perjantai 1. marraskuuta 2024
Joka vanhoja muistelee, sitä...
Joka vanhoja muistelee, sitä...
Käväisin hetki sitten päärakennuksemme varastossa. Käymme siellä poikkeuksetta joka päivä, sillä siellä on kannellisessa kehikossa muovinkierrätyssäkki, muovisäkki sekä pienet ämpärit metalli- ja lasitavaralle.
Kiinnitin huomioita puisen varastohyllykön ylimmällä hyllyllä olevaan harmaaseen koteloon. Se on Remington-kirjoituskoneen, niin sanotun matkakirjoituskoneen kotelo. Kirjoituskone oli aikanaan kovassa käytössä. Sillä kirjoittelin erilaisia selostuksia puhtaaksi muun muassa Kemin teknillisen koulun aikaan vuosina 1966-68. Kävin siis kaksi vuotta teknillistä koulua Kemissä ja siirryin opiskelemaan Tampereen Teknillisen Oppilaitokseen neljäksi vuodeksi.
Esimerkiksi fysiikan laboraatiot tekulaiset kävivät tekemässä entisestä kirkkoa vastapäätä olevalta ammattikoululta vasta valmistuneessa Kemin ammattikoulun työpajarakennuksessa. Laboraatioita ohjasi Parviaisen Vilho. Hän oli muistaakseni silloin rehtorina ja alun perin autopuolen ammattiaineiden opettaja. Villeksi häntä taidettiin nimitellä ja hänen koulutustaustansa oli insinööri.
Paperipuolen tekulaisilla, ilmeisesti myös konepuolen tekulailla oli perinteisesti mahdollisuus - niin halutessaan - käydä Veitsiluoto Oy:ssä viikonloppuisin ja vapaapäivänä töissä. Sitä mahdollisuutta minäkin käytin hyväksi, tunsin jopa itseni tarpeeliseksi, koska viikonlopuksi oli aina töitä.
Olin sen aikaisella vanhalla sulfiittisellutehtaalla siis viikonloppuisin töissä. Taisivat pääasiassa olla niin sanottuja hanttihommia tai joka tapauksessa vähän ammattitaitoa vaativia töitä. Osittain aika tympeitäkin, raskaita töitä mutta hengissä niistä selvittiin. Ehkä motiivina oli viikonlopussa maksettava korotettu palkka...
Niin - kirjoituskoneesta vielä sen verran, että siinä vaiheessa, kun siirryimme Karjalahdelta Kivikankaalle, tein "heräteostoksen". Ostin erinomaisen pitkätelaisen toimistokirjoituskoneen. Se - Adler-merkkinen - on hupun alla päärakennuksen autotallin hyllyllä. Tarvitseekohan noita enää koskaan. Mene ja tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti