavasti noin kahden viikon sisällä rivitalohuoneistoon liittyvät remontit ovat ohi ja saamme sen taas myyntiin.

Kyllä - asia on edellä mainitun osalta kunnossa. VARMAKOTI-asentaja aloittanee työt noin viikon päästä...

Euralaiselta Jujo Thermalilta iso tuotekehitysinvestointi – paperinen vaihtoehto muoville elintarvikkeiden joustopakkauksiin...

Hmmmmm - niinpä - tuttu paikkakunta, tuttu tehdas. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olin opskeluaikana ja valmistuttuani töissä silloisessa Oy A.Ahlström Ab:n Kauttuan hienopapetitehtaalla vuosina 1969-72. Sain erittäin hyvää kokemusta hienopaperin, nimenomaan erikoispapereiden valmistuksesta.

Em. paperilajeja ajettiin nykymittapuun mukaan pienillä > kapeilla ja hitailla paperikoneilla mutta erittäin suurella ammattitaidolla. Minulla on em. ajanjaksosta erittäin myönteiset, ikimuistetttavat muistot...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Euralaiselta Jujo Thermalilta iso tuotekehitysinvestointi – paperinen vaihtoehto muoville elintarvikkeiden joustopakkauksiin

Uudenlaisen pakkausmateriaalin teollinen tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

Pakkausmateriaalit

12.9.2019 klo 12.37päivitetty 12.9.2019 klo 13.19

Jujo Thermalin Euran Kauttuan tehtaasta tulee uuden tuotesarjan valmistuksen Euroopan tukikohta.Antti Laakso / Yle

Tapio Pukkila

Jaa artikkeli Facebookissa14

Jaa artikkeli Twitterissä

Euran Kauttualla erikoispapereita valmistava Jujo Thermal Oy tekee viiden miljoonan euron investoinnin uuden pakkausmateriaalin valmistamiseen.

Jujo Thermal kertoi keväällä kehittävänsä tuotetta yhteistyössä Tampereen yliopiston paperinjalostus- ja pakkaustekniikan laitoksen kanssa.

Uudenlaisella erikoispaperilla voidaan korvata pakkausten muoviset tai alumiiniset suojakalvot. Tavoitteena on vähentää muovin käyttöä elintarvikkeiden joustopakkauksissa.

Investointi kohdistuu laitteiston ja laaduntarkkailun kehittämiseen. Uuden tuotesarjan teollinen tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuoden kesäkuussa.

Jujo Thermalin omistaa japanilainen Nippon Paper Industries -yhtiö. Eurasta tulee uuden tuotesarjan valmistuksen Euroopan tukikohta.

Jujo Thermalista kerrottiin äskettäin, että Kauttuan tehtaiden yt-prosessi on lopetettu. Kesäkuussa alkaneille neuvotteluille ei ollut enää tarvetta, kun tehtaan tilauskanta parantui huomattavasti alkukesästä.

Jujo Thermalilla on noin 200 työntekijää ja toimihenkilöä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen iskivät voimallisesti takaraivoon ajatukset, jo puolitoista vuotta esillä olleet asiakokonaisuudet: Kalkkinokan rivitaloasunnon myynti ja siihen - juuri nyt akuutisti - esillä olevat asiat. 
Pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan remontti. Arvelen, että tänään asiaan saadaan taas asiallista vauhtia...

Käväisimme keskustassa kaupoilla. Näimme joitakin tuttuja, joista osa tuntui olevan muissa maailmoissa. Murheellista...

Ajelimme torin kautta. Emme lähteneet syysmarkkinoille, sillä sen verran oli vesiä ilmassa. Ohi ajellessamme havaitsimme perinteisellä "politiikan alueella" olevan vain muutamia ryhmittymiä. Seuraavat vaalit ovat - vasta/jo - puolentoistavuoden päässä.

No jotain myönteistäkin on sentään odotettavissa tänään: Menemme illalla Kemin taidemuseoon Tuomas Korkalon Maalauksia- taidenäyttelyn avajaisiin.
Oikeastaan taidenäyttelyn nimi oli  Zaum venäjäksi Заумь.
Tiedenäyttelyn avauksen suoritti FM, museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura. Hänen avauksessaan taidenäyttelyn luonne avautui. 

Oli mukava jututtaa muutamia taidenäyttelyjen avajaisten vakiokävijöitä. Kannatti vääntäytyä paikalle.

Erinomainen taidenäyttely, erinomaisia taideteoksia. Suosittelen, menkää ihmeessä katsomaan paikan päälle...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin torstaina 29.08.2019 muun muassa seuraavaa:

Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.

Asiaan liittyvänä - eilen istuskellessani ongella Kojukallion kupeessa - puhelin soi. Soittaja oli Jyrkin aikanaan mainitsema ammattimies. 
Hän sanoi tulevansa yhden lvi-opiskelijan kanssa keskiviikkona aamulla käväisemään paikan päällä, jos sopii. 
Kyllä sopii. Hän kysyi, onko meillä rakennuksesta piirustuksia. Sanoin, että kyllä löytyy.

Ottaessani päärakennuksen piirustukset esiin tiistaina illansuussa totesin, että niihin on tehty muutamia muutoksia rakennusvaiheessa. Muutokset - lähinnä laitteiden sijoittelut - ovat vieneet kokonaisuutta käytännön toimintojen kannalta hyvää suuntaan...

Kyllä - Ammattiopisto Lappian talotekniikan ammattimies ja ykkösluokan opiskelija saapuivat sovittuna aikana tänään keskiviikkona Haukkarin Kainuunkadulle.
Kävimme läpi putkistojen pintaanvetoajatuksia ja meidän toiveitamme. Päärakennuksen piirustuskopio oli hyvänä tukena. Asia lähti mukavasti liikkeelle. 
LVI-asioiden lisäksi oli mukava jutella autoasioistakin, jotka tulivat luontevasti esiin tiloja katsellessamme...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin "pihan perällä" siis tonttimme kulmauksessa hoitamassa tärkeitä kompostointiin liittyviä tehtäviä. Tulipa samalla todettua, että ns. matopeltomme voi erinomaisen hyvin.
Todettakoon, että tänä kesänä en ole ottanut matopellosta ensimmäistäkään onkimatoa, vaan olen ollut harvoilla kalareissuillani ostomatojen varassa. Ne ovat toimineet erinomaisesti. Tosin tänä kesänä ahvensaaliit - koon puolesta - ovat olleet aika vaatimattomat...

Tätä kirjoittaessani olen pohdiskellut asunto-osakkeeseen liittyviä vastuukysymyksiä.
Mitkä ovat asukkaan/osakkeenomistajan, taloyhtiön, isännöitsijän, osakkeen myyntitilanteessa kiinteistövälittäjän, mahdollisen remontin yhteydessä vakuutusyhtiön, remonttimiehen/urakoijan, jne. vastuu. 
Luonnollisestikaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen rakennuttajaa/rakentajaa ja rakennusvalvontaa eivät vastuut enää kosketa. 

Asianosaisena joutuu pakostakin miettimään, miten parhaalla mahdollisella tavalla asioita viedään eteenpäin. Kysymyksessä saattaa olla viikkojen/kuukausien/vuosien projekti. Projekti, joka välillä tuntuu - itsestä johtumattomista syistä - kaatuvan päälle ja silloin on pakko lähteä istuskelmaan lähivesille ongelle... 

Kukaties tänäkin päivänä, viimeistään huomenna.

Niinhän siinä kävi, että ajelin Hahtisaareen ja siltä suoraan Kojukallion kupeeseen, rannan ja ohi kulkevan väylän väliin. Sopivasti matalassa vedessä oli ahvenruohoa ja meriheinää. Ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea veteen. 
Ostomatoja koukkuihin pujotellessani ihmettelin niiden kuntoa. Olivat poikkeuksellisen vetelän oloisia ja katkeilivat. Tähän saakka ne ovat olleet tosi terhakkaita, pirteitä. Asiaa tarkemmin tutkittuani totesin, että lähes kaikki madot olivat kuolleet ja rouhe oudon kosteaa.

Uusi purkki, toista kertaa käytössä ja säilytys on ollut - kuten aina - maakellarissa. Kaadoin kaikki madot mereen.
On pakko ottaa yhteyttä tuottajaan > FIBE AB ja/tai Prismaan sekä kysellä mahdollista syytä moiseen.

Tuskin olin saanut onget veteen, kun syönti alkoi ja nostelin veneeseen ihan sopivan kokoisia ahvenia. Sitten syönti loppui sitten kuin seinään, siksipä ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin taas veneen lipua tuulen viemänä takaisin Kojukallion suuntaan.

Oli taas uppopuita näkyvissä. Väylien ulkopuolella on syytä ajella tosi varovaisesti...

Sain muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi ja ajelin takaisin Kojukallion kupeeseen. Aika vaisua oli syönti jatkossa. Tietysti se suurin taas pääsi karkuun.

Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet haudattu matopeltoon ja ahvenet ovat pakastimessa.

Saatta olla, että en enää montakaan kertaa lähde tämän syksyn aikana ongelle. Jos lähden niin matopellosta on lapioitava kaloille tuoretta syötävää...

Selkäsaaressa tänään...

Olemme - minä ja vaimoni - viimeksi olleet Selkäsaaressa lauantaina 16.08.2019.
Minä olen sen jälkeen käväissyt siellä yksin.

Tänään päivällä päätimme lähteä käväisemään saaressa. Jälleen kerran kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille ja se on siinä...

Kyllä - sinne mentiiin. 

Mökille saavuttuamme vaimoni pisti tulet tuvan hellaan ja kahviveden kiehumaan. Hän lähti käväisemään lähimaastossa sieniä katsomaan.

Kahviveden kiuhuttua täytin termoskannun ja lähdin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin. 
Lähitontit on "kepitetty", joten Luoteislaiturinpolku - sen pohjoispää - on nyt selkeästi hahmotettavissa - hyvä niin. Maisemanhoidollisia toimenpiteitä voi alkaa suunnitella.

Alueella oli hiljaista. Lintuja oli liikkeellä mutta äänettöminä. Pois lähtiessämme kaukaa kuului korppien raakkumista. Hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.

Kahvittelun jälkeen pötköttelimme hetken aikaa ja valmistauduimme kotiin lähtöön.

Fiilistelin soutamalla rannasta hiukan ulommaksi, sillä vedenpinta oli jonkin verran laskenut.

Oli lähes tyven ilma, käväisimme saaren länsirannalla kääntymässä. Oli mielenpäällä ajaa täysillä ja niin tenkin. Oli mukava tulla muutama satametriä liuùssa.

Mukava saaripistäytyminen. Kotiin tultuamme vaimoni totesi: "Tänä vuonna ei tarvitse marjoja poimia eikä sieniä noukkia." 
Sieniäkään ei löytynyt - ainakaan toistaiseksi - kuin nimeksi...

Uusi viikko - mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla oli mielenkiintoinen tapaaminen Kalkkinokalla.

Olin viime viikolla - sähköpostiviestinnän perusteella - sopinut kosteiden tilojen/pinnoitusten asiantuntijan kanssa tapaamisen klo 10 edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla. 

Paikalle lupautui tulemaan myös remonttimiehemme, joka on käytännössä purkanut huoneiston pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksen ja osittain levytyksen sekä siistinyt tilat uudistuskuntoon. Purkujätteet on kaikki ajettu Ekoasemalle viimeisen puolentoista viikon aikana.
Olen useaan kertaan kirjoittanut noista kirotuista kopolaatoista. Nyt tapaamallani asiantuntijalla/hänen edustamallaan yrityksellä on kostaen tilaan saumaton ratkaisu - ei siis laatoitus vaan erikoispinnoite.

Kyllä - Matti Hyväri VARMAKOTI-yrityksestä saapui paikalle ja kertoi ammattimaisen asiallisesti yrityksensä tuotteista ja toimintafilosofiasta.

Lattian osalta mainos lupaa: Vesitiivis, tyylikäs, turvallinen, helppohoitoinen, lämmin, ei liukas, elastinen, jne. ...
Seinien osalta ratkaisut tuntuivat olevan erinomaisia. Tuli tunne, että tässä se on, mutta aavistelen, että ratkaisu on aika hintava.

Matti mittoi tilan ja sovittiin tarjouksen rajat. Toivottavasti saamme tarjouksen pikapuolin, jotta päästään eteenpäin...  

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin muutaman päivän tauon jälkeen päärakennuksen takkaan tulet, vaikka ilma on kaikkea muuta kuin otollinen - sataa ja on matalapaine. Kokeilin tällä kerralla ns. päältä sytyttämistä. Kyllä se toimii, tosin puita taisi olla takassa taas liikaa.

Tätä kirjoittaessani kävi mielessä eilinen Jähti-risteily Sarveen. Lähtiessämme Sarvesta juttelin minulle aikaisemmin tuntemattoman nuorenparin kanssa. Katselimme etäällä näkyviä tehtaita.
Sanoin:"Täältä mereltä on hienoa katsella ja ihmetellä, että Meri-Lapin alueelta, lähinnä Kemi-Tornio-teollisuuslaitoksista saadaan lähes kymmenen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tarkka luku lienee tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia."

Tulihan se luonnollisesti puheeksi myös Metsä Groupin uusi biotuotetehdasinvestointi.

Nuoret tuntuivat epäilevän, tuleeko se Kemiin. Itse totesin, että kyllä tulee. Lisäsin lisäksi, että tehtaan kylkeen saattaa tulla vielä jotain aivan uuttakin, lisätyöllistävää tuotantoa...

Kippari-Ollin kanssa juttelin Kemin sisäsatamaa lähestyessämme merkkaamattomista karikoista. Kaksi kukaties tunnetuinta ovat Laitakarin ja Mansikkanokan välissä, entisen hinausväylän kupeessa oleva ja toinen Syväletosta hiukan Ajoksen suuntaan oleva karikko. Molemmat merikartassakin 0,3 m karikkoja...

Juttelimme myös Selkäsaaren pohjoispään laiturin mahdollisesta sijainnista. Kyllä yhteinen näkemys oli, että se on Pohjoislaiturin vesialueella, poukamassa.

Se siitä.

Nyt on niin harmaa ja sateinen päivä, että taitaa mennä ihan vaan olemiseksi sisätiloissa. Tosin tätä kirjoitusta lopetellessani ilma näyttää hiukan kirkastuvan.

Niin - kirjoitin 29.08. alla olevan tekstin:

Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...


Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti. 

Niinhän siinä kävi, että Katri Kulmuni tuli valituksi Keskustan puheenjohtajaksi ja loppujen lopuksi selvin numeroin - hyvä niin...

Spontaani mutta harkittu puhe tänään Jähti-risteilyllä...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjesti tänään Jähti-risteilyn Sarveen. Maittavan lounaan jälkimainingeissa pidin spontaanin mutta harkitun puheen - lyhyen kaavan mukaan. 

Kerroin, että yhdistyksellä on syyskokous marraskuussa torstaina 14.11.2019 toimitilassamme Vinssissä Meripuistokatu 16 5. krs ja että nyt on hallituspaikkoja taas jaossa - ainakin yksi.
Kerroin, että tavoitteeni oli siirtyä jo viisi vuotta sitten sivuun hallitustyöskentelystä, olin alustavasti puhunut jo jatkajan valmiiksi, mutta hän ei saapunut paikalle silloin syyskokoukseemme...
Kerroin myös, että yhdistys on saanut hyviä, nuoria hallitujäseniä, mutta työssäolevina he ovat tavattoman kiireisiä...

Tosiaan - nyt tarvitaan niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä, insinöörivaikuttajia.

Puheessani totesin, että olen alustavasti lupautunut pitämään yhdistyksen viralliset juhlapuheet 65- ja 70-vuotisjuhlien tyyliin viiden vuoden välein niin kauan kuin ymmärrän, mistä on kysymys. Arvelen, että huomaan itse, milloin alan höpertää ja ymmärrän luopua vaativasta tehtävästä.
Minulla on - omasta mielestäni - hyvä puherunko, johon ei tarvitse muuta kuin viiden vuoden osuus lisätä.

Luonnollisesti edellä oleva on ehdollinen = onko yhdistys jatkossa kiinnostunut tarjoamastani palvelusta...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen lauantaina 07.09.2019 klo 9-18...

Kyllä - tänään on se päivä eli Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin sisäsatamaan, jossa kokoonnumme klo 09.00 Jähti-miehistön alkuinfoa varten. Liikkeellä on 35 matkustajaa + miehistö.
Noin puolet matkustajista on Lapin Insinöörien ja Oulun Insinöörien edustajia - hyvä niin.

Perusinfon jälkeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n puheenjohtaja Sanna Hasa toivotti kaikki tervetulleiksi risteilylle.
Jähtialuksen kapteeni Olli Ahosen perusinfon jälkeen otettiin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n "yllätysyhdet". 

Insinööriliiton Pohjois-Suomen Insinöörien asiamies Mikko Sormunen piti ajankohtaisen työmarkkinakatsauksen. 

Kemin sisäsatamasta lähtö merelle tapahtui noin 9.15. 

Menomatka:

Ensin suunnattiin Tornion väylää länteen parin kalastajasaaren kautta poiketaan Utterinkrunnin eteläpuolelle, jonka jälkeen seilattiin Huiturien välistä Perämeren kansallispuiston vesille -Pensaskari-Pihlaja-Sarvenselkä- Sarvi. Saavuimme Sarveen noin klo 12.

Saaressa:
Tutustuimme luontopolkuun ryhmänä eli kävelimme saaren päästä päähän kippari-Ollin kertoessa saaren historiaa. Tarinaa Sarven historiasta oli luettavissa opastauluilla - hyvä niin.

Luontopolun päätteeksi meillä oli erinomainen keittolounas (tuhti lohisoppa leipineen ja vesi/mehu ) Jähti-laivan messissä tai kannella kukin omaan tahtiin. Lapin Äijän keittokin oli valikoidusti saatavilla.

Paluumatka:

Kotimatkalle lähdettiin hiukan vajaa klo 15. Seilireitti ”ulkokautta” Ajoksen satama-altaaseen (JM Sampo) ja edelleen kohti Kemiä. Kotisatamassa oltiin noin 18.15.

Meno- ja paluumatkalla tarjoiltiin nisukahvit.

Kyllä oli erinomainen risteily, miehistö hoiti tehtävänsä asiantuntevasti ja joustavasti. Tuli tunne, että tämä ei ollut risteilynä viimeinen insinööriporukalle...

Niin - mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa:

Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...

Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja siirryin tontin kulmalle.

Olen pitkin vuotta hehkuttanut tuota meidän pientä perunapeltoamme - käytännössä muutamaa penkkiä - siten, että sen eteen on tehty lähes kaikki mahdollinen. Käytännön totuus alkoi paljastua kuokkimisen yhteydessä.
Kyllä perunoita oli selvästi aikaisempiin vuosiin verrattuna lukumääräisesti enemmän, mutta koko olisi saanut olla suurempaa. Toisin sanoen kiloja tuli vähemmän kuin mm. viime vuonna.
Viime vuonna oli kolmea perunalajiketta, tänä vuonna vain yhtä - siikliä. Se vaihtuu ensi vuonna... 
Selvästi penkkien päädyissä - aidanvieressä syreenipensaiden lähellä ja toisaalta ns. joulukuusimetsän (viisi jäljellä olevaa kuusta) lähellä perunoiden koko on pienempää. Lisäksi viimeistä penkinpätkää kuokkiessani totesin, että Tervaharjun Puukeisarilta aikanaan saamamme raparperipehkon vieressä perunat olivat eityisen pieniä - tuskin peukalopään kokoisia.

Mutta raparperit ovat olleet joka vuosi supervoimissaan.

Toisin sanoen em. kasvustot ovat imeneet voimaa perunoiden kasvulta. Se täytyy ottaa ensi keväänä huomioon. Toisaalta huomasin, että ensi vuonna perunansiemenet on pistettävä hiukan syvempään ja kesän mittaan mullattava kunnolla. Kasteluasiat hoituivat menneenä kesänä asiallisesti.

No jos meidän "perunankasvatukseen" lasketustut tuntimäärät ottaisi huomioon, tässä touhussa ei ole järjen häivää. 
Tässä on kysymyksessä aivan muut arvot. Ainakin toistaiseksi ymmärtää, mitä ollaan tekemässä...

Perunasato oli päivällä pressun päällä kuivumassa, Nyt se on kannettu maakellariin. Se on sitten tällä erää siinä.

Alan iltapäivällä orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Opiskelijat tarvitsevat elävää päätä hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen. Muistaakseni en ole näin tiheällä aikataululla käynyt Hiuspysäkillä - edellinen kerta perjantaina 09.08.2019...  

Kyllä - siellä kävin ja kaikki - opettaja Tiina Mattila, oppisopimusopiskelija Niina Pekkala ja minä - olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Tosin minä jouduin taas toteamaan, että lookkini on aivan liian siisti mutta menköön...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistauduin kaupungille lähtöön. Sitä ennen vilkaisin vielä sähköpostini.
Olin saanut - viimetipan - kutsun hiusten-ja parranmuotoiluun huomiseksi eli perjantaiksi Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Kyllä - ilmoitin, että sinne menen, mikäli maailmankirjat aivan sekaisin mene/ole...

Kaupungille mentyäni päätin testata Suomen Postin toimivuutta. Tähän saakka olen luottanut, että mm. kirjeet menevät perille. 
Lähetin kirjeen Maanmittauslaitokselle Vaasaan. Aluksi ajatuksissani oli lähettää se kirjattuna kirjeenä, mutta S-Marketin "postitoimistossa" päätin lähettää sen tavallisena kirjeenä. Taisinpa todeta postimerkin kirjeeseeni liimanneelle nuorelle naishenkilölle, että eiköhän se mene perille näinkin ...
Käväisin pankkiin tipauttamassa kaksi maksumääräystä, perästä kuuluu, sanoi torventekijä, väitetään.

Ajelin Karjalahdelle Wetterin autoliikkeeseen jututtamaan tuttua automyyjää eli Markku Oinasta.
Markku tietää meidän kolmen auton tarinan enemmän kuin tarkkaan. Kerroin hänelle, että meillä oli olevinaan jo potentiaalinen Mersu-ostaja, mutta miehestä ei ole sen koommin kuulunut mitään.
Tiedustelin erästä tiettyä autoa, se oli liikkeen luettelossa, mutta eihän sitä löytynytkään sillä hetkellä käytettyjen autojen joukosta. Olisikohan ollut koeajossa.
Keskustelun ohessa ihailimme uusia Mersuja, jotka ovet tulleet liikkeen valikoimaan. Niemelän Auto Keminmaasta ei enää edusta kyseistä automerkkiä, henkilökuntaakin oli tullut Wetterille automerkin mukana.
Wetterillä on yksitoista automerkkiä tällä hetkellä edustettuna. On valinnanvaraa.

Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...

Niin - entä sitten tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen Kemin verotoimistoon ja Kemin Osuuspankkiin aiheena Kalkkinokan rivitaloasunnon remontointi ja tähänastinen maksuliikenne, vähän muutakin - mitäpä muuta... 

Odottelen lähtöä Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan tämän syksyn ensimmäiseen kokoukseen kaupungintalolle.

Kyllä - erittäin asiallinen kokous ja tärkeitä asiakokonaisuuksia. Vakavaa, syvällistä keskustelua... 

Illalla Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla.
Nämä hallituskokoukset alkavat olla minun osaltani vähissä. 

Illan kokouksesta mahdollisesti hiukan lisää illansuussa. Niin - ihan hyvä ja asiallinen kokous tämäkin, tosin läsnäolijoita olisi saanut olla hiukan enemmän - kiirettä pitää hallitusjäsenillä...

Oli mukava todeta, että Länsi-pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen toteutuu jotakuinkin täydellä paatilla lauantaina 07.09.2019. Osallistujia on myös mm. Lapin Insinööreistä ja Oulun Insinööreistä. Kukaties tästä muodostuu yhdistykselle perinne alkusyksyyn. 

Vuosi sitten olimme liikkeellä Leila-laivalla reittiä sisäsatama-Laitakari-Selkäsaari- sisäsatama.

Joskus kauan sitten Katariina-laivallakin ollaan oltu lähivesillä, pidetty jopa yhdistyksen pilkkikilpailut.

Jähti-risteilyn reitti - klo 9-18 - on jo mukavan pitkä ja siihen mahtuu monenlaista maisemaa ja aktiviteettia. 

Mitä tänään tähän asti...

Sain tänään aamuherätyksen ovikellon soidessa. Sen seurauksena perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarit päälle ja lähdin Kalkkinokalle.
Viides ja viimeinen kuorma edesmenneen veljeni rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksesta/levytyksestä lähti Ekoasemalle Vilmilään.

Muistaakseni olen käyttänyt lievää ilmaisua perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaatat.
Kuntokartotuksen perusteella oli muutama kopolaatta ja siitä se savotta alkoi. 

Sittemmin asbestikartoitus ja kosteusmittaukset tehty - kaikki kunnossa. Seuraavana levyt seinään ja ...

Kuorma on viety, peräkärry on kotosalla ja nyt on pakko lähteä merelle - kertakaikkiaan...

Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Pistin veneessä kaksi onkea kuntoon eli uuden siiman. Vähän heppoinen siima - vain 10 kg kestoa - mutta kyllä se ahvenet kestää. 
Ajelin vastatuuleen Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Tutut kuviot - kaksi jigionkea ja särkipilkki veteen ja annoin veneen tuulen vietäväksi.

Nyt oli hiljaista. Jonkin ajan kuluttua pistin ankkurin veteen. Tuli pikkuahventa, joista yhden viipaloin suurten ahventen toivossa. Ne eivät olleet liikkeellä. 
Särkipilkki toimi taas parhaiten ostomadoilla. Viisi savustuskokoista ahventa tuli, mutta päästin nekin ämpäristä takaisin mereen.
Kuusi lokkia oli lähietäisyydellä. Yhden pienen ahvenen onnistuin niille syöttämään.

Pois lähtiessäni päätin fiilistellä merellä. Ajelin rauhallisesti Selkäsaaren länsirantaa pitkin jonkin matkaa vastatuuleen.
Takaisin ajelin melkein tyhjäkäynnillä myötätuuleen. Kojukallion kohdalla tuli mieleen ajatus, että seuraavalla kerralla käväisen saaren eteläpäädyssä ongella pitkästä aikaa. Siinä ne isot ahvenet varmaan odottavat syötävää ostomatojen muodossa...

Kotiin tultuani totesin vaimolleni, että Kalkkinokan rivitaloasunto ei käynyt ongella istuessani kertaakaan mielessä - hyvä niin.

Pohjoisen ratalinjauksia...

Tästä puhutaan ja todennäköisesti vielä pitkään...

Itse jos olisin päättämässä ja vaikka en olekaan, totean, että nykyajatuksin mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto on Kemi-Tornio-Kolari-Kiiruna-Narvik. Kaikki muut ovat kalliita ja riskialttiita.

Aamuaktiviteettia tontilla tänään...

Päätin eilen, että tänään on se päivä/aamu, jolloin teen muutamat rästiin jääneet perustyöt. 

Perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja patikointikengät jalkaan. Ensimmäisenä otin puukatoksen seinustalta pitkät alumiinitikkaat, kiipesin päärakennuksen terassikatoksen päälle ja avasin päärakennuksen yhden päätyluukun. Minulla oli voimakas taskulamppu mukana. 
Tutkin silmämääräisesti piipun kunnon välikatolla näin lämmityskauden alkaessa. Kaikki tuntui olevan kunnossa.

Seuraavana "ulkoilutin" Mersua ajamalla se päärakennuksen ykkösliittymään ja annoin sen käydä lämpimäksi. Alkoi tihuuttamaan vettä, ajoin auton takaisin talliin...

Päätin vihdoinkin kopsia isot tuomipökylät halki. Ne olivat syntyneet kevään tuomenkaadosta tontin kulmalta. Pääosa tuomesta vietiin Karjalahdelle Kemin kaukolämpölaitoksen kentälle.
Puut halkesivat kohtuudella Fiskarsilla ja Kiinankirveellä. Poltan ne(kin) = tuomipuut takassa koivujen jatkeena...

Kärräsin orapihlaja-aidan ja viinimarjapensaiden juurille syyslannoitetta. Saapa nähdä iskevätkö myyrät ensi talvena orapihlaja-aitaan. 
Tutkiskelin tontin kulmalla kompostiastiaa. Pisitn hiukan "kompostiherätettä" varmuuden vuoksi.

Hmmmmm - niinpä - edellä oleva taitaa olla sarjastamme "laiska töitään luettelee". Oli niin tai näin, mutta kyllä mökkiläisellä on jatkuvasti niin paljon töitä kuin kehtaa/viitsii touhuta.


Niin - jatkoa edelliseen: Remonttimiehemme kävi kertomassa Kalkkinokan rivitaloasunnon remontin väliaikatietoja. Kaikki vaadittava on purettu, siistitty ja nyt alkaa uuden rakentaminen pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen lattian ja seinien osalta sekä saunan lattian osalta...

Lähden pistäytymään Kalkkinokalla - nyt.

Kyllä - hyvältä näyttää, tästä on hyvä jatkaa...

Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...

Kyllä - Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...

Suomen poliisi on vaitonainen ruotsalaisveljesten edesottamuksista - "tutkinnallisista syistä" - ehkä hyvä niin mutta...

Luettuani hetki sitten Helsingin Sanomista artikkelin poikien isän haastattelusta kävi mielessä aamusaunan lauteilla mm. seuraavaa: Pojista vanhempi mediatietojen mukaan on pikkurikollinen, ulkoasun perusteella näyttelee rajua kovista. Nuorempi ilmeisesti kiltti perässäjuoksija.
Ilmeisesti vanhemmalle veljeksistä naksahti päässä jokin Tukholmassa koettu jenginöyryytys.
Hän päätti näyttää ja sai pikkuveljensä mukaan järjettömään, suorastaan idioottimaiseen tekoon: Houkutella poliisit Porvoon teollisuusalueelle ja avata tuli pistooleilla. Ja sitten pakoon...

Kuin jossakin neljännen luokan gangsterielokuvissa. Mediajulkisuus oli taattu. 

Taattu tulee olemaan myös kohtuullinen "kakku" = 10-15 vuotta vankeutta useasta murhan yrityksestä, johon liittynee paljon muutakin tuomittavaa/vahingonkorvausta...

Venepohdiskelua illansuussa...

Kirjoitin muutama päivä sitten Selkäsaareen yksin ajellessani:

Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan. 
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.

Edelliseen liittyen kävi hetki sitten mielessä, että on suuri ero veneellä ja veneellä. 

Kevyt pulpettiveve raskaalla perämoottorilla varustettuna on aika röykyttäjä, jos on vähääkään kovempi aallokko.
Sen sijaan joku raskas, kalastamallinen keskimoottorivene on aika vakaa kulkemaan kovassakin aallokossa, se menee kuin "raiteilla", tosin vauhti ei ole kummoinen, mutta ei sen tarvitse ollakaan...

Niin - valistunut lukija arvannee, että takaraivossani ovat ajatukset meidän projektiveneestämme ja klassikkomoottoristamme. 
Minä en jostain syystä ymmärrä, että en ole niitä vuosien saatossa onnistunut markkinoimaan eli saamaan niille uuden elämän Perämeren lähiaalloilla...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme, että tänään emme tee yhtään mitään erikoista ja mainittavaa.

No toki sen verran, että pistin tuunattuun/nuohottuun takkaan kevytannoksen koivupuita ja muistin virkistämiseksi virittelin puut tuleen. Totesin heti aluksi, että olin liikkeellä aivan liian vähäisillä sytöillä. 
Loppujen lopuksi puut syttyivät ja paloivat hyvin. Ainakin sytytysvaiheessa pistän kanavapuhaltimen sammuksiin jatkossa.
Illalla tai viimeistään huomenna aamulla pistän uuden kevytannoksen koivuklapeja lämpimään pesään kuivumaan. Näin olen oikeastaan toiminut jo vuosikausia...

Käväisin alkuiltapäivästä hakemassa perunoita tontin kulmalta. Otin kolme kaalta irti todeten, että hyvin olivat perunat kasvaneet. Niin kuin olen aikaiseminkin kirjoittanut, perunapeltomme eteen ei ole koskaan tehty vuoden aikana yhtä paljon töitä kuin viimeksi...

Meillä on vain yhtä perunalajiketta - siikliä. Yritän välttää kehumista suurilla perunoilla...

Kävimme hetki sitten autoajelun sisäsataman kautta. Ajattelimme aistia kemiläistä "Venetsialaisriehaa". Näin alkuillasta liikkeellä ei ollut juuri ketään eikä sisäsatamassa ollut minkäänlaista eloa... 

Mitä tänään tähänä asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelimme nuohoojaa. Nyt on kyseessä kukaties tärkein nuohous sitten vuoden 1982 päärakennuksemme valmistuttua.
Miksi?
Siksi että päärakennuksemme massiivista, varaavaa takkaa on tuunuttu enemmän kuin koskaan. Nimenomaan nuo poskikanavien tuhkaluukut ja niiden kautta poskikanavien kunnolla puhdistaminen on tärkeää. Toivottavasti sitä myöten saamme takan taas kunnolla toimimaan - "vetämään"...

Kyllä - nuohooja kävi hiukan etuajassa ja samanaikaisesti alkoi vesisade. Kävimme vielä kertauksen vuoksi läpi takan historian.
Homma hoitui asiallisesti, rapaamista ja imuroimista riitti, sillä nyt käytiin läpi myös Pikkupuolen piippu ja tulisijat.

Lähtiessään nuohooja totesi, että kyllä nyt pitäisi vetojen parantua, sillä iso tuhkaimuri on lähes täynnä tuhkaa. 
No - viimeistään vuoden pääsemme asiasta taas keskustelemaan - hyvä niin. 

Illalla tavoitteeni on kokeilla takan lämmitystä varovaisesti. Ilmanala ei tosin ole otollisin asialle mutta siltikin...
En malttanut odotella iltaa. Hyvältä näyttää, eiköhän tuo lämmityskausi kohtapuolin käynnisty hyvissä merkeissä.

Muuten - kävimme hetki sitten kaupoilla. Vaimoani odotellessa Pohjoisrantakadulla S-Marketin edustalla tein havainnon, että ainakaan viiteentoista minuuttiin ei ainutkaan pyöräilijää ajellu pylvästetyllä "pyöräilykaistalla". 
Sen sijaan jalkakäytävällä meni mennen tullen ainakin parikymmentä pyöräilijää - lujaa. Näyttää siltä, että pyöräilijät eivät ole vielä löytäneet uutta baanaa...

Niin - remonttimiehemme kävi antamassa väliaikatietoja: Remontti Kalkkinokan rivitalohuoneistossa etenee sovitun mukaisesti - hyvä niin.

Katri Kulmuni on vahvoilla Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi...

Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...

Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti.