Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävimme hetki sitten Peurasaaren hautausmaalla kävelemässä systemaattisesti edeten noin kaksi tuntia. Jatkamme käyntejä sopivassa tilaisuudessa myöhemminkin. Paljon siellä oli tuttuja henkilöitä, perhekuntiakin, joiden kanssa on aikanaan ollut tekemisissä. Aika monta tarinaa tuli mieleen hitaasti edetessämme käytävillä. Toisaalta tuli henkisesti aika rankka olotila aistiessaan vastikään jututtamansa henkilön siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Tuo termi vastikään sanavarastossani tarkoittaa viime vuosina, koska tuo aika tuntuu kuluvan niin kiivaasti. Jotenkin enteellisen myönteisenä koimme sen, että aurinko tuli pilvien takaa esiin hautausmaalla ollessamme...